Wednesday 17.2.2010 23:41 - Toivo yksi vuotta, eikä suotta. :)

Toivolle, Mindylle ja muille Toller's Delight -kennelin pennuille tuli tänään ensimmäinen vuosi täyteen mittariin. Onnea! Meillä kotona sitä juhlittiin pariloitujen herkkuluiden sekä tällaisen yksivuotiskakun (tai piirakan ;) tähdittämänä.



Yksivuotiskaakku.


Tiettävästi kaikki pennut ovat pysyneet terveinä ja vailla autoimmuunisairauksia tai muita vaivoja. Peukut pystyssä, että terveystilanne säilyy yhtä hyvänä jatkossakin. Pian onkin virallisten terveystarkistusten aika.

Saturday 9.1.2010 18:09 - Vuodenvaihteen jälkimaininkeja

Vuosi se otti ja vaihtui taas, hyvää uutta vuotta 2010 vaan kaikille lukijoille. Joululomat on vietetty ja palattu pikkuhiljaa takaisin arkeen. Etelä-Suomessakin on piisannut pakkasta ja lunta, ihan mukavaa. Vähitellen olisi tarkoitus aloitella kevään treenikausi. Toivon kanssa aloitimme eilen vuoden ensimmäisen TOKO-kurssin ja sen lajin parissa olisi nuoren herran kanssa tarkoitus viihtyä kevään ensimmäiset kuukaudet. Noutopuolta treenailemme itseksemme harvakseltaan. Talven aikana on poika nähnyt pari kertaa oikein siivekkäänkin, jolla on tehty muistinoutoja hyvällä palkalla. Herne heiluu selvästi vähemmän korvien välissä ja maltti alkaa hiljalleen kehittyä. Hakua on samaten tehty pari kertaa ja hakuintoa piisaa vaikka muille jakaa! Toivoton on hyvin kestävä työskentelijä, joka jaksaa tehdä hommia pitkään ja heikommallakin palkalla, luksusta. Emäntä yrittää kuitenkin malttaa mielensä ja edetä erittäin hitaasti ja erittäin helpoin harjoittein poijjaan kanssa.

Isätollerin kanssa taas haettiin loppuvuodesta 2009 yhteistyötä tottistreenien kautta. Sitä ja tekemisen intoa löytyikin oikein kivasti, vaikkei emäntä ihan kisakuntoon voittajaluokan liikesarjoja jaksanutkaan hioa. Noutopuolta on treenattu muutaman kerran helpoin harjoittein, kerran ohjatustikin. Tarkoitus olisi jatkaa samalla linjalla ilman mitään erityisempiä tavoitteita. Paitsi yksi ohjaajaa koskeva tavoite: tänä vuonna yritetään kerrankin olla sortumatta liialliseen treenaamiseen, liian vaikeisiin harjoituksiin ja liialliseen vaatimiseen. Kunhan treenaillaan omaksi iloksemme ja katsellaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan! :)

Tuesday 15.12.2009 00:12 - Jedin ja Mian Messarivisiitti

Isä ja pojat


Viime viikonloppuna saimme mieluisia vieraita Mian ja Jedin tultua piipahtamaan luonamme. Lauantaina kävimme ihanan lumisissa Vihdin maisemissa metsälenkillä ja tekemässä pikku WT-treenit ohjauksen harjoittelun muodossa.


Toivon tyylinäyte varmasta linjalla etenemisestä.


Sunnuntaina piipahdimme Messukeskuksessa PMV-09 -näyttelyssä. Karvaton Onni ja vielä paljon aikaa tarvitseva Toivo oli jätetty ilmoittamatta tähän mittelöön, mutta emännällä oli oikein mukavaa olla kerrankin ilman koiraa shoppailuun ja jälkikasvun kannustamiseen keskittyen. Rodun arvostelun päätyttyä saattoi vain todeta, että ratkaisu oli tismalleen oikea.


Jedi ei tänään turkkinsa puolesta ollut tuomarin mieleen, vaikka vaaleanpunaisen ja muilta osin hienon arvostelun saalistikin.

Ihan mielettömässä turkissa ollut vastapesty Jedi oli turkkinsa puolesta liian pörheä tälle tuomarille. PU-kehässä poika jätettiinkin kauas sijoittuneiden taakse. Selvää linjaa ei tuomarilla kuitenkaan tuntunut olevan.



Vielä aikaa tarvitseva Mindy oli tuomarille aivan liian kehittymätön ja hentoinen


Nartuissa taas linja oli selkeämpi. Perinteinen tanskalainen, suomalaista keskivertonarttua vahvempi ja matalampi malli oli se, mitä haettiin. Vielä paljon aikaa tarvitseva etumatalassa kasvuvaiheessa oleva Mindy-parka oli tälle tuomarille aivan liian hentoinen. Massaa olisi kuulemma pitänyt olla lisää ihan kaikkialla, erityisesti päässä ja rungossa. Ikää ei tänään kysytty. Laatuarvostelusta saatu Tyydyttävä meni mielestämme aika överiksi. Hyvä olisi monelle muulle massaa haluavalle tuomarillekin riittänyt iän ja rodulle tyypillisen hitaan kehittymistavan huomioiden. Keltaista nauhaa lätkittiin myös muutamalle muulle tuomarin mielestä liian kevyelle nartulle. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä tuomari olisi antanut ihan oikeasti liian kevyelle nartulle, olisi tainnut skaala loppua kesken. :O Mutta tällä kertaa näin.

Messarivisiitti oli kuitenkin erittäin tervetullut piristysruiske kaamoksen keskellä aherruksen lomaan. Ilman mukana olevaa omaa koiraa oli niin rentoa ja mukavaa keskittyä muiden kannustukseen ja erinomaisen hyvään shoppailuvalikoimaan perehtyen.

Sunday 29.11.2009 11:34 - Poikien luonteista

On ollut hyvin mielenkiintoista seurata Toivon kehitystä ja samalla verrata isän ja pojan luonne-eroja. Onnihan on pienestä pitäen ollut hyvin itsenäinen ja oman arvonsa tietävä tyyppi. Perustolleriin verrattuna Onni on hieman rauhallisempi, mutta hyvin voimakkaasti saalisviettinen. Tämän johdosta se kiihtyy helposti nollasta sataan esimerkiksi silloin, kun odottaa jotain heitettävän tai näkee jonkin pakenevan. Tällä on sekä hyviä että huonoja seurauksia. Hyvää on se, että Onni on erittäin helposti motivoitavissa esimerkiksi TOKOssa saalisleikin ja pallopalkan avulla. Tämä on myös rodunomainen ominaisuus, jota tolleri houkuttelutyössään tarvitsee kyetäkseen houkuttelemaan lintuja ampumaetäisyydelle syöksähtelevällä liikehdinnällään. Huonona puolena arkielämässä tämä taas on näkynyt niin, että etenkin nuorempana Onni jahtasi aivan kaikkea, mikä liikkuu. Autoja, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, rullalautailijoita, leikkiviä lapsia ja niin edelleen. Arkitottelevaisuudessa on ollut tekemistä! Yhdistettynä perustollerin hermorakenteeseen saalisvietti vuotaa välillä yli äyräidensä noutotreeneissä. Sälli kuumuu helposti treenien alussa, eikä silloin kestä juuri markkeerauksia ja laukauksia. Korkealla pysyvä viretila myös väsyttää ja stressaa sitä, joten sen hallinnan ja oikealla tasolla pitämisen merkitys onkin avainasemassa. Tämä on tietysti opittu kantapään kautta. Tolleria ei voi kouluttaa kuten labradoria. Kahta pitkää päivää putkeen ei Onnin kanssa kannata yrittääkään tehdä töitä.

Herra myös vahtii reviiriään ja puolustaa omaa laumaansa joka tilanteessa. Nakkikioskin jonossa tai ilta-aikaan lenkkeillä ei Onnin kanssa totta vie tarvitse pelätä. Vastaan hiipparoivilla asia onkin sitten ihan toisin. ;) Meni kauan, että emäntä pääsi jyvälle siitä, mistä vieraamman näköisten ja poikkeavasti käyttäytyvien vastaantulijoiden haukkuminen ihan oikeasti johtuu. Jotkut tuumivat, että koira haukkuu epävarmuuttaan, ehkäpä se pelkää. Luonnekuvauksen ja -testin kautta vahvistui kuitenkin se, että kyse on voimakkaasta puolustushalusta. Jos olisi ymmärtänyt pentuaikana sosiaalistaa Onnin paremmin ja kuljettanut sitä heti pienestä pitäen enemmän sekä totuttanut lapsiin, niin ehkä tämän asian kanssa ei olisi tarvinnut tehdä niin paljon työtä.

Toivo taas on luonteeltaan selvästi vilkkaampi kuin isänsä. Se on myös hyvin sosiaalinen, miellyttämishaluinen ja kiinnostunut ohjaajastaan. Se haluaa olla lähellä ja kiikkuu usein syliin helliteltäväksi. Lenkkeillessä Toivo pysyttelee lähistöllä ja pitää hyvin yhteyttä kun taas isukki huitelee kauempana omia menojaan. Onnista viisastuneena Toivon kanssa on harjoiteltu paljon ihan perusluoksetuloa nimenomaan häiriön alla. Onni kun on sellainen jääräpää, että sehän lähtee toisen koiran tullessa vastaan mikäli arvioi, että emäntä ei ehdi napata kiinni. Mikä on TODELLA ärsyttävää. Olisi pitänyt harjoitella pitkän liinan kanssa kun se oli alta vuoden ikäinen. Luojan kiitos, että Toivon kanssa tätä ongelmaa ei ole, vaan luoksetulo pelaa myös häiriön alla. Paitsi silloin jos isätolleri ampuu vierestä karkuun, jolloin saattaa pikkujätkäkin antautua vauhdin hurmaan.

Toivon saalisvietti kohdentuu hieman erilailla kuin Onnilla. Onnilla nimenomaan liikkuvan kohteen jahtaaminen on se juttu, Toivolla taas se ei ole onneksi ihan niin voimakas kuin isällään. Sen sijaan Toivon tappamisinto kohteen nappaamisen jälkeen on hitusen isukkia voimakkaampi. Toivolla on muutenkin voimakkaampi taistelutahto ja se on kovempi leikkimään resuleikkejä. Riistan kanssa pitää kuitenkin olla varovainen ja olla heittelemättä sitä, jottei tule kovasuisuusongelmia. Riistavietti on myös Toivolla suuri. Samaten se vahtii isänsä lailla ja on rohkea.

Monday 2.11.2009 23:17 - Jedi ja Geri MH-luonnekuvauksessa

Viime viikonloppuna oli jälkikasvun vuoro käydä kuvauttamassa luonteensa. Tätä oli hyvin mielenkiintoista seurata, olihan myös Onnin kuvaus reaktioineen tuoreessa muistissa. Luonne tunnetusti periytyy ja tuli tilaisuus saada mustaa valkoisella siitä, että pehmeä ja yhteistyöhaluinen narttu tasaa sopivasti kovapäisen, rohkean sekä noutajaksi hieman terävää jörrikkäämme. Emännän saama vaikutelma kummankin jälkeläisen luonteesta on ollut erittäin miellyttävä ja MH-kuvaus vahvisti tämän. Kumpikin on luonteeltaan erittäin avoin ja yhteistyöhaluinen ja kykenee toimimaan kaikenlaisissa tilanteissa. Isätollerin terävyyttä ei ole kummallekaan periytynyt, mikä on ihan hyvä asia. Geri reagoi Jediä voimakkaammin räminäpelotteeseen kun taas Jedille visuaaliset pelotteet olivat hurjempi juttu. Selvästi Geri on veljeään hieman rohkeampi. Jedi on hieman pehmeä uros, jonka luonteen suurin plussa on erinomaisen hyvät hermot. Gerillä on jonkun verran piippaamistaipumusta, veli taas on tolleriksi harvinaisen hiljainen odotellessaan, myös noutotreeneissä. Pojasta mitä luultavimmin vielä kuullaan WT-kokeissa. :)

Muutama kommentti tai täsmennys emännällä on tuomareiden kuvauksiin. Geri on kuullut vain ihan muutaman laukauksen noutotreenien yhteydessä ja taisipa joskus päästä todistamaankin isätollerin yli-innokasta reaktiota niihin. :> Joten ei ollutkaan ihme, että niiden jälkeen neiti jäi hieman katselemaan pamausten perään, eikä leikkiminen enää ollutkaan niin jännää. Jos vaikka jotain tipahtaisi.. Jedin reaktioissa pelotteisiin taas näkyi se, että ohjaaja oli sairastapauksen takia varsin heikossa kunnossa eikä kyennyt tukemaan koiraa kuten normaalisti. Tämä luultavasti hieman voimisti pelkoreaktiota haalariin ja aaveisiin. Kummankaan kohdalla ei poika kuitenkaan mennyt lukkoon, vaikka aaveilla hitusen yli hihnan mitan päähän peruuttikin, ja palautui niistä hienosti. Yhtä lailla kun alkuleikki maistunut loppuleikki vahvistikin, ettei Jedille jäänyt pelotteista mitään henkistä kuormitusta.

Jedin kuvaustulos ja Gerin kuvaustulos.

Sunday 11.10.2009 16:38 - Luonne koetuksella

Tänään Onni osallistui rotuyhdistyksemme järjestämään viralliseen luonnetestiin Hausjärvellä. Verrattuna vuosi sitten suoritettuun MH-luonnekuvaukseen tämä perinteikkäämpi luonnetesti paineistaa koiraa hieman enemmän ja soveltuu siksi nimenomaan aikuisille koirille, jotka eivät ole ihan kärpäslätkällä tapettavaa kaliiperia.

Testin aluksi tuomarit haastattelivat emäntää kysellen muun muassa harrastuksistamme ja asumismuodostamme. Sitten testattiin luoksepäästävyyttä ja tämän jälkeen taistelunhalua puukepillä sekä motivointipatukalla. Tämän jälkeen alkoivat pelotteita sisältävät osuudet. Liikkeelle lähdettiin kelkalla, minkä jälkeen oli vuorossa hyökkäys ohjaajaa kohden koiran ollessa kytkettynä. Tämän jälkeen koira yllätettiin haalarin ja tynnyrin voimin. Kaikkien pelotteiden jälkeen seurattiin myös sitä, miten koira niistä palautuu. Välissä käväistiin pimeässä huoneessa ja lopuksi koira jätettiin yksin seinään kytkettynä tuomarin hyökkäyksen kohteeksi. Testi laitettiin purkkiin testaamalla laukauspelottomuutta kahdella laukauksella.

Reaktiot olivat hyvin samankaltaisia kuin MH-luonnekuvauksessa ja mitä etukäteen otaksuimmekin. Onni toimi hyvin joka tilanteessa osoittaen hyvää toimintakykyä ja palautui pelotteista hyvin. Terävyyttä ja puolustushalua löytyi kohtuullisen paljon, samoin taisteluhalua. Hermorakenne todettiin tollereille tyypilliseksi +1:ksi, eli hieman rauhaton, kuten oletimmekin. Luoksepäästävyys oli kunnossa niin ennen kuin jälkeen pelotteiden. Jäppinen tykästyi tuomareihin jopa sen verran että antoi kunnon tervehtimishalaukset. Loppupisteet kohosivat odotetusti kahdensadan kieppeille, mikä on noutajalle suurehko pistemäärä. Osasuoritusten pisteet kuvauksineen sekä lisätietoa luonnetestistä löydät täältä.

Lopuksi emäntä tiedusteli tuomarien mielipidettä siihen, että mitä tällainen tulos merkitsee koulutettavuuden kannalta. Tuomarit totesivat yhteen ääneen, että koira soveltuu kyllä lajiin kuin lajiin. Erityisesti hyvä toimintakyky on harvinaista herkkua, johon saa olla tyytyväinen. Luonteen kovuus aikaansaa kuitenkin sen, että koiralta löytyy melko paljon omaa tahtoa, minkä vuoksi koulutuksessa eteneminen on usein hitaampaa kuin hieman pehmeämmän harrastuskaverin kanssa. Kovapäinen koira saattaa yhtenä päivänä tehdä loistavasti töitä ja päättää seuraavana, että eipäs huvitakaan tänään. Kuulostaa NIIN Onnilta..

Saturday 3.10.2009 19:27 - SNJ:n päänäyttely 2009

Tänään hieman karvaton klaanimme piipahti Hyvinkäällä SNJ:n päänäyttelyssä mukavin tuloksin:

- Toivo urospentujen toinen mainiolla arvostelulla
- Mindy isojen narttupentujen toinen
- Lenny ERI, vara-SERT ja viidenneksi paras uros!
- Jedi käyttöluokassa ERI1
- Isätolleri PU3
- Geri ERI ja nuorten narttujen neljäs



Jedi tuomarin arvosteltavana


Emännän mieltä lämmittivät erityisesti poikien erinomaiset suoritukset. Lisää turkkia tuomari toivoi niin Toivolle, täysin alusvillattomalle Onnille kuin Jedillekin. PU-kehässä tuumasi vielä lopuksi Onnista, että tämä koira edustaa juurikin hänen suosikkityyppiään tollereissa, mutta tämän päivän sijoitukseen vaikuttivat alusvillan puuttuminen ja sen vuoksi pystyssä oleva turkki.

Myös Onnin Jami-veli oli mukana kilvoitellen avoimessa luokassa, josta nappasi kakkossijan erinomaisen laatuarvostelun kera.

Friday 2.10.2009 13:14 - Syystunnelmia Pohjois-Espoossa

Syksy on saapunut ja koirat nauttivat siitä täysin rinnoin.

Syksy 2009 Pohjois-Espoossa

Monday 28.9.2009 11:51 - YES-pentujen noutotreenejä

Viime viikkoina on käyty tekemässä taipparitreenejä Lucan, Lennyn ja Gerin kanssa. Pojat riemastuivat kumpikin variksesta hyvinkin paljon. Ohjaajat saivat enemmänkin korostaa palkan ihanuutta ja yrittää tehdä tipusta vähän tylsemmän ja kuolleemman, jotta se saatiin palautumaan perille asti. Kummankin kanssa tehtiin myös hakua. Lennyn kanssa on harjoiteltu vasta yhdellä muistidamilla ja seuraavaksi noudettavien määrää aletaan kasvattaa. Luca on hieman pidemmällä, hänen kanssaan taas pitää rakentaa kestävyyttä ja alkaa vaikeuttaa noudettavien paikkoja.

Gerin riistankäsittely oli naisellisen hillittyä poikien reippaisiin otteisiin verrattuna. Varis oli kyllä mieleinen, mutta oikeaa kanto-otetta piti harjoitella. Teippasimmekin siivet kiinni, minkä jälkeen likka hiffasi homman nimen. Gerin riistankäsittely oli hyvää niin pitkään kun neidillä ei ollut katsekontaktia ohjaajaan, mutta mitä lähemmäs ohjaajaa tultiin niin siitä helpommin tirppa tipahti sopivan turvavälin päähän ja ohjaajan luo palautui pelkkä koira. Tätähän esiintyy suvussa. ;) Teimmekin seuraavaksi ihan ylösottoa hihnassa ohjaajan vieressä. Mitä kauemmas vaakku ohjaajasta heitettiin, sitä varmemmin se nousi ylös. Gerin kanssa pitää siis harjoitella ihan samaa kuin poikienkin kanssa: riistankäsittelyä ohjaajan läheisyydessä. Teimme myös hakuruudun dameilla, josta nuori neiti suoriutui todella upeasti. Haku oli vauhdikasta ja itsenäistä, koira irtautui ohjaajasta hyvin ja jaksoi kerta toisensa jälkeen lähteä aivan yhtä vauhdikkaasti uuteen noutoon ilman, että hakuinto olisi sammunut. Go Mari ja Geri! :)

Ensi vuoden puolella useampi YES-pentu on menossa taipumuskokeeseen, mikä on todella hienoa. Toivotaan, että kaikki pääsisivät kokeilemaan ainakin kerran ja uskaltanemme myös odottaa lisää hyväksyttyjä tuloksia. :) YES-pentueesta Jedi ja Lenny ovat päässeet myös sorsametsälle ja saalistakin oli päästy noutamaan. Pipsalle on puolestaan suunnitteilla kyyhkyjahtia.

Tuesday 1.9.2009 00:22 - Nollailua ja käytännön puuhia

Alkukauden mukavien tulosten päätteeksi taisi isätolleri saada taas vähän liikaa huomiota ja vapauksia pohjoiseen suuntautuneen kesälomareissun sekä siihen sisältyneen runsaan& turhan yksipuolisen treenailun johdosta. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo siinä vaiheessa, kun sällillä ei huvittanut tulla autoon mökillä irti kirmailun sijaan.. Mutta koska tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niin silloin mennään kokeisiin ja oikein kaksin kappalein! Eli nolla ja yksi keskeytys nasahti kahdesta viimeisimmästä, jätkällä kun ei tuntunut yhteistyö pätkää vähempää innostavan. :~((( Noh, nyt pidetään sitten vähän paussia ja vähennetään huomiota & erivapauksia eksponentiaalisesti isolta herralta ja treenataan vain pikkumiestä..

Toisaalta on ainaisen vaatimisen ja koiran kautta ylisuorittamisen sijaan välillä hyvä tehdä myös yhteistyötä nostattaviakin asioita. Niinpä viime viikonloppu vierähtikin sorsastaessa Virolahdella. Useampi pudotus & vesiohjaus saatiin mereen. Osa tirpoista oli tosin treeniriistaksi ammuttuja lokkeja, mutta mahtuipa mukaan muun muassa komea kanadanhanhikin! Kyllä oli isätolleri niin hymyssä suin koko viikonlopun. Lämmin kiitos Mialle jälleen yhdestä upeasta viikonlopusta ja elämyksestä poikineen. :)




Anna mamma mä pidän sitä vielä ihan muutaman sekunnin.. jooko..

Monday 24.8.2009 23:55 - Toller Show'n 2009 satoa

Vuoden 2009 Toller Show on takanapäin ja sieltä saatiin mukavia kotiinviemisiä koko sukulaisköörille. :) Isänsä tyyliin hyvin hitaasti kehittynyt Toivo haki vielä kokemusta ja hyvää harjoitusta pentuluokasta saaden kuitenkin kivan arvostelun. Poika oli kuitenkin tuomarin makuun liian kehittymätön ikäisekseen, joten odotetusti ei sijoitusta tullut. Nuoriherra esiintyi kuitenkin hienosti ja olemme oikein tyytyväisiä. :)

Naapurin pystykorvan runtelematurkkinen Jedi oli upeasti junioriuroksien toinen ja Lenny nuorten urosten kolmas, onnea komeille YES-pojille! Isätolleri sijoittui kovatasoisessa valiourosluokassa neljänneksi, mihin niinikään saa olla tyytyväinen, pitihän päätuomari hieman erilaisesta tyypistä. Onnin Jami-veli oli avoimen luokan uroksissa toinen ja Wage-puoliveli peräti neljänneksi paras uros. Jimi-isä sijoittui veteraaniluokassa toiseksi. Kaiken kruunasi Onnin Jimi-isän jälkeläisryhmän valitseminen näyttelyn parhaaksi ennen useaa kovatasoista ryhmää! Jälkeläisryhmän muodostivat puolisisko Sira, puoliveli Wage, Jami sekä Onni. Suuret onnittelut Jimi-isälle omistajineen jo toiseen otteeseen napatusta BIS-jälkeläisryhmästä. :)

Sunday 26.7.2009 21:53 - Hilma ja Jedi taippareissa

Hilma ja Jedi YES-pentueesta osallistuivat eilen rotuyhdistyksen järjestämään noutajien taipumuskokeeseen Eurajoella. Kumpikin suoritti kaksi ensimmäistä osuutta, eli vesityön ja hakuruudun, sen verran mukavasti, että pääsivät loppumetreille kanijälkeä suorittamaan. Varsinkin ensikertalaiset Krisse ja Hilma suoriutuivat todella hyvin, eiväthän he olleet koskaan edes käyneet katsomassa taipumuskokeita, ja olivat harjoitelleetkin lähinnä kotosalla. Jedin hakuruutusuoritus ei tänään ollut ihan sitä, mihin poika normaalisti kykenee, mutta onneksi homma on jo sen verran hyvin hanskassa, että vähän omaa tasoa huonommallakin työllä pötkitään pitkälle. Hilman kanityöskentely ei valitettavasti tänään riittänyt himoitun ykkösen saalistamiseen asti, mutta Jedin kani tuli perille ja nuorimies sai hyväksytyn tuloksen! Onnea Mia ja Jedi upeasta saavutuksesta sekä Krisse ja Hilma erinomaisesta ensiyrityksestä. Kyllä se NOU3/4 oli, jos ei ihan ykkönen. Jälkimmäisen pieni lisäharjoittelu ja uusi yritys ihan varmasti vielä tuottavat. :)

Galleriasta löytyy kuvia nuoremman polven koesuorituksista. Lisätietoa noutajien taipumuskokeesta voit lukea Suomen Noutajakoirayhdistyksen sivuilta löytyvästä lajiesittelystä.

Sunday 19.7.2009 14:08 - Treenausta, koulutuksia ja startti Antskogin B-kokeessa

Viime viikot on vietetty tiiviisti treenien ja koulutuksien merkeissä. Toivo aloitti Marianne Mayerin vetämän pentukurssin ja iskän kanssa on harjoiteltu yhteistyötä ja riistojen palautuksia kanssatreenaajiemme suosiollisella avustuksella.

Venäjän valloitusta seuraavana viikonloppuna hurautimme treenikaveriemme Jennan ja Ringon kanssa Ähtäriin WT-koulutukseen. Kouluttajina toimivat WT-kokeiden ylituomarina tunnettu Miso Sipola sekä Janne Lähteenaro. Lauantaina treenasimme Mison vetämässä ryhmässä ja sunnuntaina Jannen. Misolta tuli noottia makupalojen antamisesta ja ohjaajan hösöttämisestä. Ääntelyn ehkäisyyn hyödynnettiin lippalakkia ja korostettiin, että koiraa pitää johdonmukaisesti korjata aina sen äännellessä, mikäli siitä meinataan päästä eroon. Tekemämme harjoitukset olivat lähinnä ohjaustehtäviä. Target-alue motivoitiin käymällä viemässä sinne dami koiran kanssa ja sitten siirryttiin lähetyspaikalle, josta jokainen koira lähetettiin vuorollansa ohjaukseen. Tämän jälkeen teimme vastakkaiseen suuntaan vastaavan harjoituksen. Sen jälkeen ensimmäinen target -alue käytiin motivoimassa uudelleen ja sinne myös ammuttiin starttarilla muistikuvan vahvistamiseksi. Sitten siirryimme lähetyspaikalle, minkä jälkeen käännettiin rintamasuunta 90 astetta linjaan nähden ja tehtiin häiriömarkkeeraus noin 30 metrin päähän. Tämän jälkeen rintamasuunta takaisin target -alueelle ja otettiin ohjausdami ylös. Markkeeraus vaikeutti tehtävää yllättävän paljon ja jouduimmekin siirtymään Onnin kanssa selvästi lähemmäs target -aluetta, jotta ohjaus onnistui. Lopuksi otettiin markkeerausdami ylös. Lauantain koulutus sujui muuten hyvin, mutta emäntä sortui liialliseen tylyyteen ja kovuuteen. Pitäisi aina muistaa myös kiittää ja palauttaa koira korjauksen jälkeen. Yllätys ei siis ollut, että sunnuntaina yhteistyö olikin kadonnut. ;) Niinpä Onni siirrettiin autoon ja emäntä seurasi koulutusta kuunteluoppilaana. Sunnuntain koulutus koostui niinikään linjaharjoittelusta, johon kuului myös vesielementti.

Ähtäristä palattuamme jatkoimme liikekannalla oloa siirtymällä SNJ:n kesäleirille Loviisaan. Emäntä oli jo etukäteen päättänyt antaa isätollerin levätä alkuviikon, joskin harkinnassa oli edustaminen UMN:n TOKO-joukkueessa. Parakkimme naapurihuoneessa oli kuitenkin juoksuaikainen narttu, joka tietysti pisti astumaan päässeeltä uroolta pöntön totaalisen sekaisin. Jotkut ihmiset sitten ovat itsekkäitä.. :( Niinpä vetäydyimme suosiolla kilvoittelusta. Pikkujätkä osallistui heti maanantaina tunnin verran taipparikoulutukseen, jossa harjoiteltiin toisten koirakoiden pujottelua, luoksetuloa häiriön alla, paikallaoloa sekä perusnoutoa. Tehtävät sujuivat mukavasti. Kiitokset vain kouluttajalle! Tiistaina kävimme seuraamassa veden ääressä tehtyjä NOME-treenejä ja pikkupoika sai samalla haistella tapahtuma-areenoita etukäteen ilman, että mitään tehtiin. Jospa tämä ennaltaehkäisisi kuumumista tulevaisuudessa. Keskiviikkona vuorossa oli sitten Match Show, jossa tuomarina toimi rotumme ekspertti Rune Fagerström. Vähäisestä harjoittelusta huolimatta esiintyminen sujui todella kivasti ja nuori herra sai oikein mukavan arvostelun. Torstaina isukki pääsi viimein osallistumaan koulutuksiin kun kävimme harjoittelemassa vesiohjauksia. Tehtävät suoritettiin pareittain ja emäntä oli todella tyytyväinen, kun Onni ääntelyä lukuunottamatta kykeni toimimaan yhteistyössä ja palautti suoraviivaisesti. Paritehtävät ja suuri häiriö kun meillä helposti vetää kupin nurin ja yhteistyön nollille, jos yhtään on ollut säröjä tai epäjohdonmukaisuuksia koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa. Perjantaina Toivo osallistui vielä pentukoulutukseen, jossa harjoiteltiin luoksetuloa häiriön alla, paikallaoloa sekä ruudun alkeita. Leiri-illat sujuivat rattoisasti saunoen, grillaten ja Lurppa Pubissa istuskellen. Ainoastaan rantasauna ja uintimahdollisuus jäivät muuten mukavasta miljööstä puuttumaan.

Eilettäin piipahdimme Antskogissa noutajien kylmän riistan metsästyskokeessa. Emäntä otti tavoitteeksi sen tutun ja turvallisen yhteistyön, oikean ja kannustavan asenteen sekä sen, että kuppi ei menisi nurin - kummaltakaan. Päätimme myös tehdä kunnon lenkin ennen omaa vuoroamme. Tämä todentotta toteutui emännän onnistuttua eksymään lähimetsään.. harhailimme sitten pari tuntia pakahduttavassa helteessä Onnin kanssa päätyen lopulta muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle taipparipaikalle. :O Ystävällinen kanssakisaaja tarjosi meille kyydin takaisin ALO-luokan maisemaan ja ehdimme parahiksi juuri ennen omaa vuoroamme odotusalueelle. Voitaneen väittää, että moisen vaelluksen jälkeen kumpikaan meistä ei jaksanut jännittää eikä kitistä ennen koetta.. Onninkin viretila pysyi sopivana ja liika höyhötys poissa. ;) Kokeen tehtävät olivat seuraavat: ykkösmarkkeeraus kaislikkoon lokilla, ohjaus ylärinteeseen varikselle, pitkä ykkösmarkkeeraus veteen sorsalle sekä hakuruutu. Ruudusta löytyi kolme lokkia kaislikkoalueelta sekä maalta kani, fasaani ja varis. Tehtävät sujuivat meiltä melko mukavasti. Emäntä pelasi varman päälle ja odotteli palautuksissa Onnia kyykyssä ja selin koiraan. Kaikki tulivat käteen, joskin sorsan poika laski hetkeksi maalle etsiessään katseellaan ihmisjoukon takana kyykistelevää ohjaajaa. Tuomari kommentoi kuitenkin jälkikäteen, että alokasluokassa ohjaaja ei enää saisi kyykistellä vaan koiran pitäisi pystyä luovuttamaan riistat seisten vastaanottavalle ohjaajalle. Tästä rapsahtikin palkintosija alaspäin. Meille oli kuitenkin tällä kertaa tärkeintä saada onnistumisia ja yhteistyötä koetilanteessa, joten tuloksen laadulle ei ollut niin väliä. Hienosäädetään tyyliä sitten myöhemmin kun saadaan ensin perusasiat toimimaan varmasti joka tilanteessa. Fasaania ja kania emäntä pelkäsi etukäteen, sillä nehän ovat meillä ne eniten omitut riistat, joiden palautus on monet kerrat ollut miettimistä ja tiputtelua sen surullisen kuuluisan kymmenen metrin päähän. Tällä kertaa ne tulivat kuitenkin suoraan käteen ilman ylimääräisiä käskyjä, joskin ylösotot olivat hieman hitaita. Ohjauksia on harjoiteltu viimeisen vuoden aikana paljon ja ne alkavat onnistua ihan mukavasti, niin tässäkin kokeessa. Sen sijaan vapaan haun harjoittelu on jäänyt melkeinpä nollaan ja se näkyi niin tässä kuin edellisessäkin kokeessa. Tuomari tuumikin, että se on B-kokeen tärkeimpiä osa-alueita, jonka harjoittelua ei saa unohtaa. Kaikenkaikkiaan olemme kuitenkin oikein tyytyväisiä, yhteistyön aallonpohja alkaa selvästi olla takanapäin. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Friday 22.5.2009 14:32 - Rutosti leireilyä ja noutotreenausta

Toissa viikonlopun vietimme Uuraisissa, jossa emäntä käväisi suorittamassa NOU/NOME-koulutusohjaajakurssin. Kiitokset todella hyvästä koulutuksesta järjestäjille! Viime viikonloppu puolestaan vierähti Laitilassa Auran Nuuskujen NOME-leirillä, jossa niinikään pääsimme oivalliseen oppiin. Kummatkin pojat olivat kummallakin leirillä mukana. Ensimmäisen pikkupoika sai viettää ihan ihmetellessä, mutta toisella päästiin jo penturyhmää seuraamaan sekä varista, lokkia, korppia ja fasaania noutamaan. Pikkujätkällä on jopa isäänsä enemmän riistaintoa, mikä menee jo täydellisen hullaantumisen puolelle. Toistaiseksi riistankäsittelyä harjoitellaankin vain lyhyen näyttämisen ja kantamisen muodossa, sillä sitä intoa on vielä toistaiseksi tosiaan ihan liikaa.

Isätolleri pääsi työskentelemään kummallakin leirillä. Lämpimät säät ja kilpailija emännän huomiosta ovat tehneet tehtävänsä ja enimmät hulvattomuudet ovat unohdettu. Treenit sujuivatkin kumpanakin viikonloppuna varsin mukavasti. Nyt vain se natsikuri ja perushuomioimattomuus kotona kuriin ja paljon onnistumisia treeneissä, niin jospa se yhteistyö alkaisi pikkuhiljaa kisoissakin onnistua..

Eilen käväisimme ekassa virallisessa WT-kokeessa Laukaalla ihan noin ex tempore -tyylillä, peruutuspaikan saatuamme ja matkaseuran tultua tarjolle. Tehtävät olivat ihan inhimillisiä, vaikka ekalla odotuspaikalla häiriötä tulikin joka ilmansuunnasta. Emäntä oppi, miten odottaessa ollaan huomioimatta koiraa ja miten paljon WT-kokeissakin saa auttaa koiraa, jos on epävarma. Vaikka tehtävät menivätkin emännän epävarmuuden ja jännityksen takia vähän sinnepäin ja tuli pari nollaa, niin into päästä uudelleen kokeilemaan ja treenaamaan on nyt kova! :)

Monday 18.5.2009 12:08 - Yksi varis vain..

Mia ja Jedi kävivät viikonloppuna tutustumassa taipumuskokeeseen. Yhteistyö- ja miellyttämishaluinen poika oli suoriutunut vesityöstä hienosti ja palauttanut hakuruudusta viisi varista. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt tuomarille, joka oli yhden kerran käynyt jelppimässä poikaa yhdellä riistalla tämän otettua häiriötä viereisestä lintujen ruokintapaikasta sekä ohitse tallustelevasta yleisöstä. Myös viimeinen riista olisi pitänyt saada pois, jotta jäljelle olisi ollut asiaa, mutta valitettavasti ensikertalaisten turnauskestävyys ei ihan siihen asti riittänyt. Spontaanisti oli poika poiminut kaikki riistat talteen, mutta hän olisi saanut irrota ruutuun vähän paremmin. Onnittelemme joka tapauksessa Miaa ja Jediä rohkeudesta kun lähtivät kokeilemaan ja pojan nuoren iän huomioiden erinomaisesta suorituksesta! Eiköhän se hyväksytty tulos sieltä pian tule, niin oli tuomarikin kehunut ja kannustanut pian uuteen yrityksen pikku harjoittelun jälkeen.

Tuesday 21.4.2009 12:24 - Pikkumiehen kuulumisia

Tänään tulee viikko siitä, kun pikkupoika saapui uuteen kotiinsa. Pienen alkusäätämisen jälkeen sinttiäinen on kotiutunut ja asettunut uuteen laumaansa paremmin kuin hyvin. Ensimmäisenä iltana ja seuraavana päivänä vähän piipitettiin, mutta kun emäntä ja isäntä eivät huomioineet sitä millään tavalla, niin poika oppi nopeasti hiljaiseksi. Onni-isä tulee poikansa kanssa jo oikein hyvin toimeen ja on hyväksynyt sen, että laumaan on nyt pysyvästi tullut uusi jäsen. Ainoastaan ruoka ja noudettavat ovat sellaisia, että niiden yhteydessä pieni komennetaan samantien pois. Kohtuullista äänenpainoa käyttäen, toki. Samoin jos isukki on väsynyt ja tahtoo oikeasti levätä, niin se murahtaen komentaa häirikön etäämmälle. Ja pieni uskoo. :) Mutta kyllä isukkia on revitty ja käsketettykin.. enimmäkseen se sen sulattaa hyvin ja välillä kirmaileekin poikansa kanssa. Lievä kokoero kuitenkin rajaa toistaiseksi kunnon painiskelut pois interaktiovalikoimasta.

Toivon on alusta pitäen otettu paikkaan kuin paikkaan mukaan. Tähän asti on käyty muutamalla lentoasemalla (poika oli myös perjantaina ottamassa siskolikkaansa vastaan), eläinkaupassa, rautakaupassa, koiratapahtumassa, vieraissa metsämaastoissa ja niin edelleen. Meillä on myös käynyt kotona vieraita poikaa katsomassa. Tutustuttu on niin vieraisiin ihmisiin, lapsiin kuin toisiin koiriinkin. Seuraavaksi tarkoitus olisi lähteä ostoskeskukseen ja muuhun ihmisvilinään. Kovia ääniä tai vieraan/omituisen tuntuisia asioita ei ole kartettu vaan oltu niiden yhteydessä ihan normaalisti. Pesu- ja tiskikone ovat tuttuja juttuja, samaten autot, pyörät ja erilaiset työkoneet ulkosalla. Pikkumies tuntuu olevan päivä päivältä topakampi ja vilkkaampi pakkaus ja on jo yrittänyt käskyttää sekä isäänsä että kotiväkeä. Mutta rajat ovat rakkautta ja niistä pidetään kiinni.

Olemme me hitusen treenanneetkin. Oma nimi on hanskassa ja sen huomioimisesta palkitaan runsaasti. Istuminen onnistuu makupalan avulla ja luoksetuloa pillikäskyllä on harjoiteltu ruokakupille. Variksen siipeen on tutustuttu ja se todettiin aivan erityisen ihanaksi jutuksi, jonka jälkeen ei mikään lelu kelvannut, pikkujätkä etsi vain siipeä. Pentudamin käsittelyä on myös harjoiteltu kotona sisällä. Ensin vähän leikitty sillä ja sitten heitetty se lyhyen matkan päähän. Kun dami on napattu talteen ja käännytty takaisinpäin, emäntä on odotellut kädet levällään ja ottanut koko pienen pojan vastaan kiinnittämättä suussa olevaan damiin mitään huomiota. Pitkällisen taputtelun ja kehumisen jälkeen on pikkumiehen huomio sitten kiinnitetty muualle ja dami siirretty vaivihkaa takaisin pöydälle toisen ulottumattomiin. Täytyy sanoa, että poika palauttaa paremmin kuin isänsä koskaan. Isäntä tosin jo tuumasi huomaavaiseen tyyliinsä emännälle, että vielä sinä ehdit tuonkin pilata.

Saturday 18.4.2009 00:18 - Vastuunkanto hetken huumasta käynnistyy

Huoh. Enpä olisi arvannut, mitä joulukuisista hetken huumista seuraisi. Nimittäin myöhään tiistai-iltana kotikolooni tupsahti ylimääräinen pikkuinen rääpäle, joka ryhtyi samantien varastamaan MINULLE kuuluvia etuoikeuksia. Se pirulainen verotti luutikkukokoelmaani ja tunki isäntäväen jalkoihin. Kun se vietiin emännän toimesta pissalenkille omani jälkeen ja se rohkeni yrittää takaisin, sain tarpeekseni. Jäin kytikselle ulko-oven taakse ja murisin kirpulle osoittaakseni, että tänne ei tarvitse tulla. Muutenkin isäntäväkeni yllättyi siitä, miten vihamielisesti suhtauduin tulokkaaseen. Harmikseni minut laitettiin kuitenkin samantien ruotuun. Isäntäni hermostui liioitellun ärmäkästä komentamisestani niin, että nosti minut niskasta ilmaan. Tuo aktiviteetti ei kuitenkaan mitään vikinän tai alistumisen kaltaista aiheuttanut, mutta sen jälkeen tyydyin kuitenkin jättämään enimmän raivokkuuden pois.

Seuraavan vuorokauden aikana minua komennettiin joka ikinen kerta, kun pientä komensin. Lopulta tuohon ylimääräiseen olentoon alkoi olla pakko tottua, vaikka kirvelikin niin maar perhanasti. Onneksi emäntäni ja isäntäni ymmärsivät kuitenkin huomioida minua erikseen rapsuttelemalla kun riiviö oli lähelläni ja siedin sen ilman pörinää. Emännän kanssa ollaan myös käyty kaksistaan tekemässä isojen poikien juttuja joka päivä lenkkeilyn ja treenien muodossa. Mikä on niinikään auttanut sietämään muuttuneita olosuhteita. Hyvän mielentilan saavuttamisen jälkeen olen jopa hieman alkanut leikkimään tirpan kanssa ja vähitellen alkanut sietää sen päälleni hyppimistä sekä pienehköä turkin repimistä. Koko ajan se rontti käy kuitenkin rohkeammaksi. Välillä livahdankin karkuun esimerkiksi sohvalle, sängylle tai makuuhuoneeseen kasattuun kevythäkkiin.

Tänään alkuillasta saapui kuulemma myös sen pikkukaverin sisar Suomeen. Se asettui asumaan Helsingin Vuosaareen. Emäntä aikoo kuulemma purkaa pikkuveijarin ylimääräistä tarmoa järjestämällä sille säännöllisesti treffejä tuon sisaren kanssa. Kiusatkoon ja repikööt vain sitä. Meikäläinen aikoo vastedeskin keskittyä sisätiloissa lepäilyyn sekä mahdollisten makuelämysten ulottuvilleni tipahtamisen partiointiin. Ehkä tuota pikkukaveria alkaa kuitenkin jo sietämään, kunhan saa välillä taukoakin siitä.

Wednesday 8.4.2009 17:36 - PK-seudun YES-pennut terveystarkastuksessa

Tänään pk-seudun YES-pennut, eli Lenny, Luca, Geri ja Pipsa, kävivät joukkotarkastuksessa. Silmät peilattiin kaikilta terveiksi, samoin kaikkien kyynärät ja lonkat lähtivät terveinä Kennelliittoon virallista arvointia varten. :))) Nyt toivotaan, että tulevat myös terveinä takaisin. Joka tapauksessa jokaisen kanssa pääsee nyt oikein hyvällä omallatunnolla harrastamaan ihan mitä lajia tahansa.

Myös Vitsi ja Hilma ovat ihan lähiaikoina menossa tarkistuttamaan itsensä, minkä jälkeen kaikki seitsemän pentua ovatkin tutkittu.

Tuesday 7.4.2009 11:56 - Lenny ja Hilma näyttelyssä

Viikonloppuna Lenny ja Hilma -lapsoset piipahtivat näyttelyssä. Lenny oli lauantaina Hausjärvellä Saija Juutilaisen tuomaroitavana ja sai Erittäin Hyvän laatuarvostelusta ja sijoittui junioriluokassa toiseksi. Poika sai kivan arvostelun, mutta noottia tuli siitä, että hän oli juuri tiputtanut mahtavan karvapeitteensä. Tämän lisäksi poika heitteli junnumaisen iloiseen tyyliin etujalkojaan. Nyt Lenny keskittyy kasvattamaan lisää alusvillaa ja harjoittelemaan hieman lisää esiintymistä ja vierailee sitten uudelleen arvosteltavana. Arvostelu tulossa Lennyn sivulle.

Sunnuntaina näyttäytyi vuorostaan Hilma Hannele Jokisillalle Kinnulassa. Tyttö sai tosi kivan arvostelun, jossa kuitenkin todettiin hänen olevan vielä hieman pentumainen ja turkkia vailla. Nämä kuitenkin korjaantuvat ajan kanssa ja hiljaa hyvä tulee. Tuloksena oli tällä kertaa Hyvä. Arvostelu löytyy Hilman omalta sivulta. Nyt Hilma kasvattaa niinikään vähän turkkia ja treenaa kopeloitavana oloa ja pistäytyy pian uudelleen arvioitavana.

Tuesday 10.3.2009 10:45 - YES-pentujen ja Tanskan pentujen kuulumisia sekä TOKOilua

Reilu viikko ja YES-pennut täyttävät vuoden. Kaikki ovat kehittyneet mukavasti ja päässeet harrastamaan monipuolisesti. Luca on käynyt TOKO-kurssin poikineen ja alkaa olla kohta ALO-starttikunnossa. Noutopuuhat ovat selvästi myös työintoisen ja energisen pojan intohimo ja he käyvät paraikaa taipparikurssia. Jedi on käynyt NOU- ja TOKO-koulutuksissa sekä napsinut näyttelyistä upeita tuloksia. Taipumuskoetaso saavutettaneen pian. Lenny noutaa niinikään kuin vanha tekijä ja osallistuu ensi kuussa ensimmäisen viralliseen näyttelyynsä. Geristä on kehittynyt oikea kaunotar ja hän osallistuu niinikään pian ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Hän on myös taipparikurssilla. Hilma treenaa noutojuttuja täyttä vauhtia ja hyvällä menestyksellä. Tyttö on menossa taipparikurssille, kimppanoutotreeneihin sekä ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Vitsi on perinyt emänsä pyyteettömän työmoraalin (luojan kiitos) ja on taipparitreeneissä myös pitkällä. Vitsi on myös menossa ensi kuussa ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Pipsa on edistynyt noutotreeneissä ja hänelle kaavaillaan myöskin näyttelyitä. Ensi kuussa elämme jännittäviä aikoja, sillä YES-pennuista useampi on menossa lonkka- ja kyynärkuviin sekä silmätarkastukseen.

Tanskan pennut täyttävät tänään kolme viikkoa ja kasvavat kohisten. Dakotalla ei alkuun tullut tarpeeksi maitoa, todennäköisesti etuajassa tapahtuneesta synnytyksestä johtuen. Pennut saivatkin alkuun tuttipullosta lisäevästä. Mutta maidontuotanto korjaantui onneksi pian ja pennut saavat tarvitsemansa vasta-aineet emon hellän hoivan ohella. Silmät ovat avautuneet ja pentulaatikossa käy kova kuhina. Isoimmat pojat painavat jo 1,4kg. Yhden narttupennun paino on noussut hieman muita hitaammin ja häntä on seurattu tarkemmalla silmällä. Eläinlääkärin tarkastuksessa hänet todettiin kuitenkin terveeksi, elinvoimaiseksi ja vahvaksi, joskin liian aikaisin syntyneeksi. Tilaa seurataan kuitenkin vielä muutaman viikon ajan ja päätetään sitten, myydäänkö hänet kotikoiraksi vai harrastuskoiraksi. Lisäksi pikkutytöllä oli flunssa, kuten myös muilla pennuilla. Kaikki ovat nyt antibioottikuurilla. Yksi pojista on tulossa isänsä seuraksi Suomeen. :) Emännälle luvattiin "first pick", eli hän saa valita tulevan kaverini ensimmäisenä urospentujen ottajista. Urospennuista olisi ollut kova kysyntä, mutta narttuja syntyi enemmän. Pentuvälityksessä käväissyt yksi tyttö löysikin pian kotinsa Saksasta. Narttupentuja olisi itseasiassa mennyt enemmänkin ja ilmoitukset piti poistaa kiireesti. Seuraavat pari viikkoa näyttävät, tuleeko Suomeen toinenkin pentu. Mikäli pieni vaaleansininen tyttö myydään normaalisti, joku narttupennuista tulee mahdollisesti veljensä seurana pk-seudulle.

Meikäläinen taas on elellyt lokoisasti autuaan tietämättömänä tulevan kaverini saapumisesta. Emännän kanssa on treenattu voittajaluokan liikkeitä itsekseen kotosalla ja viime viikonloppuna käväisimme Turussa katsomassa, miltä ne oikein käytännössä näyttävät. Tuttuun tyyliimme osallistuimme samalla itsekin, mitäs sitä turhia viilaamaan, kun voi käydä kokeilemassakin, missä mennään. Ja sen perusteella hahmottaa paremmin, mitä pitää vielä harjoitella. Muutama heikko liike oli etukäteen tiedossa, tunnari toimii vain satunnaisesti ja ruutu ei ole vielä tarpeeksi varma. Myöskään uusista säännöistä (eikä ihan vanhoistakaan ;) emännällä ei ollut hajuakaan. Tästä emme ottaneet kuitenkaan turhia paineita, vaan menimme tekemään maksullisen treenin. Teinkin ilahduttavan innokkaasti töitä. Paikallaanmakuu sujui tasaisen varmasti. Seuraamisen uudet sivuaskeleet ja peruutukset sekä käännökset paikallaan sujuivat mukavasti. Nyt se on paljon jännempää kun on vähän haastettakin! Istumisliikkeen loppuosuus oli emännältä unohtunut harjoitella. ;) Luoksetulo meni liki nappiin, joskin emäntä antoi seiso-käskyn liian myöhään ja maahan-käsky venyi tuomarin mukaan melkein kaksoiskäskyksi. Ruutua olimme harjoitelleet hieman liian lyhyellä etäisyydellä ja pysähdyin hitusen liian aikaisin. Onnistuminen oli kuitenkin tosi lähellä ja nollasta huolimatta emäntä oli tyytyväinen. Hyppynoudon emäntä sen sijaan itse kämmäsi heittämällä kapulan onnettoman sivuun. Palautuksessa suora linja oli esteen ohi, ja nollahan siitä napsahti. Metalliesineenkin se heitti liian lähelle (lue ne säännöt, höhlä!) ja poimittuani sen meinasin jostain syystä palauttaa sen liikkeenohjaajalle. Vaihtelu virkistää! Sivulle-käsky toi kuitenkin minut oikeaan osoitteeseen. Tunnistusnoudossa haistelin rivistön kunnolla läpi (hyvä!), mutta nappasin väärän kapulan, jonka palautin sievästi emännälle. Tässä säännöt olivat muuttuneet ja emäntä sai pitää sitä vain 10s itsellään ennen liikettä. Harjoiteltavaa vielä, mutta ok suoritus huomioiden, miten onnettoman vähän tätä olimme harjoitelleet. Kauko-ohjauksessa seisomisasento uutenä lisänä tuotti etenemistä, joten sitä pitää vielä harjoitella. Kokonaisvaikutukseksi saimme 8 ja tuomari tuumi samaa kuin emäntä, että vähän harjoittelua vielä ja hyvä tulee! Tällä kertaa emme saaneet vielä tulosta, mutta olimme luokassa kisanneista viidestä koirakosta kolmansia ja voittajaluokan korkanneista paras koirakko. :)

Tuesday 27.1.2009 23:18 - YES-pentutreffit Espoossa

Viime sunnuntaina pidimme YES-pennuille pentutreffit Espoossa. Paikalle saapuivat kaikki juoksuista Pipsaa ja Raahessa asustelevaa Hilmaa lukuunottamatta. Ohjelmassa meillä oli ensin pikku metsälenkki ja sitten aloitimme noutotreenit. Tämän kerran teemana meillä oli odottamisen, maltin ja NOME-seuraamisen harjoittelu. Lopuksi harjoittelimme damin kantamista hallitusti matalammassa viretilassa ja NOME-seuraamisen yhteydessä, sekä damin palautusta.



Isä ja pojat. Vasemmalta Luca, Onni-isä, Lenny ja Jedi.


Tämän jälkeen köörimme väki hieman vähentyi, mutta pidot paranivat, ja siirryimme nauttimaan eväitä Vaakkoihin ja tekemään kunnon metsälenkin. Lopuksi harjoittelimme vielä riistankäsittelyä variksella ja lokilla. Kaikille pojille riista kelpasi paremmin kuin hyvin. :) YES-pentujen sivuilta löytyy myös tuoreet profiilikuvat pojista.

Kiitos kaikille osanotosta!

Sunday 4.1.2009 19:33 - Riiuureissu Tanskanmaalle

Joulukuun alkupuolella meille kerrottiin tanskalaisesta hyvämaineisesta kasvattajasta, joka olisi kiinnostunut saamaan minusta sulhasen nartulleen. Nartulle oltiin alunperin käyttämässä toista suomalaista urosta, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kasvattaja etsi kokeneiden suomalaisten kasvattajien avustuksella vastaavaa korkeatasoista suomalaista urosta, jonka sukutaulusta löytyisi lisäksi heidän haluamiaan linjoja, ja minut oli valittu. Koska emännän luottohenkilöt kasvattajaa suosittelivat, niin hän lupautui antamaan kasvattajalle yhteystietonsa. Muutaman päivän kuluttua Tanskasta Toller's Delight -kennelistä sitten soitettiinkin ja puhelimessa vierähtikin pari tuntia.

Kasvattaja osoittautui vastuuntuntoiseksi pitkän linjan kasvattajaksi, joilla on vain muutama koira ja joka kasvattaa vain tarkkaan harkittuja yhdistelmiä silloin tällöin. Kennelin omistaja Lars Møller on myös Tanskan tolleriyhdistyksen puheenjohtaja ja toinen omistaja Gea Bos on aloittanut tollerien kasvatuksen jo vuonna 1990. Kasvattajat käyttävät pelkästään ulkomaisia uroksia yhdistelmiinsä, sillä he haluavat uutta verta ja laadukkaita uroksia. He tekevät myös paljon kansainvälistä yhteistyötä rotumme arvostetuimpien kasvattajien kanssa ja arvovaltaisia suosittelijoita löytyikin pitkä lista.

Emäntä selvitti vielä uusiksi kaikki minun suvussani ilmenneet terveysasiat sekä kyseli nartun luonteesta. Meikäläinen kun on tällainen varsin omapäinen kaveri, niin morsiamen tulee olla pehmeämpää sorttia, jottei jälkikasvusta tule ihan mahdotonta sakkia. Myös autoimmuunisairauksien osalta linjat sopivat yhteen niin, että riskin pitäisi olla pienehkö. Ulkomuodollisesti täydensimme myös toisiamme sopivasti ja riistaviettiähän tulee meikäläisen takaa enemmän kuin tarpeeksi. Vaikka vanhastaan emäntä on ollut sitä mieltä, että pentuesuunnitelmia ei ryhdytä tekemään lyhyellä varoitusajalla, vaan kaikki pitää selvittää ja sopia kuukausia etukäteen, niin tällä kertaa hyvin vankoin perustein tehty poikkeus vahvisti säännön. Tälle yhdistelmälle kun oli näytetty vihreää valoa paitsi suomalaisten luottohenkilöidemme taholta (kiitos taas Riika ja Cati!), myös Kanadasta eräältä rotumme grand old ladylta, joka lukeutuu kasvattajan läheisiin ystäviin. Perusteellisten selvittelyjen jälkeen tälle tarjoukselle ei voinut sanoa mitään muuta kuin kyllä. :)

Niinpä sunnuntaina 20.12. hyppäsimmekin emännän kanssa lentokoneeseen ja suuntasimme kohti Kööpenhaminaa. Emännällä ei ole varmaan koskaan pelottanut lentäminen niin paljoa, kun hän huolehti koko ajan, että meikäläisen lentoboksi tulee varmasti oikeaan osoitteeseen ja ajoissa. Itse otin lennähdyksen hyvin lunkisti. Päästyäni viimein Tanskanmaalla kuljetusboksista ulos, ravistin kerran pitkään ja nautinnollisesti turkkiani ja lähdin sitten uteliaana ja tarmoa puhkuen tutkimaan ympäristöäni. Lars oli meitä vastassa ja hurautimme autolla Jyllannin niemimaan eteläosaan Vejleen, missä heillä oli ihana vanha maalaistalo. Esittäydyimme Larsin vaimolle Gealle ja vierashuoneeseen asettautumisen jälkeen pääsinkin jo ulos kirmaamaan Dakotan kanssa. Likka oli suostuvainen ja muutaman minuutin päästä oltiinkin jo nalkissa. Ihmisosapuolille oli tärkeää, että me koirat saamme hoitaa astutuksen luonnollisesti ja keskenämme. Mikäli narttu olisi kieltäytynyt tai minä en jostain syystä olisi itse halunnut astua, olisi koko astutus jätetty väliin. Sanotaanhan, että koirat vaistoavat, mikäli geenit eivät sovi yhteen ja saattavat tällöin kieltäytyä. Toinen astutus hoitui samalla tavoin sunnuntaiaamuna ja olimme kiinni peräti puoli tuntia. Pitihän sitä antaa flikalle siemeniä koko rahan edestä. ;) Sunnuntai-illaksi pääsimmekin jo kotiin valmistautumaan joulunviettoon.



Tositoimissa Tanskanmaalla.

Saturday 6.12.2008 20:25 - Karvattomalle syöksysämpylälle näytelmämenestystä

Visitoimme itsepäisyyspäivän ratoksi Tampereen Niihaman maneesissa ryhmänäyttelyssä. Alusvillat ovat täysin pudonneet, joten kummempaa menestystä ei odotettu, vaikka muuten hyvässä kunnossa nyt olenkin. Operaatio läskinsulatuksen jälkeen sivuprofiilini tosin näyttää nyt paremmalta kuin aikoihin.

Tuomarina toimi ruotsalainen Bo Skalin, joka piti varsin tiukkaa linjaa. Hänellä oli myös harjoitusarvostelija. Keltaista nauhaakin jaettiin useampi kappale. Tuomarille tuntui olevan erityisen tärkeää, että koiralla on hyvä ja ilmeikäs pää, sopiva sukupuolileima ja oikeat mittasuhteet. Suotava piste iin päälle oli tollerille tyypillinen pirtsakka ja vauhdikas temperamentti. Valitettavan harvinaista herkkua tollerikehissä on se, että tuomari oikeasti syynää tarkkaan raajojen ja lanteen pituutta ja ymmärtää että kumpikin ääripää on pahasta.

Saimme laatuarvostelusta vaaleanpunaisen, mihin jo olimme oikein tyytyväisiä. Kun vielä Paras Uros -kehässä päästiin kakkospallille heti multivoittaja-Allanin jälkeen ja päästiin lukemaan erinomaista arvostelua, ei voinut olla kuin erittäin tyytyväinen. Tuomaria selvästi miellytti erityisesti energinen ja säpäkkä olemukseni.

Wednesday 5.11.2008 11:38 - Koulutustunnus BH plakkarissa

Emäntä keksi jokunen viikko sitten, että yleissivistystä voisi täydentää osallistumalla
palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen. Saimme paikan, lukaisimme säännöt netistä ja eilisiltana menimme sitten liki kylmiltään kokeeseen.

Kokeen ensimmäinen osuus, tottelevaisuus, suoritettiin Leppävaaran urheilupuiston parkkipaikalla. Ohitsemme vilisti lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, muita koiranulkoiluttajia sekä rymistelipä ohitse useampi kuorma-autokin. Saimme starttinumeron neljä, joten ehdimme onneksi hieman seurata miltä tämä osuus oikein näyttää, sillä emme olleet nähneet yhtään tällaista koetta. Tämä osuus suoritettiin pareittain niin, että toinen koira oli paikallaanmakuussa toisen koiran suorittaessa ensin kaikki muut osiot. Minun vuoroni oli aloittaa paikallaanmakuusta. Näin pitkää paikallaanoloa (n.10min) ei oltukaan tullut koskaan tehtyä, saati sitten toisen koiran suorittaessa osioitaan ihan vieressä.. Emäntä ei ollut tajunnut lainkaan, että toinen koira tekee muunmuassa vauhdikkaan luoksetulon ihan muutaman metrin päästä minusta ja odotti sitä kylmien väreiden kihelmöidessä selkäpiitä pitkin. Belgin kiitäessä ohi nousinkin istumaan, mutta pysyin kuitenkin paikallani, luojan kiitos! Kun emäntä sitten kääntyi naama minuunpäin, menin oitis takaisin maahan. ;)

Sitten jatkoimme muihin liikkeisiin. Emäntä ei ollut tottunut tekemään niitä ilman liikkeenohjaajan käskytystä, kuten TOKO-kokeessa, joten hän varmisti tuomarilta kunkin liikkeen sisällön ennen suoritusta. Seuraamisosuudet olivat todella pitkiä ja puuduttavia. Sama kaavio suoritettiin ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Olimme valmistautuneet tähän nollatreenillä. Kumpaankin seuraamiseen kuului myös seurauttaminen henkilöryhmän lävitse puikkelehtien. Henkilöryhmää emme olleet ehtineet harjoitella, mutta se meni yllättävän hyvin. Liekö NOME-seuraamisesta ollut hyötyä.. Sitten vuorossa oli liikkeestä istuminen, jota olimme muutamaan otteeseen harjoitellut. Se meni ok. Lopuksi vuorossa oli maahanmeno ja luoksetulo siitä. Pk-puolellahan luoksetulo tehdään ensin eteen, sitten sivulle. Meikäläinen on tehnyt tämän aina suoraan sivulle. Harjoittelimme ennen koetta hieman suoraan eteen tulemista, mutta pian pitkäjänteisyydestään tunnettu emäntäni päätti luopua ajatuksesta ja pyytää minut suoraan sivulle. Tahkoaminen eteen/sivulle tulossa näkyi kuitenkin kisassa niin, että vähän karautettuani emännän läheisyyteen täyttä laukkaa ja tässä tarvittiin lisäkäskyjä. Emäntä odottelikin naama valkoisena tuomarin kommenttia TOKO-osuudestamme, virheitä kun oli kuitenkin tullut ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 70% maksimipistemäärästä. Helpotus oli suuri kun tuomari tuumasi kritiikkinsä päätteeksi että HYVÄKSYTTY! :)

Liikenneosuus suoritettiin Leppävaaran Läkkitorilla. R-kioskin edessä olevan jalkakäytävän valloitti noin 50 metrin matkalta muutama kymmen henkilöä, pari häiriökoirakkoa, lastenvaunut sekä pyöräilijä. Osuus alkoi kulkemalla väylä päästä päähän muiden kulkijoiden ohitse henkilöryhmän luo. Ryhmä pysäytti meidät tiedustellen lähintä kuppilaa. ;) Tuolloin koiran sai käskeä istumaan. Neuvottuaan tämän lähdimme takaisin vastakkaiseen suuntaan, jolloin viereemme pysähtyi auto. Kuljettaja avasi ikkunan ja tiedusteli reittiä kauppakeskus Selloon. Jälleen pistettiin istumaan. Neuvottuamme häntä jatkoimme matkaa pyöräilijän ohittaessa meidät edestä ja takaa. Sitten minut kiinnitettiin lyhtypylvääseen ja emäntä siirtyi nurkan taakse odottelemaan. Sillä aikaa ohitseni kulki taas häiriökoirakkoa, lastenvaunua ja pyöräilijää. Istuin rauhassa paikallani ja tuomarin merkistä emäntä palasi luokseni. Suupielet nousivat korviin kun meille todettiin, että koe on hyväksytty ja koulutustunnus BH plakkarissa! :)

Suosittelemme tätä yleissivistävää koettelemusta muillekin! Käyttäytymiskokeen säännöt löytyvät osoitteesta
http://www.palveluskoiraliitto.fi/pdf/kans_saanto.pdf, katso sivut 18-22.

Monday 27.10.2008 12:05 - Jörrikkä MH-luonnekuvauksessa

Eilettäin osallistuimme Novascotiannoutajat ry:n järjestämään MH-luonnekuvaukseen Riihimäellä. Kuvaajana toimi Ruotsissa virallisen koulutuksen saanut Heljä Marjamäki ja toimitsijoina hänen kouluttamansa rotuyhdistyksen MH-toimihenkilöt. Kuvaus oli epävirallinen, sillä Kennelliitto ei tätä testiä ole vielä Suomessa hyväksynyt, mutta ensi kevään kokouksen asialistalla se kuulemma on.

Testin kulku minun osaltani:

Osa-alueiden kuvausten lähde: http://www.elisanet.fi/punasukan/SPL.pdf

1. Kontaktinotto
a. tervehtiminen, miten koira ottaa kontaktin ihmiseen ja vastaa kontaktiin
b. yhteistyö, miten koira suhtautuu vieraan ihmisen mukaan lähtemiseen
c. käsittely, kuinka koira suhtautuu käsittelyyn
Marssimme testinjohtajaa tapaamaan, joka vähän kopeloi minua. Vastasin kontaktiin ystävällisesti. Erityisesti en olisi välittänyt lähteä hänen mukaansa, vaan katselin vähän mamman perään, mutta menin kuitenkin kun hihnasta vedettiin. Eihän sillä ollut edes makupaloja.

2. Leikki 1
a. leikkihalu, koiran reaktionopeus saalisärsykkeelle
b. tarttuminen, millaisella otteella koira tarttuu saaliiseen l. esineeseen
c. vetoleikki, miten koira vetää vastaan
Testinjohtaja antoi emännälle pururätin, jota tämä veti pari kertaa edestakaisin nenäni edessä ja sitten ne alkoivat heitellä sitä toisilleen. Intouduin oitis leikkimään riehakkaaseen tyyliini. Emännällä ja testinjohtajalla oli hieman ongelmia koppien saamisessa, joten sain vähän tarkoitettua useampaankin otteeseen napattua saalislelun itselleni, minkä jälkeen ravistelin sitä ja juoksin sen kanssa karkuun. Turvallisen matkan päässä tutkin sitten saalistani tyytyväisenä ja emännällä oli vähän tekemistä, että sai houkuteltua minut takaisin. ;) Vetoleikissä vedin vastaan.

3. Vieheen saalistus
a. saalistus, kuinka koira lähtee saalistamaan liikkuvaa viehettä
b. tarttuminen, millaisella otteella koira tarttuu saaliiseen
Emäntä irrotti minulta pannan ja valpastutti minut suusanallisesti. Sitten hän talutti minua pannasta pitäen viehettä kohti, minkä jälkeen sitä alettiin vetämään. Kun viehe oli mutkitellut tovin, minut päästettiin irti. Karautin oitis maksiminopeudella sen luo ja nappasin suuhuni. Emännälle lähdin sitä tuomaan vasta pienen houkuttelun jälkeen. Tehtävä toistettaessa (se suoritetaan aina kahteen otteeseen) reagoin ihan samoin, lisäksi yritin viedä sen metsään jemmaan. ;)

4. Aktiviteettitaso
Koiran käytöstä tarkkaillaan tilanteessa, jossa odotettu toiminta jää tapahtumatta. 3 minuutin paikallaanolo.
Siirryimme pihavajan taakse odottelemaan. Haistelin hieman ympäristöä ja löin sitten maaten maistellen hieman paria maasta löytynyttä keppiä. Olin täysin rauhallinen enkä vinkunut tai kitissyt.

5. Leikkiminen vieraan ihmisen kanssa pienen matkan päässä
a. kiinnostus, kuinka koira kiinnostuu häntä leikkiin houkuttelevasta avustajasta
b. puolustushalu/aggressio, huolestuuko koira, miten koira reagoi
c. uteliaisuus, kuinka koira lähestyy avustajaa
d. leikkihalu, kuinka koira tarttuu saaliiseen l. esineeseen
e. yhteistyö, kuinka koira leikkii aktiivisen ja passiivisen avustajan kanssa
Minut talutettiin pannasta etäleikkijän suuntaan noin 40m päähän, minkä jälkeen hän tuli piilosta esiin ja alkoi hypähdellä sadeviitta yllään. Siirryin askeleen eteenpäin ja jäin seuraamaan tiiviisti, mitä tapahtuu. Tovin päästä hän riisui kaapunsa ja huudahteli jotain. Sitten hän kaivoi jotain taskustaan ja heitteli sitä ilmaan. Edelleen seurasin intensiivisesti, mutta tämä tyyppi ei ollut minusta kuitenkaan lähemmän tutustumisen väärti. Eihän hänellä näyttänyt olevan mitään erityisen kiinnostavaa, minkä vuoksi olisi kannattanut vaivautua siirtymään lähemmäksi.

6. Yllätys
a. pelästyminen, koiran reaktio haalarin noustessa ylös
b. puolustushalu/aggressio, huolestuuko koira, miten koira reagoi
c. uteliaisuus, miten koira toimii tilanteessa
d. jäljellejäävä pelko, koiran reaktioita tarkkaillaan ohitettaessa kohdetta
e. jäljellejäävä kiinnostus
Haalari oli sijoitettu maahan puoleen väliin polkua, jota kävelimme edestakaisin. Lähdimme emännän kanssa kävelemään reippaasti sitä kohden. Ollessamme ihan sen kohdalla se vetäistiin yhtäkkiä ylös pingottaen käsi- ja jalkaosat erilleen. Siihen tuumasin terävähkön haukahduksen ja syöksyin välittömästi haistelemaan taivaasta tupsahtanutta vaatekappaletta. Todettuani lyhyen haistelun perusteella, että se ei ollut kuin vaate, en enää ollut siitä kiinnostunut. Kävelimme pari kertaa sen ohitse edestakaisin, enkä kiinnittänyt koko rättiin mitään huomiota.

7. Ääniherkkyys
a. pelästyminen, koiran reaktio yllättävän räminän kuultuaan
b. uteliaisuus, kuinka koira toimii tilanteessa
c. jäljellejäävä pelko, koiran reaktioita tarkkaillaan ohitettaessa kohdetta
d. jäljellejäävä kiinnostus
Ääniherkkyyttä testattiin räminälaitteella, jossa kvapintaista tasoa pitkin vetäistiin yhtäkkiä kattilankansia ollessamme juuri melkein ohittanut kyseisen vempeleen. Taas syöksähdin samantien tsekkaamaan, mikä se tuo on ilman, että emännän täytyi ottaa askeltakaan sen suuntaan. Tämän jälkeen kävelimme vehkeen ohi vielä muutamaan kertaan, pari kertaa nuuhkaisin puolittain välinpitämättömästi sen suuntaan.

8. Aaveet
a. puolustushalu/aggressio, huolestuuko koira, miten koira reagoi
b. kontrolli, kuinka koira käsittelee tilannetta
c. pelästyminen, koiran etäisyys aaveisiin
d. uteliaisuus, kuinka koira toimii tilanteessa
e. kontakti, miten koira ottaa kontaktin avustajiin ja vastaa kontaktiin
Viimeisenä pelotteena toimivat valkoisiin kaapuihin ja huppuun pukeutuneet aavehahmot. Sijoituimme emännän kanssa merkitylle paikalle seisomaan ja pian sekä etuvasemmalta että etuoikealta sijaitsevista piiloista tuli esiin yksi aave kummastakin. Silloin suutuin oikein kunnolla! Aloitin konekiväärimäisen haukunnan häntä tavallistakin korkeammalla kaarella ja vedin aaveiden suuntaan. Muutaman kerran yritin nykäistäkin niiden suuntaan, jolloin kuvaaja käski emäntääni kiertämään nahkahihnan tukevasti ranteensa ympärille. Terävästi puolustin itseäni ja emäntääni tyyliin TÄNNE ETTE TULE! Vuorotellen aaveet siirtyivät lähemmäksi. Haukuin vähän enemmän oikeanpuoleista, joka oli hitusen lähempänä, mutta havainnoin myös vasemmanpuolimmaisen liikehdinnän. Aaveitten ollessa enää muutaman metrin päässä otin askeleen taaksepäin siirtyen emännän sivupuolelle, mutta jatkoin haukkumista samaan tyyliin. Sitten aaveet kääntyivät ympäri ja minut sai päästää irti. Emännän otettua pari askelta lähemmän aaveen suuntaan menin itsenäisesti tutkimaan kummajaista. Sitten emäntä tuli perässä ja riisui aaveelta hupun ja lakin ja he kehuivat minua yhdessä. Sitten heilutin häntää puvun alta paljastuvalle ihmiselle. Sama juttu toisen aaveen kanssa.

9. Leikki 2
a. leikkihalu, koiran reaktionopeus saalisärsykkeelle kuormituksen jälkeen
b. tarttuminen, millaisella otteella koira tarttuu saaliiseen l. esineeseen
Jälkimmäisellä leikkiosuudella leikin aivan yhtä riehakkaasti kun ensimmäiselläkin huolimatta vasta kokemistani pelotteista kuin niitä ei olisi tapahtunutkaan.

10. Ampuminen
Koiran reaktio ammuttaessa kaksi laukausta taisteluleikin aikana ja kaksi paikallaanolon aikana.
Ensimmäisen laukauksen aikana istahdin ja jäin tarkkaavaisena katsomaan, olisiko luvassa linnun tai noutoesineen pudotus. Mitään ei kuitenkaan tipahtanut, joten pian jatkoinkin leikkiä. Toisen laukauksen jälkeen jatkoin leikkiä vielä nopeammin kuin ensimmäisen jälkeen. Sitten minut kytkettiin ja pistettiin istumaan ja ammuttiin vielä kahdesti. Tarkkaavaisena katselin laukausten suuntaan istuen koko ajan hiljaa ja rauhassa paikallani.

Loppupuheenvuorossaan kuvaaja Heljä Marjamäki tuumasi, että olen koko ajan jonkun päämäärän eteen töitä tekevä koira, joka tekee itsenäisesti ratkaisunsa ja kykenee selviytymään toimintakykyisenä tilanteesta kuin tilanteesta tarvitsematta siihen emäntäänsä. Havainnoin alati tarkkaavaisesti ympäristöäni ja saalisviettiä löytyy reippaasti. Vieraista ihmisistä en sen sijaan ole sinällään erityisen kiinnostunut, mikäli heillä ei ole mitään, mistä voisin itse hyötyä.

Koko testin ajan käytökseni oli hyvin minulle tyypillistä, niin hyvässä kuin pahassa. Testi oli oikein positiivinen kokemus ja sen tuloksia voi varmasti hyödyntää hedelmällisesti niin koulutuksessa kuin jalostuksessa. Selvästi nämä ominaisuudet periytyvät, häätihän alle kolmikuinen poikanikin aikoinaan minut jo ruokakupiltansa. ;) Metsästyskoiralle itsenäisyydestä ja rohkeudesta eittämättä on hyötyä. Näitä ominaisuuksiahan ovat myös NOME-tuomarit tuoneet positiivisessa valossa esiin. Ensi vuoden puolella olisi tarkoitus osallistua myös perinteiseen pk-luonnetestiin. Mielenkiintoista sitten vertailla sen ja tämän MH-luonnekuvauksen antamien tuloksien mahdollisia eroja.

Lisätietoa MH-kuvauksesta löytyy osoitteista http://www.spl.fi/jalostus/MH/index.php,
http://www.elisanet.fi/punasukan/SPL.pdf ja arvostelulomake, jossa kaikkien pisteiden selitteet osoitteesta http://www.spl.fi/jalostus/MH/mharvostelulomake.pdf.

Monday 13.10.2008 17:19 - Iltalennolla ja lokkijahdissa Virolahdella

Viikonloppuna vierailimme jo toistamiseen poikani Jedin omistajan Mian luona Virolahdella loistavien sorsastusmaastojen äärellä. Yövyimme saaressa ihan itärajan vieressä puhtoisan luonnon helmassa. Kyllä tekee konttorirotalle gutaa, tuumasi emäntä. Ohjelmaan kuului luonnollisesti Jedi-pojan noutokoulutusta, mutta lisäksi meikäläinen pääsi oikein tositoimiin lämpimän riistan merkeissä. Lauantai-iltana lähdimme iltalennolla, joka ei tällä kertaa tuottanut saalista, vaikka ampumaan päästiinkin useamman kerran. Opin kuitenkin hyppäämään veneestä veteen ja tulemaan niskapers-otteella takaisin. Emäntä palkkasi minut parilla eteenlähetyksellä kun olin odottanut nätisti.


Sunnuntaina lämmin riista sitten korkattiin saaressa suoritetun lokkijahdin muodossa. Saimme tovin odotella siipiniekkojen uskaltautumista ampumaetäisyydelle, mutta sitten alkoi tapahtua. Enimmän mäiskeen ajan odottelin mökissä, mutta sitten minua odottikin jo ensimmäinen vesiohjaus. Emäntä vähän jänskäsi etukäteen viime aikojen yhteistyöongelmista johtuen, että tuleeko se perille eli ei, mutta käteen tuotiin! :)



Se noutaa sittenkin!


Seuraavan satsin aikana lokkeja tipahtikin sitten viitisen kappaletta. Niistä neljä noudettiin vapaalla haulla ja yksi kauempana vedessä ollut vesiohjauksella. Yksi lokeista oli jäänyt haavakoksi ja emäntäni säikähti puolikuoliaaksi kun se rääkäisi luovutettuani sen hänelle. Minua se ei kuitenkaan säikyttänyt, hetken mietin ja sitten nappasin sitä selkäpuolelta kiinni, ettei rontti päässyt nokkaisemaan.


Nirri pois haavakolta!


Lopuksi saatiin vielä pari vesiohjausta. Kaikki tiput palautuivat kauniisti käteen. En meinannut saada niistä tarpeekseni, niin ihania ne olivat. Onneksi sain noutaa kuitenkin yhdeksän kappaletta niitä. Kotiin palattuani minunkin täytyi tuumata, että ehkä se emäntä oikeastaan on aika hyvä tyyppi, kun kerran tällaistakin minulle tarjoaa. Tätä lisää, kiitos!


Yksi lokeista ajautui luodon viereen, siinä sai vähän taiteilla.


Kiitos Mia ja Simo taas mahtavasta viikonlopusta!

Monday 6.10.2008 10:00 - Isä ja poika SNJ:n päänäyttelyssä Hyvinkäällä

Isä ja poika. Vasemmalla Jedi (Trindy's Yes I'm Red) ja oikealla minä.


Eilettäin visitoimme Hyvinkäällä Suomen Noutajakoirajärjestön vuosittaisessa päänäyttelyssä, jonne Jedi-poikani omistaja Mia oli emäntänikin houkutellut. Jälkikasvua piti tietysti mennä kannustamaan ja samalla pyörähdimme itsekin kehässä. Jedi-poika esiintyi upeasti lennokkain liikkein ja sai erinomaisen arvostelun kunniapalkinnon kera. Jedi oli pienten urospentujen ykkönen ja urospentujen kakkonen. Hieno korkkaus näyttelyuralle!

Itse näyttäydyin valioluokassa. Esiintymiseen oli valmistauduttu yrittämällä pudottaa painoa edes hitusen sekä poistamalla kauluksestani ja lavoistani noin muovipussillisen verran karvaa, jottei kaulani ihan katoaisi. Jimi-isälläni oli kuulemma nuorempana sama homma, että turkki kasvoi todella etupainotteisesti. Saas nähdä tuleeko sitä joskus taaemmaskin, toivottavasti ei sentään samoissa määrin. ;) Esiinnyin tutun sähäkkään tyyliini, esiintyminen kun on mieleeni. Vähän liikaakin, jos emännältä kysytään.. Paras Uros -kehässä pääsin neljän parhaan joukkoon, mutta siinä kilvoittelussa aloin käydä vähän turhan kuumana ja laukkasin kahdesta juoksukierroksesta noin puolitoista. ;) PU-4 oli kuitenkin hieno sijoitus ja olemme oikein tyytyväisiä päivän saldoon, joskin emäntä tuumi, että minulle pitäisi hankkia jostain handleri, joka treenaisi tuon kehässä liikkumisen kuntoon, jotten aina intoutuisi laukkaamaan toisten perässä. Toller Show'ssa se sai pidettyä askellajin ravissa käärittyään hihnan niin lyhyelle kuin olla voi, vedin kuin hevonen mutta pysyin juuri ja juuri ravissa. Arvostelu oli oikein hyvä, sen ainut miinus oli maininta töpöttävistä takaliikkeistä. Meidät patistettiinkin oitis hierojalle, sillä liikkeet olivat kuulemma sen näköiset, että paikat ovat taas todella jumissa.

Monday 29.9.2008 11:21 - Turhaa prässäystä, liiallista treenausta ja ohjaajan nöyryytystä :)

Noutopuolella on ollut ohjelmassa liiallista yrittämistä TolleriNOMEn jälkeen. Seuraavan viikon emäntä nimittäin treenasi riistankäsittelyä kuin heikkopäinen, joka päivä ja viimeisenä päivänä vielä useaan otteeseen. Seuraavassa kokeessa, Mjösundissa, olinkin niin stressissä että koepaikalle ilmoittautumisen kautta päästyämme vain ulvoin autossa. :P Mikä ei ole todellakaan tavallista. Kun vielä lämmittelimme vähän liikaa enkä saanut edes relata juoksentelemalla vähän vapaana ei ollut ihme, että koe meni ihan läskiksi. Kotiin häpeämään..

Tämän jälkeen pidettiin seuraava viikko täysin taukoa yhtä passiivitreeniä lukuunottamatta. Viikonloppuna kisattiin TOKOssa ja seuraavalla viikolla tehtiin muutama passiivitreeni ja yksi riistankäsittelyharjoitus kanilla. Kesän ja syksyn aikana tehdyt lukuisat passiivitreenit, joissa en ole päässyt tekemään yhtikäs mitään edes malttiosuuden jälkeen, eivät kuitenkaan tunnu olleen lainkaan hyväksi. Hallittavuuden lisääntymisen ja yli-innokkuuden vähentymisen sijaan niiden vaikutus tuntuu olleen päinvastainen. Ne ovat enemmänkin heikentäneet yhteistyötä, kun olen vain joutunut keräämään painetta enkä ole päässyt purkamaan sitä mihinkään. Luotto siihen, että minun vuoroni noutaa tulee jossain vaiheessa, on kadonnut ja sen sijaan olenkin alkanut ottaa vähän erivapauksia kokeissa.. Ja lisäksi ollut entistä kuumempi. Tämä tie on nyt katsottu loppuun saakka ja todettu hyödyttömäksi, joten nakkaamme nuo treenit nyt roskakoriin ja muutamme taktiikkaa. Parempi tehdä treenejä, joissa työskentelemään pääsee lyhyen malttamisen jälkeen, nouto annetaan siis palkaksi malttamisesta ja kuuliaisuudesta. Näistä pitää kuitenkin muistaa tehdä tarpeeksi helppoja, eikä ladata niihin liikaa häiriötä. Korrien teesin mukaisesti koirasta tulee kasvattaa onnistuja!

Eilen oli vuorossa kauden viimeinen koe ja emäntä päätti olla lämmittelemättä minua lainkaan, käytti vain vähän vapaana juoksemassa metsässä ja lähti sitten kylmiltään tuleen. Virhe. ;) Kävinkin niin kuumana, että melkein kiehuin. Ensimmäisenä vuorossa oli melko vaikea viisto vesiohjaus, jossa matkaa oli ehkä noin kolmisenkymmentä metriä. Hörhelsin aika lailla ja pomppasin melkein veteen laukauksesta, mutta emäntä sai minut siirtymään ja rauhoittumaan lähetyspaikalle. Ohjaus tehtiin kahden kaislikkoalueen väliin, vasemmalla oli tiuhempi kaislikko, jossa oli hakuruuturiistoja ihan lähetyspaikan vieressä sekä vene. Oikealla oli harvempi ja pienempi kaislikko, jonne ohjausriistana ollut lokki oli piilotettu. Hakuruudun ja veneen suunnasta kävi lisäksi voimakas tuuli, joka oli useimmille koirakoille todella paha häiriö. Otin linjaa hyvin ja lähdin uimaan liki oikeassa kulmassakin riistan suuntaan, mutta hieman liikaa vasemmalle. Tuomari kehotti emäntää kääntämään minut sitä kohden tarpeeksi ajoissa ja tämä teki työtä käskettyä. Sivusuunnat vedessä eivät valitettavasti ole vielä tarpeeksi hanskassa, niinpä uin muutaman metrin oikealle ja käänsin suunnan takaisin avoveteen vain paria metriä ennen riistaa! Pahus sentään, tuumasi emäntä ja yritti pysäytysvihellystä. Usko ja luotto emäntään oli kuitenkin vähissä, niinpä luimistin vain korviani ja jatkoin eteenpäin kohti veneen oikealla puolella ollutta pientä ruohotupsua kuin tuumien, että "huuda mitä huudat, mutta minä käyn nyt tsekkaamassa tämän veneen ympäristön ensin siltä varalta että siellä olisi jotain noudettavaa". Jatkettuani vain jääräpäisesti eteenpäin emäntä katsoi lopulta parhaaksi viheltää minut takaisin. Tätä vihellystä sentään tottelin. ;) Ollessani taas ohjausriistan kohdalla, noin parikymmentä metriä siitä vasemmalle, emäntä yritti ja yritti kääntää minua uudelleen oikealle, mutta turhaan. Jälkiviisaasti voisi todeta, että olisi pitänyt jättää väliin tämä kaikki turha prässäys, sillä se aina kostautuu ja heikentää yhteistyötä seuraavien tehtävien aikana. Lopulta emäntä kutsui minut luokseen, tässä välissä päätin kuitenkin piipahtaa hakuruudussa viekoittelevien tuoksujen houkuttelemana. Emännän ryhdyttyä karjumaan oli kuitenkin pakko palata takaisin. Koska olin kuitenkin ottanut hyvin linjaa, saimme yrittää uutta lähetystä hieman lähempää. Alokasluokassa kun ei varsinaisesti sivusuuntia tule vielä hallita, vaan suoran linjan pitäisi riittää. Tuomari näytti vielä emännälle, mistä minut on edullisinta lähettää. Tämä menikin nappiin ja palautin lokin käteen. Sitten siirryimme kakkosmarkkeeraukseen, jossa etäisyys riistoille oli noin viitisenkymmentä metriä. Toinen heitettiin kaislikon taakse ja toinen avoveteen. Laukausten ajan pysyin paikoillani ja käskystä lähdin noutamaan avoveteen tipahtanutta lokkia. Olin kuitenkin saanut emännän kohtuuttomasta prässäyksestä ja epäoikeudenmukaisesta ärjynnästä siinä määrin tarpeekseni, että palauttaessa tuumin, että nyt olen kuunnellut tuon akan huutoa tarpeeksi ja päätin päästää pimeän puoleni valloilleen! Kostoksi en palauttanutkaan lokkia hänelle vaan lähdin riiviömoodi päällä kiikuttamaan sitä pöpelikköön. Tyytyväisenä tutkin siellä saalistani turvallisen välimatkan päässä ohjaajasta ja tuomarista. "Kas näin liikkuu siipi" ja niin edespäin. ;) Tässä vaiheessa tuomari katsoi aiheelliseksi sännätä perääni, jolloin nappasin uudelleen lokin suuhuni ja juoksin kauemmaksi. ;) Se oli sitten siinä se koe.

NOME-B -kokeiden osalta meidän kausi meni siis liki täysin mäkeen, sillä saldoksi jäi rivistö säännöllisen pyöreitä nollia. Ainoa onnistuminen saatiin TolleriNOMEssa, jossa olin rauhallinen ja kuulolla, mutta riistankäsittely pudotti harmittavasti palkinnoilta. Tässä tilanteessa ei ohjaajan kuitenkaan auta muuta kuin katsoa peiliin ja tuumata, että oma häpeä. Nyt täytyy muuttaa tuota malttitreenitaktiikkaa edellä kuvatun kaltaisesti ja lähteä rakentamaan yhteistyötä ihan alusta asti. Työskentelystä ja nimenomaan yhteistyöstä täytyy tehdä minulle kannattavaa, muuten mistään ei tule mitään. Myöskin riistankäsittely ohjaajan lähialueella täytyy harjoitella pelaamaan kaikenlaisilla riistoilla. Häiriöitä tulee myös harjoitella paljon, mutta ne eivät saa olla niin vaikeita, että harjoitus epäonnistuu tai emäntä joutuu prässäämään minua liikaa.

Friday 12.9.2008 14:42 - Viikonlopun TolleriNOME ja TollerShow

Meillä oli mieluisia vieraita viime viikonloppuna, sillä tyttäreni Hilma Kristiina-omistajansa kanssa saapui meille lauantai-aamuna. Aamupainin ja pikku metsälenkin jälkeen suuntasimme Espoon Korpilammelle, jossa järjestettiin tollerien NOME-mestaruuskoe. Minut oli ilmoitettu alokasluokkaan Antti Nurmen tiukan katseen arvioitavaksi. Koe meni muuten oikein hyvin, en höseltänyt liikaa ja olin kuulolla, mutta riistoista joka toinen tipahti 10m päähän emännästä. Kani sitten myös jäi sinne, sillä en toisella käskylläkään tuonut sitä, minkä jälkeen tuomari keskeytti kokeen. Arvostelu oli kuitenkin kiva ja mukavaa oli, että kaikki osa-alueet sinällään olivat teknisesti hanskassa. Nuo paremmat riistat täytyy vain saada tulemaan tiputtelematta perille asti, siihen pitää nyt ottaa järeämmät konstit käyttöön. Koesuorituksestani on myös video tulossa lähiaikoina sivuilleni.

Lauantai-iltana trimmasimme Hilma-tyttären, näyttely- ja muut treenit jäivät ankaran vesisateen takia välistä. Sunnuntaiaamun valjetessa pakkasimme köörimme autoon ja suuntasimme Luukin kartanoon Espooseen. TollerShow'hun otti osaa Hilman lisäksi myös muita jälkeläisiäni, Lenny-poika ja Vitsi-tytär. Myös Jedi-poika oli ilmoitettu, mutta hän joutui valitettavasti antibioottikuurin takia jättämään mittelöt väliin. Näyttelyesiintymisen kaikkien aikojen pikakurssin käynyt Lenny-poika esiintyi oikein hienosti, turhia hötkyilemättä ja seisoikin ryhdikkäästi. Taas se nähtiin, miten helppoa on ahneen mutta nokkelan koiran kouluttaminen. Häntä ei nimittäin oltu opetettu seisomaan lainkaan, vaikka monta muuta temppua ja tehtävää poika jo hanskaakin. Velipoikaani Jamia tuon ikäisenä erehdyttävästi muistuttava Lenny sijoittui luokassaan hienosti kolmanneksi yhdeksän koiran joukosta hienon arvostelun kera. Tyylikkäästi esiintynyt säihkysääri Vitsi pääsi myös oman luokkansa kuuden parhaan joukkoon 16 koirasta. Hilman esiintyminen sujui myös niin hienosti, että emäntä ihan epäili Kristiinan puijanneen meitä tämän väittäessä, etteivät ole harjoitelleet. Hyvällä peruskoulutuksella ja sosiaalisoinnilla pääsee pitkälle! Myös Hilma sai kivan arvostelun. Kaikkien show'hun osallistuneiden jälkeläisteni arvostelut löytyvät heidän esittelysivultaan.

Itse olisin voinut nuo mittelöt jättää väliin, meidän tuomarimme kun tuumasi, että olin liian paksu! "Du behöver ju inga köttbullar" (et sinä mitään lihapullia tarvitse), sanoi hän röllykkääni pyöritellessään ja totesi, että valitettavasti joutuu sen takia tiputtamaan laatuarvostelun arvosanaa. :( Okei, on sitä ylimääräistä kieltämättä hitusen päässyt kertymään runsaiden malttitreenien myötä. Niitä makupaloja olisi voinut vähentää ruoasta. Hetkellisessä mielenhäiriössä emäntä oli myös ilmoittanut minut käyttöluokkaan, valioissa pörheä turkki ja pönäkämpi pötsi eivät varmaan olisi niin erottuneet joukosta. Toisaalta sijoitus ei varmaan olisi merkittävästi parantunut vaikka sitä ylimääräistä olisikin ollut vähemmän, sillä taas pärjäsivät voimakasluustoiset ja vahvemmat koirat parhaiten. Mutta me olemme vallan tyytyväisiä tähän alkuperäistyyppiseen keskivahvaan luustoon, preferoivat näyttelytuomarit sitten kumpaa luustotyyppiä tahansa. :) Soveltuuhan se käyttöpuolellekin paremmin, vaikka kumpikin tyyppi rotumääritelmän sisälle toki mahtuukin. Makuasia, sanoi Musti kun.. ;)

Friday 12.9.2008 10:09 - Video Hollolan WT:stä

Elokuussa emäntä lyöttäytyi treenikaveriemme Päivin ja Robinin följyyn ja lähti seuraamaan Hollolan Working Test -koetta. Mukana oli videokamera tehtävien tallentamista varten ja tässäpä on päivän anti:






WT-koe Lahden ympäristössä 9.8.2008 from Tiina Kemppainen on Vimeo.


Koe vaikutti oikein mukavalta ja tehtävät inhimillisiltä perusasioiden testaukselta ja innostuimme asiasta. Tarkoitus olisikin startata WT-kokeessa tai parissa loppukaudesta. :)

Monday 14.7.2008 11:02 - Pentutreffit Sipoossa 12.7.2008

Lauantaina puolilta päivin ohjelmassa oli YES-pentujen pentutreffit. Pipsan omistavat Tikanojat ystävällisesti tarjosivat oman kolmen hehtaarin piha-alueensa käyttöömme tätä varten, kylläpä oli upeat puitteet tapaamiselle! Paikalle saapuivat Geriä lukuunottamatta kaikki pennut omistajineen mukaanlukien Jaana-kasvattaja Jenna-Kaisa-tyttärensä kera.



Vasemmalta Jenna-Kaisa ja Vitsi, Jukka ja Pipsa, Kristiina ja Hilma, Onni-isä, Simo ja Jedi, Tiia ja Luca sekä Asko ja Lenny.


Ohjelmassa oli yleisen sosialisoinnin ja kuulumisten vaihtamisen ohella perustottelevaisuusharjoituksia, variksen kantoa ja opastusta perusnoudon opettamiseen. Kaikki pennut kantoivat oikein hienosti varista ja Luca-poika suorastaan hurmioitui siitä. Vaikka suurinta osaa olemme käyneetkin jo katsomassa omistajiensa luona, oli todella mukava saada liki koko kööri paikalle yhtä aikaa. Kaikki olivat kehittyneet kivasti ja painokin oli useimmilla kohdallaan, ilman ylimääräistä pyöreyttä, joka voisi kasvuikäisen altistaa nivelten kehityshäiriöille. Omistajat olivat myös kiinnostuneita harrastamaan ja puuhaamaan koiriensa kanssa. Treffeistä löytyy kuvia YES-pentueen kuvasivulta.

Kiitokset kaikille mukana olleille, toivottavasti ollaan jatkossakin tiiviisti yhteyksissä!

Friday 11.7.2008 10:52 - Lomakuulumisia ja kesän aktiviteetteja

Kesäloman ensimmäinen osuus on nyt nautiskeltu ja emäntä on palannut sorvin ääreen. Lomailimme Lapissa vajaat kaksi viikkoa, metsälenkkien ja treenailun ohella kävimme samalla myös Rovaniemen Juhannusnäyttelyssä. Henkilökohtaisesti olin kuitenkin sitä mieltä, että eiköhän se olisi kesätauon paikka näistä hommista, enkä välittänyt esiintyä kovinkaan sulavasti, laukkasin mieluummin iloisesti. Sukulaispoikani Viiru nappasikin ansaitusti ykköspallin, mutta vara-CACIB -ruusukkeen saimme kuitenkin kotiin vietäväksi. Nyt nautitaankin alusvillattomuudesta ja kesästä syksyyn saakka ja keskitytään noutotreeneihin, ennen kuin katsellaan uusia näytelmiä. Joskin Tollarspecialenissa pitänee viuhahtaa käyttöluokassa näyttäytymässä, kun kerran sinne asti ollaan lähdössä.

Palattuamme etelään huokaisimme hetken ja suuntasimme sitten Hämeenlinnan Evolle Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen järjestämään Svenska Veckoslutetiin, eli ruotsalaisten Kaj ja Catharina Lindströmin pitämään NOME-koulutusviikonloppuun. Meikäläinen joutui viettämään elämänsä ensimmäisen yön autossa ja emäntä kasteli talviturkkinsa Majavaojassa. Ja toki siellä treenattiinkin oikein kunnolla. Läsnä oli useampi AVO-VOI-tasoinen koirakko ja olimmekin etukäteen hieman huolissamme, että pilaammeko hallitsemattomuudella toisten treenit. :) Tapahtumaa järjestänyt Monna kuitenkin vakuutti, että harjoitukset räätälöidään niin, että myös ALO-tasoiset villikot voivat osallistua. Ja tuumasipa vielä perään, että vain treenaamalla voi voittaa. Hyvä asenne! Koulutus oli oikein hyvä ja sen anneista löytyy kattavampi selostus NOME-treenipäiväkirjan puolelta. Loppuloma treenattiinkin ahkerasti uusien oppien viitoittamana.

Piipahdimme keskiviikkona Loviisassa SNJ:n kesäleirin TOKO-kisoissa viime kesän malliin. Huolimatta siitä, että tiedossa oli se, että helteellä valahdan veltoksi enkä jaksa tylsempiin juttuihin oikein keskittyä, menimme kuitenkin paikalle vähemmän vakavalla mielialalla, aina sitä jotain oppii. Veltostumisen pelossa emäntä piti minua viime hetkeen asti kevythäkissä, mikä ei ollut kovin hyvä idea. Järkevämpää olisi ollut antaa minun vähän tutustua paikkoihin hihnanpäässä sekä ottaa useampi kontaktiharjoitus ennen starttia. Kuivaharjoitteli se sentään itsekseen kaikki liikkeet läpi etukäteen, erityisesti aiemmin ongelmalliset kohdat, mistä olikin hyötyä. Olinkin todella levoton etenkin suorituksen alussa, hyvä kun pysyin paikallani paikallaanmakuussa. Toisen ryhmän paikallaanmakuun jälkeen olimme suoritusvuorossa, heti luokan ensimmäisenä koirakkona. TOKO-seuraamista olisi ehkä voinut harjoitella kesäkuunkin puolella pelkän löysän NOME-seuraamisen ohella, sillä seuraamiseni muistutti lähinnä jälkimmäistä. Vaikka keskittymiseni olikin jossain ihan muualla noutoesineen esille ottamiseen saakka, niin positiivista oli kuitenkin se, että ne ongelmalliset liikkeet menivät melkeinpä nappiin. Luoksetulon pysäytys onnistui viimein kisoissa! Aiemmin se on mennyt aina läpijuoksuksi, takapalkka makupalan muodossa ei ollut tarpeeksi hyvä motivaattori. Sen sijaan pallo- ja frisbeepalkka teki tehtävänsä ja pysähdyin emännän liioitellusta käsimerkistä kuin seinään, vaikkakin hieman vinoon. Samoin estehyppy, joka treeneissä on mennyt mäkeen, onnistui. Aloin nimittäin ennakoida ISTU-käskyä ja aloin kääntyä heti hypyn jälkeen oikealle, rintamasuunta ohjaajan päin. Siitä kun minut istutti niin olin ohjaajasta katsottuna esteen oikealla puolella, eikä paluuhyppy enää siitä onnistunut. Harjoittelimmekin edellisenä päivänä esteestä irtaantumista sen toisella puolella viemällä jotain kiinnostavaa useamman metrin esteen taakse. Myös kisoissa emäntä käväisi esteen toisella puolen heilauttamassa kättään. Tästä tuomari kuitenkin sanoi, että kaikki tuomarit eivät sitä hyvällä katso. Summa summarum, emmeköhän tällä tietotaidolla saa syksyllä harjoiteltua AVO-liikkeet viimein kisakuntoon ja lähdettyä jahtaamaan ykköstulosta ilmojen viilettyä. TOKO-tulokset -sivu on viimein päivitetty ajan tasalle.

Thursday 12.6.2008 20:50 - Kesälomille lappiin!

Kun etelän kesä on hienoimmillaan ja luonto parhaimmillaan on aika suunnata kesälomalle Suomen lappiin, jossa ei ole niin lämmintä, eikä kaunista. Ainakaan säätiedoitusten mukaan! Ei vain! Odotan ihan innolla niitä hetkiä, kun pääsee tuon Ei-Niin-Karvaisen-Isän vanhempien mökille uimaan lampeen. Kenties paikalle on ilokseni tuotu jälleen myös muutama hirvensorkka, joita voin uimataukojen aikana järsiä! Huhut myös kertovat, että pääsen juhlimaan kaksijalkaisten kanssa valmistujaisia. Ne onkin mukavia juhlia, herkkuja on monenmoisia! Viime viikot ovat menneet nopeasti. Kävin pari viikonloppua sitten Eestin voittaja 2008 kilpailussa. Sieltä satuin saamaan Eestin voittaja 2008, Eestin muotovalion ja kansainvälisen muotovalion tittelit ja emäntäni oli tyytyväinen ja iloisesti yllättynyt suorituksestamme :)

Vierailimme samalla reissulla myös tuttavien Riinin ja Teetin, Peppe-pojan ja kahden labbistytön luona. Heillä oli upea huvila rakenteilla Tallinnan kupeessa. Siellä kelpasi treenata ja ajattaa labbistyttöjä!

Viime viikonloppuna taasen olin Tollerileirillä, jossa harjoiteltiin noutohommia muiden Tolleriharrastajien kanssa. Hyviä vinkkejä tuli jälleen, vaikkakin suurimmat vinkit saikin ohjaaja. Mutta kuitenkin kuten leirin tarkoitus onkin, pääasiassa leirillä pidettiin hauskaa ja hauskaa oli!

Seuraava tapahtuma mihin osallistun onkin Rovaniemen juhannusnäyttely ja jos joku päiväkirjan lukija myöskin suuntaa sinne tule ihmeessä rapsuttelemaan. Rapsuttelu kelpaa aina!

- Onni (lomafiiliksissä) & sihteeri Kimmo

Thursday 22.5.2008 15:50 - Yrityksiä, erehdyksiä ja ahaaelämyksiä

Yrityksen ja erehdyksen kautta on edetty harrastuksissa viime aikoina ja menoa ja meininkiä on piisannut. TOKO-puolella kävimme Porvoossa kisoissa 27.4. Lämpöisessä säässä tuntui yksi sun toinen nelijalkainen olevan vähän veltompi ja löysempi kuin normaalisti, itsekin olin kuin täi tervassa. :) Kaikki osasuoritukset olivat enemmän tai vähemmän ponnettomia sinnepäin-yrityksiä, seuraaminen löysää ja jättöliikkeet hitaita. Avoimen luokan luoksetuloon kuuluvat pysäytykset eivät olleet vielä kisoissa onnistuneet, vaan menneet läpijuoksuiksi. Treeneissä olemme harjoitelleet tätä niinsanotun takamagneetin avulla, mutta kehässä tällaista apua ei luonnollisestikaan saa käyttää. Emäntä päätti kokeilla, miten suoritukseeni vaikuttaisi, jos hän teeskentelisi magneetin laskemista taakseni, mutta makupalan asettamisen sijaan vain kosketti maata. Tällä kertaa pysähdyin käskettäessä, mutta sen verran hitaasti, että tuomari ei antanut siitä viittä pistettä enempää. Loppusuorituksen ajan tuon kyseisen liikkeen aloituspaikka sen sijaan veti minua luokseen magneetin tavoin ja ponkaisin sinne useamman kerran. Tuloksena oli tällä kertaa niukin naukin kakkostulos 141 pisteellä. Sinällään oli kuitenkin ihan kiva, että onnistuneimpiin suorituksiini verrattuna huonolla suorituksella niitä kertyi kuitenkin ihan kohtalaisesti. Nyt ohjelmassa on treenausta HSKP:n kilpailevien ryhmässä useampi viikko, ennen kuin menemme yrittämään uudelleen.

Emäntä kävi myös Möllerissä talkoilemassa ja päätti tehdä samalla minulle "kisatreenin", eli käydä tekemässä kokeen tehtävät. Koska ongelmistamme ehkä suurin on ollut kuumeneminen omaa vuoroa odottaessa ja suorituksen alussa, hän päätti koittaa lämmitellä minulta ylimääräiset puhdit pois ennen yritystämme. NOME-seuraamista ja palkaksi ykkösmarkkeerauksia, fasaanikukon palautusta lihapullapalkalla, aiemmin kun olen noita ihanimpia riistoja saattanut vähän jemmata itselleni. Idea oli todella huono, tätä olisi pitänyt harjoitella useita päiviä etukäteen eikä viime tipassa. Sytyin aivan liikaakin fasaanille ja kun toistoja tuli useampi ja saumaa oli, meinasin jopa oma-aloitteisesti alkaa sulistamaan tipua. Tämän jälkeen se vei minut odottamaan tienposkeen ainakin puoleksi tunniksi ja loppuhuipennukseksi se otti ylimääräistä seuraamista ilman hihnaa ja ärähteli ja kielsi kun edistin tai vingahdin. Arvata sopii, että lopulta olin ylettömän paineistunut ja mistään ei tullut sitten yhtään mitään. Kun emäntä huomasi, että yhteistyöhalu oli nolla ja fasaanit vain mielessä, hän lopettikin yrityksen alkuunsa. Mitä tästä opimme? Älä yritä integroida osa-alueiden harjoittelua pitkään suoritusketjuun. Älä paineista vaan rauhoita. Älä vaadi liikaa vaan niin vähän, että koira varmasti onnistuu. Ja älä hosella vaan suunnittele etukäteen, mitä teet, miksi ja miten. :)

Viime viikonlopun vietimmekin sitten Auran Nuuskujen NOME-leirillä Kauvatsassa. Leiri oli todella hyödyllinen ja mukava kokemus, suosittelemme lämpimästi. Matkaan lähdettiin perjantaina yhtä matkaa Jennyn ja Chilin sekä heidän tuttavakoirakkonsa kanssa ja perille saavuttiin iltamyöhään. Seuraavana päivänä harjoittelimme markkeerauksia Veijo Miihkisen johdolla. Vahingosta viisastuneena emäntä keskittyi pitämään minut rauhallisena varsinkin alkuun. Saimme aloittaa ensimmäisinä, ja helpolla ykkösellä. Tämän jälkeen vähän käveleskelimme seuraavaa vuoroamme odotellessa, ja aamupäivän loppuvaiheessa jaksoinkin jo odottaa toisten koirakkojen luona paikallani maaten omaa vuoroani. Iltapäivästä harjoittelimme pidemmän matkan markkeerauksia rivistössä istuen. Sain taas aloittaa, ja odotellessa emäntä palkitsi minua hiljaa olemisesta. Yhden kerran karkasin toisen koiran lähtiessä ihan vierestä, mutta muuten pysyin ihan mukavasti huomioiden, että näin suuri häiriö on normaalisti vielä ihan liikaa minulle. Lopuksi noudettiin harakkaa ja kyyhkyä yksittäin. Päivä laitettiin pakettiin rantasaunalla, makkaranpaistolla ja pikku kisailuilla. Seuraavana päivänä Ossi Kähärä opasti ohjauksien ja vesiohjauksien harjoittelussa. Emäntä ei ollut skarppina, eikä välittänyt rauhoitella minua alkuun huolimatta siitä, että otin aika paljon häiriöitä vieressä olevista muista koirakoista joista yksi vielä yritti pari kertaa karsia päällenikin. Kun vielä tehtävä oli liian vaikea, suoritus meni yllättäin häneksi, tuli sitten annettua niitä kieltoja vaikka kouluttaja kielsi, taas paineistuttiin ja juoksenneltiin vähän ylimääräisiä höyryjä ulos. Loppupäivän saimmekin rangaistukseksi seurata sivusta. Vaikka oma typeryys ja epäonnistuminen kirvelikin, niin saimme silti kultaakin kalliimpia neuvoja ohjauksen harjoittelussa.

Nöyrtyneinä, mutta monta treeniohjetta viisaampina jatkamme harjoittelua yrittäen edetä tarpeeksi hitaasti. Avuksi on hankittu digivideokamera tunnustamattomia erheitä tallentamaan ja jälkianalysointien tueksi. Lähiviikkoina on myös luvassa NOME-koulutus poikineen. Jahka tuo ohjaaja saisi tuon oman kuumentumisensa kuriin, niin ehkä uskaltautuisimme loppukaudesta kokeisiinkin.

Monday 5.5.2008 10:42 - Pentujen kuulumisia

Kävimme eilen kolmatta kertaa katsomassa pentuettani. Viikarit ovat jo kuusiviikkoisia, joten tällä kertaa minäkin pääsin tutustumaan heihin. Pikkupentuihin tottumattomana poikasena olin kyllä aika ihmeissäni enkä tiennyt että mitenpäin niiden kanssa olisi pitänyt olla. Äimistyin minua kohti hyökivästä piraijalaumasta niin, etten meinannut ensin tohtia tulla sisälle Jaana-kasvattajan luo. Vaistot kun sanovat, että niiden pitää antaa olla valloillaan eikä komentaa, vaikka naskalihampaat loksuen lähestyvätkin. Otimmekin pehmeän laskun jälkeläisiin tutustumisessa ja heitä tuotiin yksi kappale kerrallaan tutustumaan minuun muiden odotellessa aitauksessaan. Masun allehan ne hyökkäsivät heti ja meinasivatpa erehtyä imaisemaan sitä, mistä olivat alkunsa saaneet. Siitä en perustanut yhtään, vaan luikahdin karkuun. Lopulta kaikki oli tuotu keittiöön, jossa sain niitä haistella, mutta minulla oli myös mahdollisuus kipaista olohuoneen puolella turvaan loikkaamalla ovensuuhun laitetun aidan yli. En oikein osannut päättää, jäädäkö niitä haistelemaan vai pysyäkö turvassa, sillä he olivat terävistä pikku hampaistaan huolimatta perin mielenkiintoisia ja tuoksuivat hyvälle. Niinpä loikinkin tovin edestakaisin, kunnes minut siirrettiin eteisen puolelle odottelemaan isännän ja emännän hyväillessä pikkukavereita.

Hurjan reippaita, leikkisiä, rohkeita ja kauniita he olivat. Räppäilivät toisiaan ja milloin mitäkin etutassuillaan kuin kissat, painivat, upottivat hampaansa ihmisväkeen, repivät irtaimistoa, haukkuivat ulkosalle siirryttyämme traktoria, ryömivät heilahtelevassa putkessa ja sen alla toisten juostessa siitä läpi, kantoivat isäntäni kesälipposia ja maistelivat kaikki varista. Hurjan ylpeitä olemme kaunokaisista ja emäntäni olikin pakko todeta, ettei varmaan parempaa pentuetta olisi voinut saada. Kaikki ovat saaneet hyvät ja harrastamisesta kiinnostuneet kodit, joista neljä sijaitsee vielä pääkaupunkiseudulla. Eli näiden pikkukavereiden ja heidän omistajiensa kanssa tulemme olemaan jatkossakin tiiviisti yhteyksissä ja tarkoitus olisi yhdessä tutustua eri lajeihin, mitä tollerien kanssa voi harrastaa, erityisesti noutopuuhiin.

Galleriasta voi käydä tsekkaamassa pehmoleluista ottamamme kuvat.

Monday 21.4.2008 10:44 - Saalisvietin viemää!

Viime lauantaina ohjelmassa oli Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen tottelevaisuuskoe AVOimessa luokassa läheisellä Malminkartanon kentällä. Saavuttuamme paikalle emäntä havaitsi melko pian, että läsnä oli yksi ei ehkä niin tyypillinen, mutta minulle perin ylitsepääsemätön häiriötekijä: rullalautailijoita ja -luistelijoita kentän viereisellä rampilla! Keskimääräistä selvästi voimakkaampi saalistusviettini kun on aiheuttanut matkan varrella lukuisia pieniä ja vähän isompiakin haasteita koulutuksessani. On ajatettu autoja, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, hölkkääjiä ja kaikkea mikä liikkuu sekä kamppailtu paukkunouto-ongelmien ja laukauksesta kuumenemisen kanssa. Niinpä ei ollutkaan ihme, kun emäntäni totesi samantien, että mikäli rullistelijoita ei saada pois, ei kokeesta tule mitään.

Useamman ystävällisen pyynnön ja suostuttelun jälkeen nuorempi lautailijapolvi pysyikin kiltisti rampin vieressä istumassa ja odottamassa, mutta annapas kun tuli yksilösuorituksemme vuoro, niin eiköhän paikalle saapunut vanhempaa ja jästipäisempää porukkaa. Emäntä mainitsi ongelmastamme tuomarille ja liikkeenohjaajalle, jotka olivat äärimmäisen huomaavaisia ja pyysivätkin useaan otteeseen kauhukakaroita malttamaan edes pari minuuttia. Mutta niin vain kävi, että kesken hyvin alkaneen suorituksemme saapui paikalle muutama parikymppinen torvelo ja kävivät heittämässä oikein uhmalla pikku hypyt laudoillaan. Ja silloin minä ammuin perään kuin ohjus kesken kauko-ohjausliikkeen. Joten tällä kertaa suoritus oli sitten siinä, sillä sääntöjen mukaan kehästä karkaava joudutaan hylkäämään.

Tylsä juttu tietysti, mutta emme siitä kummemmin jaksaneet alakuloistua, menihän suorituksen alkuosa kuitenkin oikein hyvin. Ja ensi viikonloppuna on uusi yritys. Ei muuta kuin häiriötreeniä nyt vaan, yhdistyksemme onkin sopivasti varannut vuoron kyseiseltä kentältä perjantai-illoille vuoden loppuun saakka. ;)

Monday 7.4.2008 15:19 - Pirkan Damit 2008

Yrityksen ja erehdyksen jälkeen olemme palanneet NOME-treeneissä täysin positiivistyyliseen harjoitteluun sekä laskeneet vaikeusastetta. Haastetta on ollut viretilan pitämisessä tarpeeksi alhaalla etenkin suorituksen alussa, hallittavuudessa ja ohjaajan jännityksessä ja sähläilyissä. :) Kävimme eilettäin hakemassa tuntumaa Pälkäneellä vuosittain järjestettävissä epävirallisissa noutomittelöissä nuorille noutajille, Pirkan Dameissa. Osallistuimme yksilökisaan tavoitteenamme pitää viretila kurissa, fiilis hyvänä niin koiralla kuin ohjaajalla ja ohjaajan sähläys minimissä. Ennen starttia lämmittelimme ja leikimme kunnolla turhat jännitykset pois.

Koe koostui kolmesta eri tehtävästä, jotka olivat ohjaus, kaksoismarkkeeraus ja haku. Aloitimme hakurastilta, jossa tuomarina toimi Sanna Rantanen. NOME-hakuruutuihin verrattuna pienelle alueelle oli piilotettu kuusi damia ja niiden etsimiseen oli aikaa kolme minuuttia. Emäntä lähetti minut rauhallisesti liikkeelle ja piti luoksetulovihellystä lukuunottamatta suunsa supussa löydettyäni damin, ottaen minut kuitenkin avosylin vastaan. Ruudusta löytyi annetussa ajassa neljä damia, joista viimeisen palautus jäi kesken kun masukarvoihini oli tarttunut inhottava risu, joka mamman piti käydä ottamassa pois. ;) Suoritus meni oikein tasaisen mukavasti, hyvinkin minulle tyypilliseen tyyliin.

Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin viimein seuraavalle rastille, jossa tehtävinä olivat ohjaus ja kaksoismarkkeeraus. Ohjauksessa, jossa oli samalla linjalla peräkkäin kaksi damia, ammuttiin ensin laukaus starttipistoolilla. Laukauksesta en yrittänyt karata, mutta lämpenin kuitenkin sen verran, etten jaksanut keskittyä tehtävään, minkä emäntä minulle sen jälkeen antoi, vaan lähdin päätä pahkaa höseltämään piipun osoittamaan suuntaan. Emäntä meni siitä niin hämilleen, ettei ymmärtänyt tahtoa minua heti takaisin, kuten olisi jo pelkästään koulutuksellisista syistä pitänyt tehdä, miinuspisteistä viis. Ensimmäisen damin löysinkin lähinnä haulla. Toiseen se sai minut lähetettyä, mutta hieman ennen damia lähdin kaartamaan haulle. Luoksetulokäsky ja uusi yritys vei minut ihan damin päälle, mutta mamma oli taas pallo hukassa ja myöhässä lähihakupillityksen kanssa, minkä vuoksi kaarsinkin pian jo muualle. Tämä oma möhläily vei ohjaajan mielialan pakkasen puolelle. Kaksoismarkkeerauksessa pysyin nätisti paikallani ilman hihnaa heittojen ajan ja käskystä noudin suoraviivaisesti jälkimmäisen. Rintamasuunta ensimmäistä kohti ja toiseen noutoon, muistin hyvin alueen ja hajukin oli ihan nenässäni, mutta ei se dami vain sieltä noussut. Luoksetulokäsky ja uusi yritys, taas ihan samoille nurkille, mutta sinnikäs etsintäni laajeni pian hauksi. Jännitys vaihtui pettymykseksi ja emäntä katsoi parhaaksi hakea minut alueelta pois ja lähteä sivummalle tasoittelemaan tuntemuksiaan. Pisteet löytyvät tulossivulta.

Jälkipuinnin tuloksena olemme kuitenkin tyytyväisiä päivän saldoon. Yhteistyö säilyi alusta loppuun hyvänä, enkä edes yrittänyt mitään jekkuilua. Laukauksen suhteen tarvitaan rutkasti lisää starttipistoolitreeniä, jossa mitään ei lennä tai tapahdu, sillä se kuumentaa minua vielä turhan paljon. Ohjauksessa pitää harjoitella pidempää matkaa ja erilaisia tehtäviä, siinä on vaikeutena nimenomaan ohjaajan heikko ajoitustaito. Mutta se karttuu vain kokemuksen, yrityksen ja erehdyksen ja runsaan harjoittelun myötä. Kisata ja epäonnistuakin pitänee vielä useamman kerran, ennen kuin se alkaa onnistua. Markkeerauksessa oli vähän huonoa tuuria, mutta siinäkin pitää alkaa harjoitella lisää välimatkaa ja treenata peitteisemmässä maastossa, jahka tämä laukausasia saataisiin nyt ensin kuntoon.

Kiitokset vielä Hannikselle ja Rauhalle mukavasta matkaseurasta!

Friday 28.3.2008 15:51 - Ruåttinmaalla

Koska vierivä kivi ei sammaloidu, niin emäntä päätti järjestää meille pääsiäiseksi pikku aktiviteettia. Perjantai-iltana hurautimme Anun ja Lyylin kanssa Turkuun ja hyppäsimme laivaan suunnaten kohti länsinaapuriamme. Yön aikana katkoin ihmisväen unta muutamaan otteeseen pikku vahtihaukuilla, jotka oli suunnattu käytävissä rymisteleville kanssamatkustajillemme. Aamu valkeni mukavan kirpeässä pikku pakkasessa ja päästyämme maihin suuntasimme autonnokan kohti keskustan puiston rauhallisempia osioita. Valitsemamme alue yliopiston vierestä oli meille nelijalkaisille vähän turhankin mieluinen. Nimittäin vartin nautinnollisen tallustelun, pikku kirmailujen ja haistelujen jälkeen Lyyli vainusi lähistöllä käyskentelevän peuralauman ja lähti raivokkaan ajohaukun säestämänä pätkimään niiden perään! Siinä sitä sitten seisottiin vieraalla maalla ja vieraassa kaupungissa ja mietittiin, kuinkahan lähellä on seuraava autotie ja kuinka nopeasti peurat ja Lyyli sinne ehtivät. Kaikeksi onneksi neidin ajojahti ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään ja tovin kuluttua hän palasikin hieman kastunein kyljin, mutta perin virkistäytyneenä keskuuteemme.

Tämän pikku episodin jälkeen saatoimme jatkaa matkaamme kohti Uppsalaa. Mitä kauemmas etenimme Tukholmasta, sitä enemmän oli lunta. Perillä Björklingessä, Uppsalan kupeessa, sitä oli varmaan kolmisenkymmentä senttiä. Vierailimme siis kennel Aktiviva'sin omistajan, Susanna Hallgrenin luona. Hän on pidemmän linjan NOME- ja TOKO-aktiiviharrastaja ja järjestää myös näiden lajien koulutuksia. Aamukahvien jälkeen ohjelmassa oli ensin pikku lämmittelytreenit ja sitten siirryimme valmistelemaan varsinaista treeniä teemalla alokasluokan NOME-koe. Teimme neljä eri rastia, joissa tehtävinä oli markkeerauksia, hakua ja yksi ohjaus. Tehtävät suoritettiin riistalla, jota löytyikin monipuolisesti: varis, lokki, kani, naakka, heinäsorsakoiras ja heinäsorsanaaras. Härnättyäni emäntää hieman lämmittelyssä sain purettua ylimääräiset energiani ja saatoin keskittyä rauhallisena ja ääntelemättä rasteja suorittamaan. Markkeeraukset palautuksineen sujuivat hyvin, ainoastaan yksi heitto tuli liian puiden taakse, joten jäi näkemättä ja piti heittää uusiksi. Hausta löytyivät kaikki riistat ja tulivat ihan mukavasti perille asti, vaikka naakan sorruinkin ensin vaihtamaan paremmantuoksuiseen sorsaan. Lopuksi tehtiin parin-kolmenkymmenen metrin ohjaus samaan paikkaan, mihin ensimmäinen markkeeraus oli tehty, ja sekin löytyi hyvin ja tuli nopeasti ohjaajalle. Myöskin Lyylin treenit sujuivat mukavasti. Kokonaisuutena olimme tyytyväisiä harjoituksiin ja erityisesti Susannalta saatuihin neuvoihin. Mukana treenaamassa oli myös Susannan oma koira Sniffa sekä tämän veli Twist. Yleisönä meillä oli Annika Bergquist Agrosofens-kennelistä.

Sunnuntaina hurautimme koko sakki vielä Tukholman KV-näyttelyyn, keväisin järjestettävään Lilla Stockholmiin. Tuomarina mittelössä oli Rune Fagerström Suomesta. Tulokseni näyttelystä oli käyttöluokan toinen, CK (sertifikaatin arvoinen) ja Paras Uros -luokan viides. Tuomari preferoi jalkavampaa ja lyhyempää tyyppiä, vaihteeksi näinkin päin. Arvostelu tulee piakkoin Näyttelyarvostelut-sivulle. Näyttelyn jälkeen siirryimme ulkoilemaan keskuspuiston poluille, sitten piipahdimme markettiin ostoksille ja laivaan pääsyä odotellessamme tapoimme aikaa vielä toisella ulkoilulenkillä viehättävällä Lidingö-saarella. Laivaan siirtyessämme meitä odotti mukava yllätys: olimme saaneet ilmaisen päivityksen Promenade-luokkaan. Kyllä kelpasi meidän koirienkin katsella sisäikkunasta laivan kävelykadulle ja myös ulkoilupaikka oli Silja Festivalissa kohdallaan, mukavan korkeilla reunoilla tuulelta suojattu. Kokonaisuudessaan matka oli oikein mukava ja piristävä, vaikka emäntä olikin hieman flunssainen saatuaan edelliseltä reissulta viruksen.

Wednesday 26.3.2008 14:11 - Matkailu avartaa

Ihminen on sopeutuvainen eläin, tuumi emäntäni toissa viikon hyisenä maanantaiaamuna kello seitsemältä aamulla harjatessaan hampaitaan pullovedellä nurmikolla jossain Pärnun ja Tallinnan välimaastossa. Takana oli uneton yö jäätävän kylmässä bussissa halki Baltian. Matkaa olivat värittäneet paitsi nimeltä mainitsemattoman matkanjärjestäjän kuljetuskaluston ja kuljettajan heikon kunnon sekä vastuuttoman ajotavan aiheuttamat jännitysmomentit, myös matkanvetäjän ja erään matkustajan juopottelu sekä keskustelutuokio paikallisen poliisin kanssa.

Jatkuvasta ylinopeudesta, holtittomista ohituksista, lukuisista punaisia päin ajoista, äkkijarrutuksista ja parista moottoritien jokaisen neljän kaistan tukkimisesta huolimatta pääsimme Helsingistä Vilnaan ja takaisin kuitenkin ehjin nahoin. Navigointi oli matkanjohtajalle sadesäällä hieman hankalaa, sillä bussin toinen tuulilasinpyyhin ei toiminut ja niinpä etuikkuna oli hänen edessään hieman ryytynyt ja olipa viereinen sivupeilikin rikki. Myöskään kolme vuotta vanha kartta kaupungista ei siinä hirveästi auttanut. Mutta onneksi entisissä Neuvostoliiton maissa rahalla saa kaikkea, joten hukassa olevan määränpään löytämisessä avustavat mielellään esimerkiksi ambulanssit, toki sopivaa korvausta vastaan. Radio tahi cd:t eivät tässä menopelissä rallattaneet, sen sijaan äänentoistosta huolehti pahasti kylmettynyt kuljettajamme yskien ja kurkkuaan selvittäen taukoamatta koko matkan ajan. Kiitos avattavan sivuikkunan hänen ei kuitenkaan tarvinnut kaasutella räkä poskella, vaan räppänän auki vedettyään hän saattoi kätevästi sylkäistä sen maantielle. Hotelli sentään oli hyvä, huonetovereiksi saimme lapinkoiranarttu Pipsan omistajineen. Takaportin liian innokkaasta nuuskinnasta seurasi rähähdys, mutta muuten he olivat oikein mukavaa seuraa.

Paikan päällä osallistuimme kahteen kansainväliseen näyttelyyn, jotka pidettiin avarassa ja tiloiltaan länsimaalaistasoisessa Litexpo-messuhallissa. Kilpakumppanina meillä oli kumpanakin päivänä Maailman- ja Euroopan Voittaja -titteleitäkin niittänyt puolalainen uros Voodoo Virgo Vestalis. Raskaampana, matalampana ja karvaisempana hän edusti ihan erilaista tyyppiä kuin minä. Kisassa kävi kuten emäntäni etukäteen toiveikkaasti ounastelikin: lauantain tuomari piti enemmän minun tyypistäni ja sunnuntain tuomari raskaammasta tyypistä. Lauantaina olin ROP saaden sertin, CACIBin ja Liettuan Voittaja 2008 -tittelin ja puolalainen joutui tyytymään EH:hon. Samalla napsahti Liettuan Muotovalion titteli. Kansainvälisen muotovalion tittelin saamiseksi oli aikaa ensimmäisen CACIBin saamisesta liian vähän, alle vuosi ja yksi päivä, mutta tämän toki tiesimme etukäteen. Ihan turha puolalaisten matka ei kuitenkaan ollut, sillä sunnuntain tuomarilta heille herui ykkössija minun saadessani vara-CACIBin ja sikäläisen niinsanotun luokkasertin. Oma lukunsa oli sitten metsästää kaikki tarvittavat dokumentit ja oikeat merkinnät niihin, sama juttu palkintojen kanssa. Cruftsin osallistumisoikeuden takaava lappunen on edelleen saamatta ja sitä pitäisi tahtoa sähköpostitse. Kehätoimitsijoilla oli lauantaina täysin pallo hukassa. Tästä huolimatta voitto maistui kuitenkin oikein makealta ja olimme siitä hyvin iloisia.
Arvostelut löytyvät tuttuun tyyliin omalta sivultaan.

Paluumatkan aamun reklamointimme johdosta kävi laivayhtiöllä yllättävä virhe: kansipaikkatikettiemme ohella matkanvetäjä sai heiltä myös neljänsadan euron arvoisen buffet-tiketin 23 henkilölle. Tämä erehdys oikeutti meidät nauttimaan seisovan pöydän antimista oikein erillisessä kabinetissa. Mikäpäs siinä. Huolimatta matkanjärjestäjän ihmeellisyyksistä matka oli unohtumaton kokemus, kiitos mahtavan matkaseurueemme. Vilna oli myös oikein kaunis kaupunki ja siellä oli mukava käydä.

Thursday 14.2.2008 11:05 - Hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Sunday 3.2.2008 10:47 - Tuore Suomen Muotovalio

VSP Applehill's Cilla, tuomari Annukka Paloheimo ja ROP Trindy's Paint Me Red.
Eilettäin käväisimme jo aamuhämärissä noukkaamassa Anun ja Lyylin kyytiin ja suuntasimme autonnokan kohti Parkanoa sinivalkoisin tavoittein. Kahden ikävuoden täyteen tulemisen myötä tarvitsin enää yhden sertifikaatin muotovalioituakseni, olihan edelliset kaksi sekä vaadittu käyttötulos ollut plakkarissa jo viime keväästä saakka. Syntymäpäivieni jälkeen olin ehtinyt yhden kerran käydä sitä jallittamassa Messukeskuksen Voittaja 2007- näyttelyssä, mutta tuolloin Jami-veli veti pidemmän korren ja saimme tyytyä varasertiin. Karvaa olin pienen odottelun jälkeen ehtinyt saada sen verran paljon, että emäntä joutui ennen näyttelyä oikein ohentamaan muhkeaa kaulustani, jottei kaulani jäisi ihan sen taakse piiloon. Muuten minua ei kummemmin jynssäilty ennen kehää, vaan sateen jäljiltä hieman pörheä turkkini sai jäädä luonnontilaan.

Pentujen ja junnujen askeltaessa kehässä huomasimme, ettei tuomari pitänyt lainkaan koirien ripustamisesta missiasentoihin eikä syöttämisestä. Hän halusi, että käyttörotuun kuuluvat koirat esitetään mahdollisimman luonnollisesti ilman kummempia kommervinkkejä ja korjailuja. Emäntä seisottikin minua siksi ihan vapaasti siinä asennossa, johon liikkeestä pysähdyin. Oikein terhakkaasti seisoin häntä pystyssä esittäen itseni hyvin. Kehät olivat hyvin pieniä, mutta kipaisemalla useamman kierroksen liikkeet saatiin kuitenkin ihan mukavasti esiin. Omaa vuoroa odotellessamme emännän jännitys kohosi niin korkealla, että se alkoi jo hipoa heikotuksen rajoja, mutta Paras Uros -kehä päättyi kuitenkin iloisissa merkeissä päätyessäni ensimmäiseksi ja saaden samalla hartaasti toivomamme sinivalkoisen ja muotovalion punavihreän ruusukkeen mukavan arvostelun kera.

Nartuissa taso oli kova ja käyttöluokassa jaettiin useampi ansaittu vaaleanpunainen. Perusteellisen syynäyksen päätteeksi matkakumppanimme Lyyli nappasi luokkavoiton. Paras Narttu -kehässä juniorinarttu veti kuitenkin pidemmän korren ja seurueemme saldoon lisättiin varaserti PN-3-sijoituksen kera. Kisa narttujen ykköstä vastaan tuotti matkalipun ryhmäkehiin. Kun sama tuomari valitsi minut vielä ryhmän 7&8 noin neljänkymmenen rotunsa parhaan koiran joukosta kahdeksan parhaan joukkoon, saimme todellakin olla enemmän kuin tyytyväisiä tämän kisan tuloksiin. Väsyneina, mutta hyvin onnellisina pääsimme viimein paluumatkalle.

Näyttelyrintamalta on nyt kotimaan tavoitteet saavutettu, joten keskitymme jatkossa lähinnä nouto- ja tottelevaisuustreeneihin ja kisailuun. Muutamassa näytelmässä varmaan visitoimme loppuvuodesta, mutta lähiaikojen poseerauskiintiö taitaa nyt olla täynnä ainakin kotimaan osalta. Tämä laji kun on siinä mielessä epäkiitollinen, että vain yksi voi voittaa, vaikka useampikin hyvä yksilö olisi kisassa mukana. Lisäksi tuntuu olevan vähän turhan paljon tuomarista kiinni, mitä rodunomaisuudella oikein tarkoitetaan.

Tuesday 22.1.2008 16:27 - Pökköä pesään

Nyt on ihan pakko paukutella vähän henkseleitä. Olen nimittäin viimein päässyt tosimiesten kategoriaan. Luonani kävi huumaavan tuoksuinen naisvieras kyläilemässä kahteenkin otteeseen ja pahat mielessä! Mikään nylkyttäjä en koskaan ole ollut, vaikka joskus tyynyillä olenkin vähän tuntumaa hakenut. Mutta niin ne vaistot vain ohjasivat minut pikku pystypainin kautta suoraan selkään. Pari kertaa vähän harjoittelin, mutta nartun kävellessä altani pois laskeuduin alas vilkaisten silmäkulmasta emäntää kuin kysyen, että onhan tämä luontoni seuraaminen ihan varmasti sallittua puuhaa. Koska vastalauseita ei esitetty, päätin sitten yrittää oikein kunnolla tykittää maaliin. Ensimmäinen osuma tuotti vinkaisun ja lempeni kohde karkasi alta pois. Sitten hänelle laitettiin panta kaulaan, jotta hän pysyisi paikallaan. Tämän jälkeen juttu lähtikin luistamaan kuin itsestään ja pian oltiin nalkissa. Episodin jälkeen olin niin ymmyrkäisenä, että lysähdin niille sijoilleni ja vain makasin ja läähätin vartin verran, oli se niin mukavaa puuhaa.


Nurkkaan ajettu.

Seuraava kerta, eilen, sujui jo kuin konkarilta ikään. Taas vähän tanssahtelua alkuun ja sitten selkään. Sen verran on minussa herrasmiehen vikaa, etten ihan väkisin kehdannut sitä neitiolentoa paikallaan pitää kun hän tarmokkaasti lähti alta pois, mutta kun häntä pidettiin seisomassa paikallaan, hoidin homman samantien. Lopuksi pesin sekä tytön että itseni ja kuljin vielä tovin hänen perässään kuin uusintaa himoiten. Sitten hän totesi ärmäkästi, että nyt riittää, joten siihen oli sitten alistuttava ja lopetettava leikki.



Nalkissa.

Kertoi tuo isäntäväki, että parhaassa tapauksessa iloittelumme tuottaa parin kuukauden päästä pikku tollereita. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan.

Sunday 6.1.2008 20:29 - Avoin luokka korkattu TOKOssa

Sunnuntaiaamun vasta valjetessa olimme jo hyvää vauhtia matkalla Lietoon, Turun kupeeseen, TOKO-kokeeseen. Avoimen luokan liikkeitä on harjoiteltu hiljalleen pitkin loppusyksyä ja alkutalvea ja tuttuun tyyliin piti päästä tekemään tilannekatsaus, missä mennään, vaikkei liikkeitä ihan priimoiksi oltukaan vielä saatu hiottua. Tulosta lähdimme tietysti hakemaan. TSAU:n agilityhallin seinät suojasivat mukavasti purevalta tuulelta, mutta pakkanen nipisteli seinienkin sisällä sen verran, että vesi jäätyi kuppiin. Erikoisvoittajaluokan noutoesineitä olivat kuulemma säilyttäneet lämpölaukussa. :)

Vahingosta viisastuneina kävimme aiempaa pidemmän lenkin kävelemässä ennen yhteisliikkeenä tehtyä paikallaanmakuuta. Emäntä joutui siinä antamaan kaksoiskäskyn maahanmenoon, samoin kuin edellisessä ja sitä edellisessä kokeessa. Muuten liike sujui hyvin, vaikka ohjaajien palatessa kolmen minuutin poissaolon jälkeen tärisinkin kylmästä, olihan paikkani lähinnä seinää. Sitten alkoi odottelu, minua ennen oli 13 koiraa yksittäisosuuksiaan suorittamassa. Kävimme välillä vähän jaloittelemassa, lämmittelimme muutamaa liikettä varten ja emännän haettua makuualustani autosta asetuin ihan mielelläni lepäilemään siihen. Etukäteen hieman epävarmoiksi liikkeiksi tiedettiin luoksetulon pysäytys, nouto sekä kauko-ohjaus. Seuraaminen sujui oikein kivasti, aiemmin vinot perusasennotkin olivat parantuneet mukavasti. Maahanmeno meni moitteetta, mutta luoksetulossa nousin seisomaan ennen käskynantoa. Lisäksi vauhtia oli sen verran paljon, että pysähdys jäi tällä kertaa tekemättä. :) Tästä räpsähti -30 pistettä, sillä luoksetulon kerroin on kauko-ohjauksen ohella luokan korkein. Noutamisessa en emännän helpotuksesti intoutunut juoksuttamaan häntä kapulan perässä, sillä ehdin tehdä sen hallin ulkopuolella lämmitellessämme. :) Sen sijaan vilautin vain yleisön suuntaan sitä tyyliin "kattokaas kun mulla on iso kapula!". Kauko-ohjaus sujui oikein yllättävän hyvin, vaikka ennakoinkin lopussa perusasennon kanssa. Estehypyssä olisin voinut istua vähän pidempäänkin siellä esteen toisella puolen, mutta toisella käskyllä siirryin kuitenkin kiltisti sivulle. Yhteensä pisteitä kertyi 151, eli kakkostuloksen verran. Liikekohtaiset pisteet ovat TOKO-tulokset-sivulla.

Kokonaisuutena suorituksen taso oli oikein iloinen yllätys. Tein innokkaasti töitä ja motivaatio kesti loppuun asti. Tietysti voisi spekuloida, että mikäli luoksetulossa ei olisi tullut noustua seisomaan ja liikkeestä olisi saatu se viitonen pysähtymisen skippaamisesta johtuen, olisi plakkarissa ollut peräti ykköspalkinto. Tuossa liikkeessä on kuitenkin vielä petrattavaa ja muissa liikkeissäkin hieman hiottavaa, joten olemme hyvin tyytyväisiä tähän tulokseen. Voisipa melkein väittää, että nämä suoritukset ovat likimain kaikki sellaisia, mihin treeneissä olemme parhaimmillaan yltäneet. Olikin todella mieltä lämmittävää, että kisoissa pystytään pienestä jännityksestä huolimatta kokoamaan itsemme ja tekemään samantasoinen suoritus kuin treeneissä. Tästä voinee yrittää ottaa oppia myös NOME-B-kisasuoritusten puolelle. ;)

Rotumme oli kokeessa hyvin edustettuna, joka luokassa kisasi vähintään yksi tolleri. Avoimessa kanssamme kisasivat myöskin ensi kertaa Reea ja Nuusku, jotka tekivät paikallaanolon harmittavaa nollillemenoa lukuunottamatta oikein mainion suorituksen.

Wednesday 2.1.2008 18:31 - Vuodenvaihdetilitys

Vuosi 2007 on nyt lusittu ja on jälkipyykin aika. Jossain tiedusteltiin noin vuosi sitten tavoitteita tulevalle vuodelle. Emäntä kommentoi siihen tuolloin, että taipparit läpi, serti näyttelyistä ja TOKOsta ALO1. Taipparit läpäistiin toukokuussa ja kaupanpäälle saatiin vielä syksyllä pari kolmostulosta NOME-B:stä. Näyttelyistä tuli sertejä peräti kuusi kahden CACIBin, vara-CACIBin ja kahden varasertin kera. TOKOstakin saatiin syksyllä se ykköstulos, vaikka alkukesästä vielä näyttikin siltä, että emäntä oli saanut liiallisella intoilullaan minut leipiinnytettyä siihen(kin) lajiin. Näinollen voitaisiin siis väittää, että tavoitteet saavutettiin. :) Niiden ohella on tullut aikuistuttua henkisestikin aika lailla, sinisilmäisestä juniorista on kuoriutunut korskea omanarvontuntoinen nuorukainen.

Entäpä sitten vuosi 2008? Se voisi puolestamme tuoda tullessaan ennenkaikkea emännälle lisää pitkäjänteisyyttä, malttia hitaaseen etenemiseen koulutuksessa ja suunnitelmallisuutta siihen. Minulle taas ei tekisi lainkaan pahaa saada lisää malttia sekä yhteistyöhalukkuutta. Tulospuolen osalta havitellaan NOME-B:stä ALO1:stä, näyttelyistä sitä viimeistä sertiä ja ehkä jotain ulkomailtakin sekä TOKOsta AVO1:stä. Mikäli nämä eivät vielä tänä vuonna täyty, ei siitä kummemmin masennuta, vaan kokeillaan myöhemmin uudelleen. Yksi asia edeltä nimittäin unohtui: se tekemisen (ja nimenomaan yhdessä tekemisen ;) riemu.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Monday 17.12.2007 16:49 - Vierailla mailla

Viime viikonloppuna tein hyvän ystäväni Lyylin kanssa pikkujouluristeilyn Tukholmaan. Matkaseurana meillä oli emäntäni lisäksi isäni omistaja Riika Lyylin omistajan Anun toipuessa kotona leikkauksesta. Hurautimme Turkuun, mistä lähti laiva kohti Kapellskäriä. Ihka ensimmäinen laivamatkani oli hieman rasittava, sillä en ehtinyt juuri nukkua kun oli niin paljon vahdittavaa. Ihmisväen illastaessa fine dining -tyyliin laivan ravintolassa kuulostelin hytissämme ohikulkijoiden ääniä ja varmuuden vuoksi täräytin kumeat vahtihaukut jos jokin vähänkään epäilytti Lyylin säestäessä taustalla vienosti. Emäntäni käytti meitä myöhemmin illalla tutustumassa ulkokannella sijaitsevaan, pissatuspaikaksi tarkoitettuun sorakivilaatikkoon. Se vaikutti epämiellyttävältä, joten emme kumpikaan välittäneet hyödyntää sitä. Sen sijaan lirautin varkain edelleen ulkokannella sijaitsevan roska-astian kylkeen ja Lyyli puolestaan helpotti oloaan sisäkannen numero viisi kokolattiamatolle portaita kivutessamme.

Aamun vielä odottaessa valkenemistaan pääsimme siirtymään maihin. Lyhyen ulkoilun jälkeen lähdimme navigaattorin viitoittamana huristelemaan kohti Tukholmaa. Poikkeuksellisesti emäntäni oli ainoastaan kirjoittanut näyttelyareenana toimivan Stockholmsmässanin osoitteen muistiin aikoen hyödyntää pelkästään sitä elektronista vempelettä vanhojen kunnon karttojen ja netistä tulostettujen ajo-ohjeiden sijaan. Virhe. Liekö ne pitkät maanalaiset tunnelit vai mitkä, mutta jokin sekoitti laitteen niin, että alunperin järkevältä vaikuttanut reitti päivittyi kaupungin kohdalla ihan omituiseksi. Ohjattuaan meidät hyvän matkaa kaupungin ohi ja ihmeelliselle sivutielle emäntäni päätti kaartaa takaisin lähimmälle huoltoasemalle ja ostaa kaupungin kartan pyytäen merkitsemään siihen kohteen. Näyttelykirjeen mukana kun ei tullut minkäänlaista ajo-ohjetta. Ystävällisen myyjän ja kielitaitoisen Riikan avustuksella kohde selkenikin huomattavasti. Palasimme moottoritielle ja aloimme seurata vanhoja kunnon opastetauluja. Pian olimmekin jo Årsta-kaupunginosassa ja sieltä alkoikin jo löytyä Älvsjön messuhallille ohjaavia kylttejä. Pääsimme kuin pääsimmekin perille kohtalaisen ajoissa, minkä jälkeen saimme alkaa jonottaa parkkilippua. Messuhallin pysäköintialueella ei ollut minkäänlaista lipunmyyntiä, ei ulkona eikä sisällä, ainoastaan automaatti. Siihen tietysti kelpasi vain joku paikallinen bensakortti sekä 1,5 ja 10 kruunun kolikot. Muutaman vaihtokaupan jälkeen saimme kursittua kasaan tarvittavat 70 kruunua ja lippu saatiin. Sitten menimme vielä pisuttelemaan ja Riika siirtyi puolestamme jonottamaan. Sisääntulon kohdalla sattui vielä vihoviimeinen kommellus: jonossa takanamme seisonut staffi ampui heti hihnansa pituuden salliessa Lyylin hännänpäähän kiinni ja lujaa. Emäntäni kovistelema ruotsalainen mies ei tästä ollut moksiskaan ja möllisteli vain tyhmänä tiedusteltaessa, miksi kuonokoppa oli jäänyt kotiin. Hänen onnekseen Lyylin hännästä ei löytynyt haavoja ja meillä oli kiire. ;)

Heti kehän laidalta löytyivät muut suomalaisvahvistukset, samalla laivalla saapunut Jaskan emäntä Pia ja Dinan emäntä Minna. Paikalla oli myös paljon ruotsalaisia tuttuja, muunmuassa siskopuoleni omistajineen. Myös uusia, hyvin antoisia tuttavuuksia solmittiin useita. Tällä kertaa kehässä ei lykästänyt, sillä kuten ennakkoon vähän ounastelimme, vaihteeksi sattui taas sellainen tuomari, joka arvostaa raskaampaa ja matalampaa tyyppiä. Tähän oltiin kuitenkin varauduttu eikä se kummemmin harmittanut, olihan pelkkä paikallaolo mahtavaa. Tulokseksi saimme kummatkin EH:n, minä EH/3 ja Lyyli EH/4. Arvostelussa tuomari tahtoi muunmuassa pidempää lannetta ja tanakampaa rintakehää. Selvää linjaa tuomarilla ei kuitenkaan ollut, sillä jokunen raajakkaampikin pärjäsi, näillä oli sitten muita avuja, kuten upean muhkea karvapeite. Titteleistä puolet napsahtivat Suomeen, onnea siis Ellille ja Jaskalle!

Runsaan sosialisoinnin ja shoppailukierroksen päätteeksi oli aika lähteä kohti satamaa. Tällä kertaa kohde löytyi selvästi tulomatkaa helpommin. ;) Kävelylenkin jälkeen siirryimme nuutuneina autoon odottamaan laivan saapumista. Jälkimmäinen yö sujuikin selvästi edellistä rauhallisemmin ja sikeämmin unin, tällä kertaa kaikki taisivat olla niin väsyneitä. Kokonaisuutena matka oli oikein onnistunut ja unohtumaton kokemus, kiitos paljon Riika mukavasta matkaseurasta!

Sunday 9.12.2007 17:35 - Lumihangilta takaisin kaupunkiin

Palasimme myöhään eilen illalla viikon mittaiselta lomalta pohjoisesta. Pitkiä metsälenkkejä tehtiin joka päivä ja virkistäydyttiin olemalla paljon ulkona. Luntahan oli niin paljon, että umpihangessa sai äkkiä kahlattua selkänsä märäksi. ;)

Reilun 800km ajomatkan ja viiden tunnin yöunien jälkeen suuntasimme sitten Messukeskuksen Voittaja 2007 -näyttelyyn. Tollereita oli ilmoitettu liki 70, joten kummempia odotuksia ei uskaltanut elätellä, vaikka vaaleanpunainen oli toki tavoitteena. Se saavutettiin, ja Paras Uros -kehässä pääsin jatkoon viiden parhaan joukossa. Autossa istuttu päivä ja huonosti nukuttu yö taisivat kuitenkin tehdä tepposensa, sillä minulla tuntui piisaavan ylimääräistä energiaa kuin pienessä pitäjässä, enkä tänään oikein malttanut rauhoittua esiintymään kunnolla, vaan emännän iloksi esitin TAAS mieluummin sitä keinuvaa laukkaa ja maton haistelua. Serti ja PU-sijoitukset menivätkin tällä kertaa sivu suun, mutta vara-serti saatiin sentään kotiinviemisiksi. Kieltämättä olisi ollut aivan erityisen kiva saada se viimeinen sinivalkoinen ja sen myötä muotovalioitua nyt samantien, mutta tänään ei ollut vielä sen aika. Sijoitukseen olemme kuitenkin tyytyväisiä, osanottajia oli paljon ja taso oli kova. Eikä tuo arvostelukaan korvia kummemmin punoittamaan pistä.

Wednesday 21.11.2007 11:35 - Miehen iässä!

Se on nyt naimaikä saavutettu ja maailma kaikkine mahdollisuuksineen avoinna. :) Aamu aloitettiin kiireettömällä lenkillä ja kuivatuilla sisäelinherkuilla. Illalla on kuulemma luvassa lenkkeilyä ja treeniä kavereiden kanssa sekä tietysti kakuttelua. Emäntäni ja isäntäni lähettävät lämpimät kiitokset Jaana-kasvattajalle ja isäni Jimin omistajille Riika ja Mika Leppiselle ihanasta punaturkista ja kaikesta heiltä saadusta tuesta ja neuvoista.


2-vuotissynttärikakun kimpussa!

Menneestä viikonlopusta vielä näin jälkijunassa sen vähän kuulumisia. Lauantaina piipahdimme Turun Nousiaisissa Auran Nuuskujen järjestämissä WT-treeneissä. Ja kylläpäs tuli taas oivaa oppia ihan perusasioista, kuten eteenlähetyksen harjoittelusta. Myös walk-uppia pääsimme viimein kokeilemaan. Ryhmäämme sulostutti myös punaturkkityttö nimeltään Suffeli, terkkuja vain flikalle, tuoksuit tosi hyvälle! Sunnuntaina taas kaahailtiin Jyväskylän KV-näyttelyyn. Sairastettu kennelyskä pienennettyine ruoka-annoksineen oli vienyt minulta pohjavillan täysin, joten emme odotelleet kummoista menestystä. PU-4 ja vara-CACIB oli kuitenkin mukava tulos huomioiden, että ilmaiseksi tuomari Leila Kärkäs ei ERInomaista jaellut. Esiintyminenkin sujui mukavasti ja paikalla oli paljon tuttuja. Kokonaisuudessaan viikonloppu oli siis ohjelmarikas, mutta erittäin piristävä.

Monday 12.11.2007 11:22 - Emäntä kouluttautuu vuorostaan

Minun lepäillessäni kotosalla emäntä on kunnostautunut ja kävi suorittamassa viime viikonloppuna HSKP:n järjestämän Kasvattajan peruskurssin. Kurssi oli kuulemma oikein hyvä ja soveltuu erinomaisesti myös uroksen omistajille. Se antaa paljon tähdellistä tietoa, joka olisi hyvä tietää ennen kuin käyttää koiraansa jalostukseen, oli se sitten uros tai narttu.

Tuesday 6.11.2007 23:11 - WT-koulutuksessa kuunteluoppilaana

Yskä kesti vain vuorokauden verran, mutta tarttumavaaran välttämiseksi olen edelleen karanteenissa. Niinpä emäntä joutui menemään sunnuntaina järjestettyyn Labradorikerhon WT-koulutukseen Pyhtäälle ilman minua, kuunteluoppilaaksi. Koulutus oli kuulemma todella hyvä ja sivusta seuraamallakin oli oppinut paljon. Kouluttajat olivat rautaisia asiantuntijoita, jotka osasivat räätälöidä koulutusmetodit koiran luonteen mukaan. Eli herkemmät, pehmeät koirat eivät saaneet osakseen ärjyntää ja puistelua. ;)

Kameran se oli ottanut mukaan ja räpsinyt kolmisensataa vaihtelevalaatuista tilannekuvaa yrittäessään tallentaa itselleen muistiinpanoja harjoituksista valokuvien muodossa. Kuvia pääsee kurkkaamaan gallerian osastosta Onnin kuvat > Marraskuu 2007.

Friday 2.11.2007 14:47 - Kennelyskässä jälleen..

Tämä on nyt kyllä jo todella huonoa tuuria, mutta täällä ollaan taas kennelyskässä. Todennäköisesti tarttunut viime sunnuntaisesta näyttelystä. Karanteenissa seuraavat 1-2vk. :(((

Wednesday 31.10.2007 18:52 - WT-treenejä ja vaaleanpunaista Lahdesta

Viikonloppu vierähti mukavissa merkeissä kun lauantaina hurautimme Anun ja Lyylin kanssa Vihtiin WT-kimppatreeneihin. Isäntinä toimivat Liisa ja Eetu (Lyylin veli), lisäksi paikalle saapuivat Heidi ja Ossi sekä Päivi ja Robin-labbis. Metsälenkin jälkeen siirryimme pellolle Anun johdolla. Rastimme koostuivat ohjauksista, joita vaikeuttivat ohjausdamien jälkeen heitetyt häiriödamit. Jokainen nouti vuorollaan omansa. Tämä oli ensimmäinen tämänkaltainen treeni meille ja kylläpäs se tulikin tarpeeseen! Tätä herkkua on luvassa lisää talven mittaan useaan otteeseen, seuraavaksi jo ensi viikonloppuna. Suuri kiitos kanssatreenaajillemme ja miljöön tarjonneelle Liisalle!

Sunnuntaina pyörähdimme Lahden KV-näyttelyssä Tiina Illukan tuomaroitavana. Vaaleanpunaista tuli, vaikka tuomari katsoikin emäntääni merkitsevästi pyöritellessään kylkiäni ja totesi, että onpas vähän ylimääräistä käyttöluokan koiraksi. Vaikkei sitä muiden luokkien poikiin verrattuna ollut kyllä yhtään enempää, mutta ehkä käyttöluokkalaisia katsellaan vähän eri näkökulmasta joidenkin tuomareiden osalta. Paras Uros -kehässä laukkailun (kyllä, voisi harjoitella sitä toisten perässä ravaamista laukkailun sijaan ;) jälkeen kehittymättömimmät eli minä ja Jami-veljeni jätettiin vaille sijoituksia. Jami nappasi kuitenkin varasertin. Huonolle ei kuitenkaan hävitty, sillä ROP Allan oli koko näyttelyn Best In Show!

Sunday 21.10.2007 19:45 - SNJ:n päänäyttelyssä

Veteraanituomari Hans Lehtisen tuomaroitavana Hyvinkään Wanhalla Villatehtaalla oli tänään 62 tolleria. Tällä kertaa emme saaneet nauttia viimevuotisen kaltaisesta menestyksestä, sillä tuomari piti huomattavasti minua vahvemmista koirista. Tällä vahvuusasteella olisi pärjännyt korkeintaan jos ei olisi noita kahta luumunmuotoista takajalkojen välissä killumassa. Höyhensarjalaisuuden johdosta siis tänään saldona oli EH. Arvostelu kertoo tarkemmat argumentit.

Oman kehässä pyörähtämisen jälkeen keskityimme jännittämään tuttujen ja sukulaisten puolesta. Luonamme kahden viikon ekskursiolla ollut Jessica-sisko sai ERIn ja oli nuorten luokan kolmas ja karvaansa odotteleva Mette-morsian sai EH:n. Urosten ykkönen oli itseoikeutetusti kokenuttakin kokeneempi kehäkettu Allan, mutta vauvojaan odotteleva narttujen ykkönen Essi pesi koko sakin tällä kertaa, onnea! :)

Sunday 14.10.2007 18:01 - Piletti avoimeen luokkaan TOKOssa!

Syksyn tultua olemme lopetelleet kesäkuussa aloiteltua TOKOn treenitaukoa. Heikkoja kohtia on hiottu täsmäharjoitteilla varmistaen, ettei uutta kyllääntymistä ole päässyt tapahtumaan. Palkkana on käytetty paljon leluja ja saalisleikkiä. Erinomaisen paljon apua on saatu Pipa Pärssisen ohjeiden mukaan tehdyistä kisatreeneistä (ks. tuorein Nuusku-lehti). Tänään ponnistelumme sitten kantoivatkin hedelmää. :) Vaikka parkkihalli harjoittelu- ja kisa-areenana olikin uusi kokemus, minkä vuoksi otin joissain liikkeissä hieman häiriötä ympäristöstä.

Olemme myös paraikaa Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen TOKO-kurssilla Kilpailevien ryhmässä ja suosittelemme tuota kurssia lämpimästi. TOKO-harrastuksemme historiikkia löytyy harrastukset -osastolta.

Sunday 7.10.2007 10:59 - Dina-siskolle BH ja puhtaasti suoritettu hakuruutu

Iloisia uutisia Turusta! Dina-sisko pääsi eilen BH-kokeen läpi ja saa siten tämän koulutustunnuksen. Tänään hän starttasi samaisessa Auran Nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa kuin Mette eilen. Vedestä tuli ensimmäinen lokki, mutta jälkimmäisen yhteydessä tullutta laukausta säikähdettiin. Reilu tuomari päästi välissä kokeilemaan hakuruutua, josta Dina toi hienosti viisi varista, joka tuomarille riitti. Lopuksi käytiin kokeilemassa toisen lokin noutoa uusiksi, mutta tänään se ei vielä onnistunut. Mutta näin lähelle jäljelle pääsyä oleva suoritus on tosi makea juttu ja onnistuminen jo sinällään.

Onnittelut Dinalle, Hilkalle ja Vesalle tuloksekkaasta viikonlopusta!

Saturday 6.10.2007 13:24 - Melkein taipunut morsian

Morsiameni Mette starttasi tänä aamuna Auran Nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa Turussa. Ongelmaton vesityö ja neljä hakuruudusta palautunutta varista oikeuttivat neidin jäljelle, mutta kani ei tänään valitettavasti palautunut ohjaajalle. Onnittelemme kuitenkin Metteä ja ohjaajaansa Jenna-Kaisaa upeasta, harmittavan lähelle läpipääsyä jääneestä tuloksesta. Neiti hanskaa kyllä hommat niin hyvin, että parin puputreenin jälkeen hän varmasti ensi kaudella saa himoitun ykkösen plakkariinsa.

Thursday 27.9.2007 10:42 - Silmät peilattu terveiksi ja köhän varoaika ohi

Tänään tuli viikko täyteen oireetonta aikaa ja pääsin viimein toisten koirien kanssa lenkille. Lyylin, Ruby, Robinin ja Mindin kanssa painoimme menemään ympäri metsiä ja vähän treenaamaankin pääsi. Kylläpä olikin mukavaa! Aamupäivästä emäntä käytti minua Mevetissä silmäpeilauksessa ja verinäytteen otossa rabiesvasta-ainetestiä varten. Samalla kurkkasivat myös nieluni. Silmät olivat täysin terveet ja kurkkukin näytti jo suhteellisen terveeltä, mutta se rautavempele, minkä se mies suuhuni tunki! Onneksi vastaanoton odotustilassa oli mukava matto, johon saatoin poislähtiessä purkaa käynnistä aiheutuneen stressin piehtaroimalla kuin viimeistä päivää. ;)

Tuesday 18.9.2007 12:25 - Kennelyskässä

Maanantaina aamuyöllä aloin yskiä limaa. Illalla röhimistä esiintyi erityisesti kun ensin isäntä ja sitten emäntä tulivat kotiin. Diagnoosi on kennelyskä. Minulta mitattiin illalla lämpö, mutta se ei ollut koholla. Nenäkään ei vuoda kuin ihan hitusen, ainoa oire on yskiminen. Tänään oloni on jo vähän parempi, mutta emäntä kävi kuitenkin hakemassa minulle Medipektiä apteekista. Seuraava viikko kuluu minulta täysin levon merkeissä. Tapaamiset toisten koirienkin kanssa ovat nyt pannassa viikon-kaksi, ettei tämä tartu eteenpäin.

Monday 17.9.2007 00:41 - Yhteistyö hukassa

Sunnuntain ratoksi piipahdimme ensin Hyvinkään ryhmänäyttelyssä hakemassa vaaleanpunaiseen nauhaan oikeuttavan arvostelun. Esiintyminen meni liikkumisen osalta ihan hyvin kehän pienuudesta ja huonosta pohjasta huolimatta. Seisotettaessa taas alamäkeen jökötettiin jo surullisen tavallisessa sahapukkiasennossa, mikä ei ainakaan hyvällä tavalla korosta vielä kehityksen alla olevaa etuosaani. Tuomari huomauttikin tästä kommentoiden Paras Uros -kehän sijoitukseni syyksi etuasentoiset lavat. Arvostelu oli kuitenkin muilta osin aika kiva ja oli hyisen viileästä säästä huolimatta mukava pyörähtää moikkaamassa tuttuja. Trindy's-kennelin kasvattajaluokka oli myös rodun paras saaden kunniapalkinnon.

Tämän jälkeen suuntasimme uudelle reissulle Nuuksion Solvallaan, jossa tehtiin ei-niin-mieluisia havaintoja. Viime viikkojen ylenmääräinen NOME-treenaus ilman riittäviä taukoja on nyt vaatinut veronsa yhteistyön täydellisen romuttumisen muodossa. Kuluneella viikolla ei ole lepopäiviä maltettu viettää, vaan sorruttu treenaamaan myös silloin kun on jotain toista koirakkoa käyty jelppimässä.. Hallittavuutta on treenattu hyvinkin runsaasti, samoin vaadittu kunnollisia suorituksia mutta heikolla palkkauksella, minkä seurauksena yhteistyö on nyt ihan täysin hukassa. Tästä nähtiin viitteitä jo lauantaina ja viimeistään sunnuntai oli ihan katastrofaalinen. Fiksua mennä ensin näyttelyyn antamaan roppakaupalla ilmaista huomiota koiralle ja sieltä suoraan treenaamaan. ;) Ohjaajan pitäisi ymmärtää levon merkitys ja lopettaa ajoissa. Samoin porkkanaa pitäisi jaella tarpeeksi runsaasti, sillä sitä me punaturkit tarvitsemme motivoituaksemme. Eli viime toukokuun aikaiset opit on nyt sitten hukattu ja 1-2 NOME-koetta vielä luvassa. :)

Tästä ei nyt kuitenkaan lannistuta, vaan otetaan muutama lepopäivä ja tehdään sitten riistan kanssa muutamia superhelppoja palautusta petraavia harjoituksia suoraan ruokakupille. Runsaasti lepoa, ei ilmaista eikä muuta huomiota plus kiitosta ja motivointia oikean toiminnan yhteydessä, niin eiköhän asia tästä lähde korjaantumaan. Tekninen puoli on kuitenkin periaatteessa hanskassa ja hallittavuuskin petraantunut selvästi, joten kun yhteistyö saataisiin kursittua takaisin kasaan niin pitäisi noutohommat onnistua myös kokeessa. Katsotaan kuinka käy. Talvi harjoitellaan joka tapauksessa WT:tä ja ohjauksia TOKOn ja ihan muunlaisen, virkistävän toiminnan ohella. Agilitykurssille voitaisiin myös taas mennä vaihtelua saamaan loputtoman noutotreenikauden vastapainoksi.

Eilen kävin muuten moikkaamassa tulevaa morsiantani. ;)

Tuesday 11.9.2007 14:47 - Sisaruspuolia tulossa?

Emäni Trindy's Glamour Girl eli Nicole on astutettu ja nyt jännityksellä odotetaan, tuleeko sieltä minulle sisaruspuolia. Wild-pentueesta lisää täällä.

Sunday 26.8.2007 16:41 - Vähemmän jalkaa, kiitos

Tänään pyrähdimme Tervakoskella Tapio Eerolan arvosteltavana. Hän piti kuitenkin hieman matalaraajaisemmista yksilöistä ja oli erittäin tarkka liikkeistä, joten vaaleanpunaista nauhaa ei herunut. Arvostelu oli tämännäköinen.

Friday 10.8.2007 10:56 - MEJÄilemässä

Eilen kävimme emäntäni kanssa tutustumassa verijäljen jäljestyksen maailmaan UMN:n MEJÄ-treeneissä. Kaksi ihan lyhyttä jälkeä oli minulle aiemmin vedetty, mutta tällä kertaa pääsin vihdoin kokeilemaan vähän pidempää matkaa. Olimme aloittelijoiden ryhmässä, jossa jäljestetään tuoretta jälkeä. Huolimatta tuntumaa vielä hakevasta emännästäni, joka muun muassa ehti kävellä jäljen päällä aloitusmakausta etsiessämme sekä seisoa kulmassa olevan makauksen päällä suoriuduin melko hyvin. Vauhtia oli matkassa reippaasti ja emäntä saikin ohjeeksi, että sitä tulisi hieman jarrutella niin, että tuntisin oikein tekeväni töitä. Muutaman kerran harhauduin jäljeltä pois, mutta melkein joka kerta löysin ihan itse sinne takaisin. Kaatona oli kookas hirvensorkka, joka oli minusta oikein mielenkiintoinen.

Huolimatta kohtuullisesta helteestä vietimme oikein virkistävän ja mukavan illan taas ihan erilaisen, mutta silti riistaviettistä kollia kutkuttavan lajin parissa. Paikalla meitä oli kuusi aloittelijakoirakkoa ja olipa mukana kaksi muutakin tolleria. Saimme myös Piasta ja Foxosta uudet treenikaverit tähän lajiin. :)

Tuesday 7.8.2007 00:21 - Maasta se pienikin ponnistaa!

Viikon takainen rasitus korjaantui onneksi yhden päivän levolla, jo sitä seuraavan päivän iltapäivänä oli makuuhuoneesta, jossa päiväni vietän, sänky myllätty ja yksi tyyny tapettu. 8) Pääsimme ihan sopivasti harjoittelemaan, mutta ampumaan emme valitettavasti päässeet, joten laukauksen yhteydessä tempaisemani paukkunouto odottaa vielä korjaamistaan. Eilen sitten suuntasimme Valkeakoskelle rotuyhdistyksemme Novascotiannoutajat ry:n järjestämän NOME-kokeen alokasluokkaan. Kisaamassa oli peräti 11 punaturkkia ohjaajineen yhden kiharan, chessien ja labradorin värittäessä joukkoamme. Kokeen tehtävät olivat melko helppoja, mutta niitä kompensoi vaikea maasto, soinen ja upottava kaislikko. Riistan joukosta löytyi minulle uusina tuttavuuksina fasaani ja sorsa, joita emme olleet vielä päässeet kokeilemaan. Lisäksi hakuruudusta löytyi taipparitreeneistä poiketen kani.

Koe alkoi sillä, että ohjaaja lähetti koiran motivoimattomana hakuruutuun. Ruutu oli osin rantavedessä, osin kaislikossa ja osin metsänreunassa. Ampaisin suoraan lähetyksestä kohti rantavettä ja molskautin uimaan samalla tsekkaillen, näkyisikö vesirajassa tipusia. Jälkeenpäin todettiin, että tästä olisi pitänyt samantien tulla kielto ja uusi lähetys varmistaen etetemisen suoraan hakuruutuun eikä sen viereen. Tuomarin kehotuksesta emäntäni kävi hakemassa minut ja lähetti uudelleen. Yllätyksekseni löysin ihan lähimaastosta viehkeäntuoksuisen pitkäkorvan, jonka päätin varmuuden vuoksi jättää itselleni sinne jemmaan. Vielä yksi lähetys ja johan löytyi metsänrajasta varis ja palautuikin oikeaoppisesti. Sitten siirryimmekin ohjaustehtävään, joka käynnistyi samanaikaisesti palautuksen yhteydessä sillä, että avustaja ampui motivointilaukauksen ohjaajan taakse. Täyskäännös ja muutama askel sivusuunnassa, sitten olimmekin jo lähetyspaikalla. Ohjaustehtävä oli sijoitettu maalle ja riistana oli fasaani. Matka oli lyhyt, ainoastaan 15-20m, mutta tehtävää vaikeutti ohjausriistan oikealle puolelle sijoitettu toinen fasaani. Ensimmäisestä lähetyksestä en tainnut saada oikein vainuakaan tai sitten touhotuksissani juoksin ohitse, leijuihan sitä tuoksua siellä täällä. Uusi lähetys ja etenin ensin suoraan, sitten viistosti oikeaan häiriöriistaa kohden. Pysäytysvihellys ja ohjauskäsky vasempaan veivät minut sitten oikean riistan pariin. Siitähän se löytyi, mutta se oli turhan mukava.. nuuskin ihanaa tuoksua ja katsoin sitten emäntää, kuin sanoen että oletko juuri tosissasi, pitääkö tästä luopua tuomalla se sinulle. Sitten se änähti ja katsoin parhaaksi poimia tipun suuhun ja kiikuttaa kiireen vilkkaa hänelle. Vielä yksi lähetys hakuruutuun, mutta kani jäi taas sinne. Sitten siirryimme kaksoismarkkeeraukseen. Toinen lokki nakattiin veneestä noin 20m päästä oikealle kaislikkoon ja toinen vasemmalle avoveteen. Ja paukkunoutohan siitä tuli. :O Lähdettyäni heti ensimmäisestä paukusta ammuttiin kuitenkin samantien uudelleen ja heitettiin toinen, jonka kävin poimimassa talteen. Tämän jälkeen minut lähetettiin uusiksi, mutta muistikuva ensimmäisestä oli niin hatara, että se unohtui viimeistään hämmästellessäni tiuhaa lummekasvustoa. Tämän jälkeen tuomari joutui keskeyttämään kokeen, sillä mahdollisuutta palkintosijoille ei voitu enää tarjota. Arvostelusta tuli sitten tämännäköinen.

Olimme kuitenkin niin tyytyväisiä, kuin vain nollaan voi olla. Muutamassa viikossa oli taas tapahtunut aivan huikean paljon edistystä. Ohjaaja ei mennyt kipsiin kokeen aikana vaan kykeni reagoimaan paremmin ja kokoamaan itsensä erheiden jälkeen eikä ollut kuin ö aapisen laidassa. Hallittavuus oli parantunut todella paljon: olin ihan hiljaa, rauhallinen, tempomatta ja vinkumatta koko kokeen ajan. Mennessämme odottelupaikalle vinkaisin hennosti muutaman kerran ja se kitkettiin heti pois siirtymällä kauemmas. Vikinätyylinen jatkuva piippaus ei tosin ole ollutkaan ongelmamme, enemmänkin ajoittainen ohjaajan komentaminen esimerkiksi haukkuen. ;) Kontakti ohjauksessa toimi ja ensimmäistä rantaräpiköintiä lukuunottamatta olin suht hyvin kuulollakin. Ohjaus onnistui, siirryin jopa muutaman metrin sivusuuntaan. Suppea riistavalikoima ja paukkunoudon poistamatta harjoittelemalla jättäminen taas olivat ohjaajan omia mokia. Ehkä se emäntäkin tässä yrityksen ja erehdyksen kautta oppii ja saa hoksottimensa säädettyä toimimaan myös näissä olosuhteissa sopivasti. Kyllä me taidettiin nyt jäädä ihan lopullisesti tähän lajiin koukkuun, kauhea nälkä on päällä treenata ja metsästää vielä pari starttipaikkaa tälle syksylle. :)

Kiitos vielä kokeen järjestäjille ja kaikille talkoolaisille, erityisesti Anna ja Ville Rantalalle sekä Kati Kuosmaselle, jotka leijonanosan vaivasta näkivät. Ja kiitos myös kaikille paikallaolijoille ja kanssakilpailijoille mukavasta päivästä. Otetaan ensi vuonna uusiksi!

Sunday 29.7.2007 23:00 - Paikat jumissa

Eilen visitoimme Vantaan kaikkien rotujen näyttelyssä, jossa tuomaroinnista vastasi Soile Bister. Tuomarilla oli suht tiukka linja, joten olemme tyytyväisiä Paras Uros 2 -sijoitukseen ja VARA-SERTiin. Kehässä liikkuminen ei tälläkään kertaa mennyt oikein optimaalisesti, en oikein saanut lennokasta juoksuvauhtia päälle ja Paras Uros -kehässä meni taas laukkailuksi, jota emäntä joutui hillitsemään käynnin kautta hitaaksi raviksi. Arvostelu oli liikkeitä lukuunottamatta oikein mukavaa luettavaa, kesäturkista tietysti tuli vähän sanomista. Pohjoisen lomallamme aloin kasvattaa lapojen taakse "lohikäärmeensiipiä" vihjeeksi uuden turkin tulemisesta, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt ja joutunemme odottelemaan kunnon turkkia ainakin kuukauden päivät.

Sittemmin syy takapään kankeuteen paljastuikin, kun aloin portaita noustessa vähän varoa vasenta takajalkaani. :( Tätä on nyt kestänyt noin vuorokauden ja syyksi epäillään raskaassa maastossa suoritetun runsaan treenauksen aiheuttamaa ylirasitusta ja lihasjumia. Selkälihakset ovat jo jonkun viikon tuntuneet erityisesti vasemmalta puolelta selän keskiosasta lonkkaluuhun asti ihan kivikovilta. Emäntä on yrittänyt niitä vähän venytellä ja hieroa auki. Yritän ottaa seuraavat päivät iisimmin ja lepäillä jomotukset pois. Toivomme hartaasti, että jumitus hellittää ennen ensi viikon sunnuntaita, jolloin on vuorossa pitkään odottamamme TolleriNOMEn alokasluokka. Tähän on harjoiteltu aika aktiivisesti kuukauden päivät ja odotamme todella innolla pääsemistä kokeilemaan, mihin saakka eväät tällä kertaa riittävät, tuli sitten tulosta eli ei. :)

Sunday 22.7.2007 00:34 - Kesäiltain kuvasatoa

Viime aikoina on lenkkeilty ja treenattu ahkeraan kaverikoirakkojemme Anun ja Lyylin sekä Hilkan ja Dinan kanssa. Alla muutama otos keskiviikkoiselta treenituokioltamme..


Tehtavää valmistellaan.


Siipiniekka poimittu talteen.


Lyylin palautus.


Ja Anun ja Lyylin galleriasta löytyy sitten oikein mukava kuvasarja tämänpäiväiseltä lenkiltämme Kirkkonummen Meiko-järven ympäristöstä.

Sunday 15.7.2007 16:59 - SNJ:n kesäleirin TOKO-koe

Kesälomareissulta palattuamme olemme ehtineet piipahtaa jo parissa kokeessa. 4.7. hurautimme yhdessä Dina-siskon kanssa SNJ:n kesäleirille Loviisaan ottamaan osaa TOKO-kokeen alokasluokkaan. Edellisessä kokeessa tulos oli kahta pistettä vaille ykkönen, emmekä sen jälkeen olleet kyllästymisen pelossa harjoitelleet kuin heikkoja kohtia, eli hioneet seuraamista ja treenanneet jättöliikkeitä.

Alkujaan lempiliikkeisiini kuulunut seuraaminen meinasi välissä alkaa ihan totaalisesti puuduttamaan, kun ryhdyimme treeneissä kasvattamaan liikkeen pituutta aiempien lyhyiden pyrähdysten sijaan. Parin yhteistreenin jälkeen, kesäkuun alussa, näytti hieman siltä, että tottelevaisuusasiat eivät enää jaksa innoittaa. Niinpä pidimme reilun viikon täydellisen tauon niistä. Tämän jälkeen aloimme harjoitella heikkoja kohtia. Jättöliikkeitä harjoittelimme niinsanotun takamagneetin avulla, magneettimateriaalin ollessa syötävää. Seuraamista taas harjoittelimme pallon ja saalisleikin avulla tehden ihan lyhyitä ja vauhdikkaita pätkiä, joita seurasi vastustamaton leikkipalkka.

Koepaikalle päästyämme siirryimme kastelun kautta odottelemaan suoritusvuoroamme ja havaitsimme tauon tehneen tehtävänsä. Kerrankin oikein pursuin tekemisintoa helteestä huolimatta. Tämä ei vain paikallaanmakuuseen ollut ehkä ihan paras viretila. :) Nimittäin olisin mieluummin lähtenyt vaikka seuraamaan kun jäänyt paikalleni makaamaan, niinpä emäntä joutui antamaan kaksoiskäskyn heti alussa noustuani ensimmäistä käskyä toteltuani takaisin istumaan. Samaten palatessa jouduttiin turvautumaan kaksoiskäskyyn, treeneissä käytetty vapautus suoraan maasta oli iskostunut mieleeni niin, ettei ensimmäinen käsky tuottanut toivottua tulosta. Tästä sitten lähti heti 10,5 pistettä.

Yksilösuoritus lähti liikkeelle mukavasti. Seuraaminen sujui paremmin kuin koskaan, ainoastaan vinot perusasennot ja hienoinen jätättäminen pidemmällä suoralla verottivat 1,5 pistettä. Suoritus oli tuomari Pipa Pärssisen ilmaisua lainaten paikoin oikeinkin hyvää seuraamista. Jättöliikkeet eivät sen sijaan oikein onnistuneet. Ensimmäinen maahanmenokäsky ei ottanut tuulta purjeisiinsa ja toisessa, kaksoiskäskyssä, emäntä valitettavasti koski minuun vahingossa. Lisäksi liikkeen lopussa piti antaa vielä kaksoiskäsky, ennenkuin nousin istumaan. :P Seisomisessa emäntä antoi sitten suosiolla heti kaksoiskäskyn. Estehypyssäkin otin muutaman askeleen seisahtumisen jälkeen, joten siitäkään ei kummoisia pisteitä tullut. Luoksetulosta sentään tipahti yhdeksän. Tuomari totesi lopuksi, että potentiaalia kyllä on, vaaditaan vain vähän hiomista. Kokonaisvaikutelmaksi annettiin 8½, mikä on tähänastisista kokeistamme paras. :) Kaikki pointsini löytyvät TOKO-tulossivulta.

Koska osallistuimme myös Novascotiannoutajat ry:n joukkueeseen, jäimme odottelemaan ja katselemaan muiden luokkien ja muiden tollerien suorituksia. Hilkka ja Dina tekivät AVO-luokassa oivan suorituksen, yhden harmittavan nollan vuoksi tulos jäi kuitenkin kahta pistettä vaille ykköseksi. Edellisenä viikonloppuna sisko oli kuitenkin saalistanut peräkkäisinä päivinä kaksi AVO1:stä, joten aika huikea tulosviikko Dinalle kuitenkin oli ollut. :) Tollerijoukkue sijoittui lopulta hienosti kakkoseksi Anniina Nurmikiven ja Nordwart Ossianin eli Speedyn upean SNJ:n TOKO-mestaruuden kruunatessa punaturkkien päivän.

Kokeen ylituomarina toimi Markku Santamäki, joka kommentoi arvostelemiensa VOI- ja EVL-luokkien jälkeen suorituksia yleisölle ja antoi meille kaikille TOKO-harrastajille arvokkaita neuvoja. Parhaimmin mieleen painui seuraava: "Tällaisissa raskaammissa helleolosuhteissa huomaa, että koirat tekevät kunnolla vain ne liikkeet, jotka niistä ovat aivan erityisen mukavia. Mitä tästä opimme? Tietysti sen, että kaikki liikkeet pitää tehdä koiralle niin mukaviksi, että ne tehdään kunnolla missä olosuhteissa tahansa." Aika hyvin sanottu.

Seuraava koe meillä on vasta syyskuussa, mitä ennen aiomme nyt kerrankin ihan kunnolla harjoitella. ;) Tämä koe, samaten kuin sitä ennen pidetty tauko toivat taas mukavasti lisämotivaatiota. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä ihan koko TOKO-treenauksesta ja kaikista liikkeistä todella mukavia. Leikin ja lelujen määrää palkkiona aiotaan edelleen lisätä, sillä kuten tämä koe hyvin osoitti, ne tuottavat namipalkkausta paljon paremman tuloksen.

Sunday 1.7.2007 17:11 - Kesälomalta takaisin sekä Karjaan näyttelyssä

Juhannusterveiset Napapiirin kupeesta.

Tänään pyörähdimme heti rentouttavalta, reilun viikon pohjoisen lomalta palattuamme Karjaalla Saija Juutilaisen tuomaroitavana. Saapuminen ja kehään valmistautuminen meni turhan tipalle, minkä johdosta kehäesiintymisen juoksuosuus meni laukkailuksi ja vähän harakoille. Tuomari hymyili minut nähdessään ja tuumasi, että "oikein sievä nuori mies", mutta arvostelun lopuksi sanoi, että runko saisi vielä voimistua. Tämän johdosta laatuarvostelusta tuli tällä kertaa EH, sillä hän piti vahvarakenteisista yksilöistä. Arvostelu oli kuitenkin ihan mukavaa luettavaa, eikä siinä "kehitysvaraa" lukuunottamatta muuta miinusta olekaan. Ehkä käymme joskus myöhemmin uusiksi katsomassa, mitä tämä tuomari tuumaa valmiiksi kehittyneestä versiostani, onhan tätä ikää vasta plakkarissa puolitoista vuotta.

Monday 18.6.2007 18:40 - Erinomaista, mutta ilman alusvillaa

Eilettäin piipahdimme Hämeenlinnassa Vieno-siskon kanssa Kari Salmisen tuomaroitavana. Tiedossa oli etukäteen, että tuomari oli perin tiukka. Kumpikin junioriluokkaan ilmoitettu uros oli yllättäin pois, joten olin vielä häkissä kun meitä huudeltiin kehään. Kehäesiintyminen sujui kuitenkin tämän jälkeen perin mallikkaasti.

Arvostelun aikana tuomari pyyhki pariin otteeseen emännän froteeloimen alle litistämää turkkiani vastakarvaan tutkien saldoa. Ilmeisestikin villaa ei ollut riittämiin, sillä muuten erinomainen arvostelu tuotti tällä kertaa EH:n loppukaneetilla "ei parhaassa karvassa". Kyllä harmitti aika vietävästi. Vaikka olikin havaittu enimmän karvan lähteneen kesähelteiden alta, piti sitten vielä pestä ja litistää se loppukin edellisenä iltana. Vieno-sisko sentään korjasi potin kotiin, jottei matkamme ollut ihan turha.

Seuraavan kerran lisää alusvillaa on odotettavissa ensi syys-lokakuussa, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Katsotaan, jos tässä jokunen näyttely tulee käytyä ennen sitä, muutamaan kun on jo ilmoittauduttukin, mutta hirveästi ei kannattane kesäsänkeä käydä esittelemässä. Keskitytään sitten niihin NOME-, TOKO- ja MEJÄ-treeneihin.

Monday 11.6.2007 19:32 - Tollerileiri 2007

Rotuyhdistyksen järjestämä leiri on nyt tältä vuodelta takana ja olemme hieman nuutuneita, mutta äärimmäisen tyytyväisiä sen anteihin. Järjestelyt pelasivat kuin VR:n muinaisten vaunujen vessat, tunnelma oli korkealla ja tuttuja sekä uusia tuttavuuksia piisasi. Omaan mökkikuntaamme kuuluivat Anu ja Lyyli, Hilkka ja Dina-sisko sekä Elsa ja Tilli ja majoitustiloiksi oli varattu kuuden hengen Koivula, joka oli juuri passeli neljälle koirakolle. Ruoat ostimme ja laitoimme yhdessä, mikä tuli huomattavasti halvemmaksi kuin ateriapaketti ja veikkaampa, että saimme myös parempaa evästä. ;) Viime vuodesta viisastuneina varasimme nyt reippaasti aikaa leirille lähtöön ja sen valmisteluun. Emäntä otti perjantain vapaaksi töistä, pakkaili aamun ja puolilta päivin kävimme noukkaamassa Hilkan ja Dinan kyytiin, minkä jälkeen matka kohti Jämsän Himosta saattoi alkaa. Paikalle ehdimme parahiksi neljäksi leirin avajaisiin.

Leirillä ohjelmassa oli NOME-koulutusryhmään osallistuminen. Perjantai-iltana pidettiin teoriaosuus ja lauantaina oli vuorossa peräti kaksi treeniä sekä laukausharjoitus. Sunnuntaina NOME:n lyhyt oppimäärä huipentui aamupäivän treeneihin. Oppia, neuvoja ja harjoitteita lähdimme hakemaan ja niitä myös saimme. Osa harjoituksista sujui oikein mukavasti, mutta myös uusia kipupisteitä löytyi, mikä on sinällään perin hyvä asia. Edistystä ei tule, jollei pureuduta juuri heikoimpiin kohtiin ja treenata niitä pitkäjännitteisesti hitaasti edeten. Ilahduttavin havainto löytyi siitä, että en tarvitse enää treeneissä lainkaan nameja: uudelleen työskentelemään pääsy on minulle suurin ja paras palkinto. :)

Lauantain kepein kohokohta oli iltaohjelma. Mökkikuntamme kolme koirakkoa osallistuivat joukkuekisaan, mölliviestiin jonka voitimme suvereenisti. :) Kisa suoritettiin koirakko kerrallaan kiertäen joukkueen oma rata edestakaisin. Ensimmäisenä tuleen joutuivat juuttisäkissä hyppelemään päässyt Hilkka ja Dina. Toisena starttasivat klassisen muna lusikassa -tehtävän saaneet Elsa ja Tilli. Viimeisinä, vaan ei koomisuudessaan vähäisimpänä, matkaan lähtivät nakki suussa kontannut emäntä ja minä. Nakki piti saada kokonaisena maaliin, vaikka se meitä koiruuksia peevelisti houkuttikin. Salaisen paheensa - koiramaiset leikit - paljastamaan joutunut emäntä konttasi kuin viimeistä päivää vaaleat farkkunsa vihreiksi ja joukkueemme ylivoimaiseen voittoon. :) Palkinnoiksi saimme jokainen frisbeen, lippalakin, tukevan kelataluttimen ja hammasystävällistä koiranmuonaa. Ilta huipentui rakkirokkiin, temppukisaan sekä valtavan määrän palkintoja käsittäneisiin arpajaisiin.

Kiitokset vielä Niemispellon Niinalle sekä Noora Lintulalle & liudalle muita vapaaehtoisia upeasta leiristä! Ensi vuonna otamme uusiksi. Ja jos joiltain löytyy kuvia leiriltä, niin nakatkaas linkkejä tai lähetelkää sähköpostitse, sillä meillä ei ollut kameraa mukana.

Sunday 3.6.2007 22:49 - Vähemmän on enemmän!

Tiukahkon laihdutuskuurin jälkeen painoa on nyt kilon verran vähemmän kuin kuukausi sitten eli 22kg ja kylkiluut tuntuvat paljon selvemmin. Lähdimmekin kokeilemaan, mitä painoani aiemmin kritisoinut ja siitä hyvin tiukka tuomari tykkäsi hoikemmasta ja skarpimmin esiintyvästä versiostani. Ja tykkäsihän hän.

EH päivittyi ROPiksi näillä sanoin. :) Onnea vielä hienosti PN-2:ksi sijoittuneille ystävillemme Lyylille ja Anulle! Seuraava tavoite näyttelyiden suhteen on alkaa hiomaan ryhmäkilpailuesiintymistä. Tänään esimerkiksi söheltävä emäntäni sortui taas kardinaalivirheeseen: juoksutti minua kokoomakehässä makupala kirsuni yläpuolella, minkä tuomari kehottikin oitis jättämään pois, sillä se pilaa etuliikkeet. ;) Mutta jospa se tästä pikkuhiljaa petraantuisi niin voisimme lähestyä seuraavaa tavoitettamme tällä saralla: sijoitusta ryhmäkilpailuissa.

Tuesday 22.5.2007 13:07 - Agilitykuulumisia

Emäntä on nyt käynyt agilitykurssin teoriaosuuden ja olemme olleet jo kaksissa treeneissä. Ennen hieman harmaista maanantaista on muodostunut odotettu alkuviikon kohokohta. Hyvinkään Sveitsin koirakentällä suoritettujen virkistävän erilaisia ja hauskoja estetehtäviä sisältäviä treenien päätteeksi olen käynyt toisten punaturkkisten kurssikavereideni kanssa metsälenkillä Sveitsin ulkoilupoluilla.

Tuttuja esteitä ovat nyt putki, puomi, kepit, estehyppy ja rengas. Eilisissä treeneissä alkoi jo löytyä vauhtia ja vähän rutiiniakin niiden suoritukseen niin minulla kuin emännälläkin. Ulkoillessamme treenien päätteeksi lähimetsissä löysimme myös ihania, rauhallisia metsäpolkuja, lähteen ja pikku ojia, joissa räpiä. ;) Seurana olivat Tuikku (Trindy's-kennelin Quick-pentueesta) omine ihmisineen sekä siskoni Vieno. Pidin niin ihanasta metsämaastosta ojineen, että intouduin useaan otteeseen oikein spurttailemaan pitkin poikin metsää Tuikun palloillessa kintereilläni.

Tällä viikolla on myöhemmin tarkoitus myös lähteä jäljestämään verijälkeä Lyylin kanssa, joten lisää uutta ja kivaa toimintaa on luvassa.

Thursday 17.5.2007 23:41 - Tottelevaisuusasteen toinen tilannetsekki

Tänään hurautimme helatorstain ratoksi Kotkaan Suomen Welsh Corgi -seuran järjestämään tottelevaisuuskokeeseen. Edellisestä kokeesta oli ehtinyt kulua vain vajaa kuukausi, emmekä olleet kauheasti ehtineet harjoitella ja edistyä, mutta kun paikka oli saatu niin pitihän sitä lähteä kokeilemaan, missä mennään.

Viime viikkoina olemme kaiken muun treenailun ja tohinan ohella vyrittäneet ähän petrata edellisessä kokeessa heikoksi todettuja lenkkejä. Erityisesti olemme yrittäneet harjoitella seuraamista aluksi aika huonolla menestyksellä. :) Istuminen liikkeen pysähtyessä alkoi kuitenkin luonnistua, mutta pitkät pätkät tuppasivat saada ennen niin sähäkän seuraamiseni tylsistyneeksi perässä jolkutteluksi tai jopa ruohon syönniksi. Tilannetta eivät edes namit auttaneet, jollei niitä sitten pidetty liikkeen aikana ihan kirsun välittömässä läheisyydessä tai ainakin suoraan sen yläpuolella. Jälleen kerran apuun astuivat kuitenkin Hilkka ja siskoni Dina. Muutama päivä sitten pidimme pitkästä aikaa yhteiset TOKO-treenit ja saimme kullanarvoisia vinkkejä. Suuri kiitos Hilkalle! Vireystilani kun tuppaa seuraamisessa laskea, siihen assosioitiin nyt viretilaa nostattava palkka: saalisleikki. Minkin tai vastaavan nahkasuikale karvoineen kun luikahtaa ohitseni, niin se on kuulkaas menoa! Tämä paransikin huomattavasti tilannetta jo vaivaisen kahden päivän aikana. Lisäksi olemme harjoitelleet sivullemenoa ilman suullisen käskyn lisäksi annettua käsiapua.

Ennen koetta teimme mattimyöhäisinä liikkeiden viimeistelijöinä muutaman muistia virkistävän liikkeen: maahanmeno, seisomaanjäänti ja vähän seurausta. Päälle otettiin kunnon saalisleikki. Jatkossa tulemme jättämään tämän pois, sillä se vie parhaimman terän suorituksesta, mutta tällä kertaa emäntä tarvitsi sitä uskonvahvistukseksi. Sitten olikin jo meidän vuoromme. Seuraaminen kytkettynä oli vielä hieman levottomassa mielentilassa suoritettu ja istuminenkin unohtui, mutta kytkemättömänä suoritettuun osuuteen skarppasimme ja siinä homma alkoikin luistaa jo aika mukavasti. :) Edellisestä kokeesta poiketen en enää jätättänyt suorien pätkien lopussa, käännökset sujuivat suhteellisen hyvin ja istuakin muistettiin liikkeen seisahtuessa. Maahanmenoon tarvittiin tänään kaksi käskyä. Luoksetulo sujui sen sijaan vauhdikkaasti ja sivulle hypättiin reippaasti priimaan perusasentoon. Seisomisliikkeessä kuitenkin viime hetken älynväläys pilasi liikkeen vieden parikymmentä pistettä: se hölmö sanoi minulle "SEIS" normaalin "SEISO"-käskyn sijaan. Kaksi toistoa ei auttanut minua ymmärtämään puhetta, mutta kolmannella tuli tuttu käsky, jolloin seisahduin heti. Mutta tästä otetaan opiksi. Kuten yksi insinöörien tärkeimmistä muistisäännöistä kuuluu: Jos se toimii, älä korjaa sitä. Estehyppy sujui ja rutinoituneesti ja seisahduin sen jälkeen heti reippaasti kun se sillä kertaa tajusi antaa oikean käskyn. ;)

Pisteitä kertyi tänään reilu kymmenen edellistä kertaa enemmän ja kokonaisvaikutuskin nousi yhden pisteen, joten edistystä on selvästi tapahtunut. Ilman seisomisnollaa olisi varmaan tullut vahva ykkönen, mutta tänään jouduimme tyytymään kahta pistettä vaille ykköstulokseen. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että lyhyessä ajassa ja vähäisellä harjoittelulla voi tapahtua selvää edistymistä ja että koesuoritus ja siihen valmistautuminen alkaa pikkuhiljaa rutinoitua. Jälleen kasvaneen treenausmotivaation siivittäminä siirrymme vähitellen harjoittelemaan avoimen luokan liikkeitä samalla ohessa viilaten alokasluokan viimeisiä heikkoja lenkkejä kuntoon.

Tämä aivojumppa ja työskentely on selvästi meikäläisen mieleen paljon enemmän kuin välillä hieman yksitoikkoiseksi käyvä puunattavana olo ja näyttelykehissä viipotus. Mutta kyllä minä mamman mieliksi jaksan aina silloin tällöin esitellä niissä sulavia linjojani. Onhan se esiintyminen ja erityisesti ihailun kohteena oleminen omiaan herättämään oman ulkokuorensa hyvälaatuisen olemuksen hyvin tiedostavan ja siitä nauttivan sisäisen narsistini.

Wednesday 16.5.2007 09:54 - Video taipumuskoesuorituksestamme

Treenikaverimme Anu ja Lyyli lähtivät ystävällisesti seuraksemme ja henkiseksi tueksi mukaan kokeeseen sekä samalla videoivat suorituksemme. Antaapa siis liikkuvan kuvan puhua puolestaan.

Haluaisimme vielä erikseen kiittää kaikkia meitä opastaneita, erityisesti isäni omistaja Mika Leppistä hänen meille pitämistään koulutuksista sekä lukuisista kullanarvoisista neuvoista. :) Suuri kiitos myös kaikille treenikavereillemme treeniseurasta, vertaistuesta, hyvistä vinkeistä. Erityisesti Anulle ja Lyylille sekä Annalle ja Rubylle.

Sunday 13.5.2007 00:00 - Uudenmaan Ohjusta seuraamassa

Tänään olimme seuraamassa Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämää Ohjus-kisaa, tarkemmin sanottuna treenikaverini Lyylin edesottamusta. Dokumentoimme suorituksen osatehtävät videolle, josta voi käydä kurkkaamassa, millainen koettelemus se Ohjus oikein on. Tiedosto ei valitettavasti ole kummoinen kuvanlaadultaan, sillä videon pituuden takia sen laadusta piti tinkiä reippaasti jotta saimme sen mahtumaan sataan megabittiin, joka on Photobucket-palvelun ilmaisen version rajapyykki sinne siirrettävien videotiedostojen koolle.

Saturday 5.5.2007 17:13 - Paksuja poikia

Tänään visitoimme Tuomarinkartanon koiranäyttelyssä Hannele Jokisillan tuomaroitavana. Runsaista koulutus- ja muista makupaloista rungolleni kertyneestä vararenkaasta tuli noottia koirien linjoja tiukkaan seuraavalta tuomarilta, joten ERIä ei tällä kertaa herunut. Tämä tietääkin sitä, että edessä on laihdutuskuuri. :~( Myöskin pitkä odotus (kehä oli noin 45min myöhässä) ja muu hösellys, TOKO-treenailu ja poseeraus kameralle tekivät tepposensa, enkä enää jaksanut skarpata esiintymisessä, vaan jökötin sahapukkimaisessa asennossa. Aiomme myöhemmin, pikku kiinteytyksen jälkeen käydä tällä tuomarilla uudelleen ja katsoa, mikä on arvio sillä kertaa.

ROP oli tänään sähäkästi esiintynyt Siphra's Fire On Ice eli Redi ja hienosti VSP:ksi kiiri Trindy's Kind And Lovely eli Sohvi. Onnittelut!

Saturday 21.4.2007 16:09 - Ensimmäinen TOKO-startti

Ensimmäinen TOKO-kisa on nyt takana ja siitä jäi hyvä maku suuhun. :) Olemme tyytyväisiä suoritukseen ja tulokseen, vaikka yksi liikkeistä menikin nollille jäätyäni kesken kaiken tiirailemaan ihan vieressä sijaitsevan VOI-luokan kisasuoritusta.

Paikallaanmakuu sujui hyvin, seuraamisessa en kovin jätättänyt eikä kehästäkään karattu. ;) Lisäksi kisajännitys onnistuttiin jättämään kotiin eikä turhia paineita otettu, vaan onnistuimme säilyttämään positiivisen yhteistyöhengen koko suorituksen ajan. Pientä viilattavaa tietysti on, kuten hieman tarkkuutta seuraamiseen, muunmuassa pysähtymisiin sekä loppuasentoihin, kuten etukäteen (ks. edellinen kirjoitus) uumoiltiin. Muttä tällä harjoittelulla ja osaamisella ei voi olla kuin tyytyväinen tulokseen. Toivottavasti tämä tietää hyvää, jännitysvapaata ja yhteistyöhenkistä suoritusta myös seuraavaan taippariyritykseen. ;)

Seuraavaksi jatkamme kimppatreeneja sekä yritämme päästä ohjattuun ryhmään. Seuraava startti lienee joskus loppukesästä tai alkusyksystä.

Wednesday 18.4.2007 11:14 - Tottelemattomuuskoettelemusta

Kevät on hurahtanut taas niin nopeaa, että ensimmäinen TOKO-kokeemme alkaa lähestyä uhkaavasti. Koettelemukseen ilmoittauduttiin sillä varjolla, etteivät vanhat opit pääsisi unohtumaan ja tulisi hiottua suorituksia hieman paremmiksi. Olemme olleet hieman laiskoja harjoittelemaan nyt kun emme ole olleet millään ohjatulla kurssilla ja Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksikin on lähinnä kerännyt pölyä kirjahyllyssä. :P Suosittelemme muuten tuota kirjaa lämpimästi kaikille TOKOsta ja muustakin treenauksesta kiinnostuneille.

Kaikeksi onneksi pääsimme kuitenkin mukaan pk-seudun TOKO-tolleristien kimppatreeniporukkaan, joten sitä kautta on tullut harjoiteltua häiriöitä sisältävässä, hieman koemaisessa ympäristössäkin. Myös Dina-siskon ja omistajansa Hilkan kanssa olemme harjoitelleet muutamaan otteeseen ja saaneet heiltä perin hyviä vinkkejä, kiitos vain. :)

Ihan viime aikoina on yritetty tehdä hieman koemaisia treenejä pelkkien ulkoilun lomassa tehtyjen yksittäisten suoritusten ohella. Olemme yleensä menneet jollekin kentälle ja varanneet mukaan paljon herkullisia makupaloja ja jonkun lelun. Lisäksi olemme hankkineet TOKO-seuraamista varten lyhyen 80cm nahkaremmin, jota ei kyllä ole vielä kauheasti hyödynnetty. ;) Aina kun on vain muistettu, olemme myös varanneet mukaan niinsanotun loppupalkan, joka annetaan treenin päätyttyä. Liikkeiden välillä sekä mahdollisuuksien mukaan myös niiden aikana on yritetty pitää vauhtia yllä ja nostattaa viretilaa "usuttavalla" ja kannustavalla jutustelulla.

Tuoreimpien treenien perusteella heikkoja kohtia ja asioita, joita ei ole tullut harjoiteltua valmiiksi, vielä piisaa. Saas nähdä kuinka hurjasti ne tulevat esille tulevassa koettelemuksessa. Ennen vahvimpiin osa-alueisiin kuulunut seuraaminen meinasi alkaa kyllästyttämään muutaman täyspitkän suorituksen ja kehujen vähentymisen jälkeen. Emäntä hoksasi kuitenkin, että lyhyempien pätkien ohella sitä parantaa aivan erityisesti suorituksen aikainen iloinen kehuminen sekä lelulla riehuttaminen sen päätteeksi. Tätä yritämmekin hyödyntää lisää lähipäivinä, samoin harjoitella vielä liikkeestä pysähtymistä, pitäisi muistaa myös istahtaa. ;) Muita heikkoja kohtia ovat loppuasento luoksetulossa, mikäli namikäsi ei ole osoittamassa oikeaa paikkaa, saatan istahtaa vasemmalle etuviistoon sen sijaan, että tulisin suoraan eteen. Sen lisäksi pitäisi vielä päästä harjoittelemaan estehyppyä, sillä on kuukausitolkulla aikaa kun sitä viimeksi olemme treenanneet.

Tavoitteena tosiaan on ainoastaan saada hyväksytty tulos ja iloinen, positiivisella mielialalla läpivedetty suoritus, vaikka nollia joistain liikkeistä tulisikin. Ja mikäli käy niin hassusti, ettei tulosta nyt tipu, niin onpahan jää murrettu ja tiedetään, mitä osa-alueita pitää seuraavaksi alkaa petraamaan ja suunnittelemaan seuraavaa yritystä. Turha vakavuus ja jännitys on siis tarkoitus jättää kotopuolelle. :)

Tuesday 10.4.2007 11:57 - Pääsiäislomatunnelmia

Palasimme eilen illalla reilun viikon mittaiselta lomalta pohjoisesta. Mukaan mahtui runsaasti ulkoilua keväthangilla (kyllä, pohjoisessa on vielä paljonkin lunta) metsässä jos toisessa, riekkoparvien bongailua, kotiruoalla herkuttelua sekä muutama noutotreenikin. Nyt on palattu arkeen ja pikku palautumisen jälkeen olisi taas tarkoitus suunnata NOU- ja TOKO-kimppatreeneihin. Lisäksi ensi sunnuntaina on luvassa Sipoon ryhmänäyttely.

Monday 26.3.2007 01:51 - Iloinen jymy-yllätys Tampereella

Suunnistaessamme Jami-veljeni kyydissämme Tampereen KV-näyttelyyn oli tavoitteena saada ERI ja sutjakka esiintyminen. Saavuimme kreivin aikaan viime tipassa, mutta onneksi kehä oli hieman myöhässä, joten ehdimme hyvin purkaa tavaramme ja siistiytyä. Rotuni edustajia oli paikalle ilmoitettu 45 kappaletta ja tiedossa oli, että taso tulisi olemaan kova.

Viidestä junnu-uroksesta neljä sai ERIn, ilahduttavasti minun ohellani mukana olivat veljeni Jami (Trindy's Pilgrim Boy) ja Jimi (Trindy's Partner in Crime). Voitin luokkani ja sitten alkoi Paras Uros -kisan jännitys. Tuomari oli jo aiemmin ehtinyt mainita pitävänsä minusta oikein paljon, mutta tällaista jymy-yllätystä emme osanneet toivoa. Pesin nimittäin koko sakin ja ensimmäinen sertifikaatti on nyt plakkarissa. :) Ikäni puolesta (16kk) olisin voinut osallistua nuorten luokkaankin, jolloin olisin saanut myös CACIBin, mutta emme halunneet kiirehtiä luokanvaihtoa eikä se kyllä yhtään harmitakaan.



ROP ja VSP, Trindy's Paint Me Red ja Hedera's Cherry Blossom


Narttujen arvostelun vedellessä viimeisiään koitti aika valmistautua mittelöimään sirpakamman sukupuolen edustajaa vastaan. Nakinpalojen ja pikku innostamisen siivittämänä läksin ROP-kisaan ja punakeltainen ruusukehan sieltä sitten irtosi!
Arvostelussa oli tällä kertaa pelkästään hyvää sanottavaa minusta.




Onkos tämä jotain syötävää?


Lopuksi oli vielä vuorossa kasvattajaluokka. Neljästä ilmoittautuneesta kaksi toteutui ja Trindy'sin joukkueesta leijonanosan muodostimme me kolme veljestä. Neljäntenä vahvistuksena oli sievä Mette (Trindy's Jewel Queen). Jaana-kasvattajani sai sitten ROP-kasvattajaruusukkeen kotiin viemisikseen.



Kasvattajaluokka, vasemmalta: T. Jewel Queen, T. Partner in Crime, T. Paint Me Red ja T. Pilgrim Boy.


Rotumittelön jälkeen oli vuorossa jaloittelu- ja rauhoittumistauko ennen isompia koitoksia. Ryhmän 8 arvosteli ruotsalainen Nils Molin ja esiarvostelukehään astelin jo varman esiintyjän askelin. Meihin ei monen sekunnin vilauksia luotu, joten ounastelimme, että tästä haetaan sitten juoksupyrähdyksen jälkeen lämmin kädenpuristus heti alkuun muiden viedessä jatkopaikat. Yllätys vaani kuitenkin nurkan takana ja pääsimme ryhmän 17 rotunsa parhaan kisaajan joukosta kuuden parhaan kermaan. Tästä meidät sitten kuitenkin pudotettiin ennen neljän parhaan paremmuusjärjestykseen asettamista, mutta ei hullummin 16-kuukautiselta!

Sunday 18.3.2007 20:27 - Viikonlopun vilinät

Kukkotappelu.

Kuluneena viikonloppuna on taas piisannut mukavasti toimintaa. Eilettäin kävimme Anun ja Lyylin kanssa pitkällä lenkillä Vantaan Seutulassa. Harhapoluille lipeämisen johdosta lenkistä muodostui vähän tarkoitusta pidempi, mutta saimmepa neidin kanssa juosta oikein sydämiemme kyllyydestä. Lopuksi meille kummallekin tehtiin vielä pikku NOU-treeni, Lyylille motivoitu haku ja minulle damikasatehtävä.

Tänään oli vuorossa pääkaupunkiseudun TOKOilevien tolleristien yhteinen vapaaharjoittelu Vantaan Petikossa ihanassa kevätauringon paisteessa heti aamukymmeneltä. Emme ehtineet lenkkeillä ennen treeniä, joten ulkoilimme ja norkoilimme kaikessa rauhassa kentän vieressä muiden jo harjoitellessa. Jatkossa tosin olisi hyvä muistaa käydä ennen treeniä vähintään 15-30min lenkki, jonka aikana saisi tarpeiden teon ohella myös nuuskia ja spurttailla rauhassa. Tämä harjoittelumuoto olikin vähän erilaista kuin ohjatut treenit, häiriötä oli paljon enemmän, mutta on erittäin hyvä tottua vähitellen siihenkin.

Aloitimme hyvin pehmeällä laskulla ja tovin kentällä kuljeskelun, paikallaan istumisen ja parin helpon tehtävän jälkeen harjoittelimme sitten osia alokasluokan liikkeistä. Naksutin unohtui kotiin, muttemme antaneet sen häiritä, juustonpalat ja motivointipatukan kanssa painiskelu riittivät hyvin kehuiksi. Harjoituksissa aloitamme yleensä tekemällä tehtävän ensin enemmillä avuilla ja kun se sujuu hyvin ja on muistunut mieleen, teemme sen sitten vähemmillä avuilla. Tehtäväkokonaisuuksia harjoittelemme erittäin harvoin kerralla kokonaan, vaan teemme palan sieltä ja palan täältä. Lopuksi kävimme porukalla kiertelemässä lähipellot ympäri lenkin muodossa ja me nelijalkaiset saimme kirmata vapaana.


Koirakkopujottelu.


Pyrähdettyämme pikamutkan kotona olikin jo aika lähteä agilityn alkeiskurssikarsinnan toiseen osuuteen. Tällä kertaa oli vuorossa hieman vaikeampia tehtäviä kuin viimeksi ja erityisesti testattiin sitä, miten koirat suhtautuivat ulkopuolisiin häiriötekijöihin ja miten ohjaajat onnistuivat minimoimaan niiden vaikutuksen. Menimme taas kahteen riviin, jotka asettuivat nokatusten toisiaan vasten. Ensimmäisessä tehtävässä välissämme oli vain noin kaksi metriä ja yksi tuomaroivista lähti avustajakoiran kanssa juoksemaan kummankin rivin ohitse, suoraan koirien kirsujen edestä. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia olla kiinnittämättä huomiotani mihinkään muuhun kuin mamman juustonpaloihin. ;)

Seuraava tehtävä oli pujotella omassa rivissä olevien koirakkojen lomitse ja toisaalta olla häiriintymättä toisista koirakoista, kun he kukin vuorollaan tekivät samaa meidän muiden lomitse. Tämäkin oli helppo nakki. Sen jälkeen oli vuorossa estehyppy, käytössä oli oikea agilityeste, johon oli laitettu kaksi rimaa keskikorkeuksille. Koiran sai joko lähettää sivulta hyppäämään tai ohjaaja saattoi kiertää esteen toiselle puolelle ja kutsua sitten koiraa. Tämäkin sujui moitteetta.

Lopuksi oli samantyyppinen tehtävä kuin viimeksi, piti saada koira etenemään 3 metrin päässä olevalle hiirimatolle, jonka päälle ohjaaja saattoi käydä jättämässä makupaloja tai lelun. Valitettavasti makupalamme olivat tässä vaiheessa ihan lopussa, joten sinne jäi jätettäväksi ainoastaan mikroskooppisen pieni juustontihru. Meinasinkin tämän vuoksi ensin harhautua oman koirakkorivini pariin, mutta pikku kaarroksen kautta etenin kuitenkin maaliin. Vinkki teille, jotka teette vastaavia harjoituksia, esimerkiksi ruutuun lähetystä tjs., myös lelu tai motivaatiopatukka olisi kätevä palkkio tässä, sillä ne näkyvät kauas (jos niitä muistaa käyttää ;) rehevän namikasan ohella.

Kokonaisuutena nämä kaksi karsintakertaa sujuivat oikein mukavasti ja hauskaa oli. Mikäli emme nyt kurssille mahdu, vain kolmannes meistä otetaan, niin kokeilemme sitten joskus myöhemmin uudelleen. Mutta sen verran hauskalta puuhalta tämä vaikutti, että tämän lajin parissa viihtyisimme varmasti vuoden jos toisenkin, voisipa kokeilla joskus vähän kisaillakin. Ja hyvä lihaskuntotreeni olisi tarpeen, samoin räjähtävän nopeuden harjoitus, vaikka kyseinen termi kuulostaakin tässä konseptissa hieman hupaisalta.

Sunday 11.3.2007 19:44 - Agilityn alkeiskurssikarsinnassa ja muita kuulumisia

Ihana kevätaurinko on saapunut ja intoa sekä aktiviteetteja piisaa! :) Viikko sitten hurautimme emäntäni kanssa Valkealaan ryhmänäyttelyyn Raimo Louhion tuomaroitavaksi. Paikalla oli 24 tolleria ja olin ainut urosjuniori. Tiukkaa linjaa pitäneeltä tuomarilta ei tällä kertaa ERIä herunut, mutta arvostelu oli asiallinen ja mukavaa luettavaa, joten olemme siihen tyytyväisiä. Tällä kertaa minua ei pesty eikä kasteltu ennen näyttelyä, liekö sillä sitten yhtään osuutta turkkini ja ulkomuotoni näyttävyyteen. Luultavasti menemme tälle tuomarille uudestaan parin vuoden päästä. Rotunsa paras oli herttaisen vanhan pariskunnan omistama terverakenteinen ja komeaturkkinen Hingstbackens Red-Kriget. Paikalla oli myös kivasti vanhoja tuttavia ja päivän päätteeksi pääsin lenkille enoni Nemon siskon Sohvin kanssa.



Keväthangilla kirmaamassa.


Sitten tämänpäiväiseen. Agilityn kokeileminen on jo tovin ollut suunnitelmissamme lajin tarjoamien liikunnallisien ja vauhdikkaiden virikkeiden innoittamana. Tärkeä aspekti on myös se, että se tarjoaisi hauskan tavan harjaannuttaa yhteistyötämme paremmaksi. Tarkoituksemme on ylipäätään kokeilla montaa eri lajia ja harjoitella monenlaisia tehtäviä erilaisissa ympäristöissä motivaation, luottamuksen ja yhteistyön kehittämiseksi ja kasvattamiseksi.

Tänään sitten otimme mamman kanssa osaa ATD:n agilityn alkeiskurssin karsintaan. Ilmoittautumisten perusteella karsintoihin oli valittu 30 koirakkoa, joista 10 parasta pääsee itse kurssille. Ensimmäinen kokoontuminen olisi ollut jo viikko sitten sunnuntaina, mutta edellisen päivän reissusta ja työviikosta väsähtänyt ohjaajani unohti sen. ;) Onneksi olivat viikko sitten lähinnä tutustuneet ja selvittäneet käytäntöjä niin emme jääneet mistään oleellisesta paitsi.

Tämänpäiväinen karsintaosuus koostui neljästä eri tehtävästä, jotka suoritettiin koirakko kerrallaan. Siirryttyämme halliin ryhmämme jaettiin kahteen osaan, jotka asettuivat kahteen, hallin kummankin pitkän sivun suuntaisiin riveihin naamatukset vastakkain. Ensimmäinen tehtävä oli juosta koirakkokujan läpi ja takaisin pitäen hyvä kontakti koiraan ja talutin löysällä. Toisena tehtävänä oli pujotella irrallaan olevan koiran kanssa neljän rivissä olevan törpön lomitse samaisen kujan läpi, jättää sen toisessa päässä koira avustajalle, juosta toiseen päähän ja kutsua koira luokse. Kolmantena tehtävänä oli saada koira etenemään 2-3 metrin päässä olevalle muovirasian kannelle, jonka päälle ohjaaja saattoi käydä jättämässä makupaloja tai lelun. Viimeisenä tehtävänä oli jättää koira istumaan hyppyesteen eteen, kävellä toiselle puolelle, seisahtua, ja kävellä takaisin.

Kaikki tehtävät sujuivat minulta erinomaisesti. :) Loppuajasta meinasin hieman kyllästyä odottelemaan, mutta silloin mamma alkoi teettämään minulle lyhyitä ja nopeatempoisia TOKO-harjoituksia naksutin-makupalapalkkiolla ja mikäs siinä niitä tehdessä, olinhan valmiiksi skarppina. Viikon päästä on sitten viimeinen karsintaosuus, jolloin on kuulemma luvassa vaikeampia tehtäviä, saapas nähdä miten niiden kanssa käy.

Saturday 24.2.2007 10:59 - Ruipelosta körmyksi ja lähiaikojen suunnitelmia

Viimeaikaisen kehitysspurtin johdosta minusta on alkanut kehittyä kunnon äijä. Parissa kuukaudessa painoa on tullut lisää useampi kilo ja rintakehäni on pullahtanut salakkamallista tynnyrimäiseen suuntaan. Onpa karvaakin tullut lisää. Parhaiten muutoksen todennee kurkkaamalla Trindy's-kennelin gallerian profiilikuviani, joiden oton välissä on ainoastaan alle 2kk:




Joulukuun 2006 alku. Kuva: Jenna-Kaisa Heinonen, kennel Trindy's




Tammikuun 2007 loppu. Kuva: Jenna-Kaisa Heinonen, kennel Trindy's



Mieheksi kasvuun liittyen, mielessäni tietysti pyörivät lähinnä kukat ja mehiläiset. Niitä ihania tyttökoirien tuoksuja näin keväällä, niistä nuori kolli ihan huumaantuu.. Eilen illalla käydessämme emännän kanssa iltalenkillä ja tehdessämme samalla muutaman markkeerausharjoituksen nuo tuoksut saivat minut niin valtaansa, etten meinannut edes huomioida koko damien esiinottoa. Muutama tarmokas *kröhöm* -äännähdys toi minut kuitenkin takaisin tähän ulottuvuuteen. Ei ollut pelkoa edes vaihtamisesta kaksoismarkkeerauksen noutoon sännätessäni, sen verran ne ihanat aatokset veivät kujeiluhaluani pois. Markkeerauksia ja ihan perusluoksetuloa häiriön alla olemme muutenkin harjoitelleet ja se on kyllä kannattanut. Joskin ihanan tytön perään saatan näin keväthuumassa kyllä välillä sännätä, joten parhaimmantuoksuiset kohdat minut pidetään joko kiinni tai sitten ihan emännän välittömässä läheisyydessä.

Lähiaikoina olisi tarkoitus jatkaa harjoittelua Lyylin, Ruby-labbiksen ja muiden treenikamujeni ohella myös Novascotiannoutajat ry:n järjestämällä NOME-kurssilla ja edelleen käydä Dina-siskoni ja Jami-veljeni kera silloin tällöin opissa isäni Jimin omistajien luona. Maaliskuussa olen menossa kahteen näyttelyyn, Valkealan ryhmänäyttelyyn 3.3. ja Tampereen KV-näyttelyyn yhdessä Jami-veljeni kanssa. Tampereella olisi tarkoitus tavata myös muita sisaruksiani, Vieno, pikku-Jimi ja Jessica ovat kuulemma myös tulossa sinne. Lisäksi olemme osallistumassa agilityn alkeiskurssin karsintakurssille, joka tapahtuu kolmessa osassa maaliskuun aikana. Ja onpa huhtikuussa kuulemma luvassa oikein virallinen TOKO-koekin..

Eipäs muuta kuin oikein mukavaa kevään jatkoa kaikille sivuillani vieraileville, nauttikaa aurinkoisista keväthangista pitkien metsälenkkien muodossa!

Sunday 28.1.2007 15:08 - PU-4 Turussa :)

Eilisaamuna loikkasimme emännän kanssa autoon ja suuntasimme joululomatauon jälkeen näyttelykehään, vuorossa oli Turun Top Dog Show. Tollereita oli ilmoitettu 54 kappaletta, joten PU-4-tulokseen saa olla hyvin tyytyväinen, samoin arvosteluun. Jotenkin kummasti ulkomuotoni oli kummasti miellyttävämpi mitä edellisen kehävisiitin arviointi antoi ymmärtää. ;)

Kasvattajani omistama Jessica-siskoni oli myös paikalla ja nappasi minun laillani ERIn laatuarvostelusta. Kolmesti on sisko virallisissa näytelmissä käynyt ja joka kerta on ollut kotiintuomisina vaaleanpunaista. Jessican tuoreita kuvia löytyy Trindy'sin sivuilta ja räpsäisivät samalla minustakin pari otosta. Kehän laidalla tapasimme runsaasti tuttavia, terveisiä vain teille kaikille mikäli satutte tätä lukemaan. Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava ja onnistunut. Minulle ostettiin loimi viileämpien ilmojen uintikeikkoja ja pesusta toipumisia varten sekä herkullisia kurkkutorven paloja ja kuivattuja kalaherkkuja.

Monday 15.1.2007 11:14 - Kevään odotusta

Vuosi 2007 on käynnistynyt mukavasti. Olen päässyt useampaan otteeseen treffaamaan koirakavereitani ja monet rattoisat metsälenkit on toisten tollerikoirakoiden kanssa käyty, onpa vähän treenailtukin samalla noutoasioita. Viime viikolla satoi myös lunta, vasta se lenkkeily maistuu nyt ja onhan lumihangessa hyppely ja myös paljon tehokkaampaa liikuntaa kuin asfaltilla tallustelu.


Kuva: Anu Koskivaara


Eilen oli vuorossa mittaus, punnitus ja kehityskuvan otto. Senttejä oli tullut elokuun lopusta kaksi lisää ja painoa marraskuun lopusta kaksi kiloa, tainneet jouluherkut tehdä tehtävänsä. ;) Kotitekoisessa valokuvausstudiossamme räpsäisty kehityskuva onnistui oikein hyvin ja tuloksen voi käydä kurkkaamassa esimerkiksi
Minä-sivulla. Massaa on tullut lisää ja jonkun verran karvaakin, erityisesti kauluksen alueelle. Minähän alan vähitellen näyttää aikuiselta tollerilta, vaikka tietysti vielä kehityttävää on. :)

Loppukeväästä olisi tarkoitus käydä ainakin möllitason TOKO-kokeessa ja kesän korvilla myös kokeilemassa taipumuskoetta uudelleen. Jälkimmäistä ennen pitää kuitenkin harjoitella runsaasti pidemmän matkan vesinoutoja sekä päästä vaihtamisongelmasta eroon. Palautuspelleilyt ovat olleet vähenemään päin, niihin on kai alkanut löytyä oikea suhtautumistaktiikka. Mukavaa ja aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Thursday 4.1.2007 10:06 - Paluu arkeen

Lauantai-iltana saavuimme takaisin tihkusateiseen Helsinkiin. Normaalipöperöt eivät meinanneet maistua millään pariin päivään, kävin vain puhaltamassa kuppiin ja jäin odottelemaan loman aikana parempia antimia, joihin olin loman aikana tottunut.

Uuden vuoden aatto sujui rauhallisissa merkeissä makoillen ja univelkoja maksellen. Iltapäivän metsälenkillä alkoivat ensimmäiset paukahdukset, joihin reagoin olemalla hyvin tarkkaavainen ja odottamalla näköhavaintoa putoavasta tipusta. Vaan eipä niitä kuulunut, sen sijaan pauke yltyi iltaa kohten hyvin voimalliseksi kun ammuskelivat viereiseltä jalkapallokentältä. Luimistelin vähän ensin, mutta kun kävimme emännän kanssa iltalenkillä pysähdyimme vähäksi aikaa seuraamaan sitä elämää ja huomasin, että paukahdusta seuraa aina valoilmiö, eikä sen kummempaa, minkä jälkeen en enää juuri paukahduksia huomioinut, vaikka korviin ne kyllä sattuivat.

Maanantaina kävimme ystäväni Lyylin kanssa metsälenkillä ja noutotreeneissä, kylläpäs olikin mukavaa! Damit ja vaakut tuli noudettua, vaikka välillä innostuinkin tekemään turhia kunniakierroksia, kun kävin liian kuumana. Päätimme harjoitella vähän useammin ihan perusmuistiharjoituksia ja markkeerauksia niin dameilla kuin variksilla ja pikkuhiljaa lisätä häiriötekijöitä ja innostustani lisääviä katalyyttejä, jotta niistä päästään. Kolmikiloinen jänis nousi komeasti jäljen päästä ylös, ylpeänä kannoimme Lyylin kanssa kummatkin sitä prikulleen oikealla otteella.

Perjantaina on luvassa lenkkeilyä ja painintaa veljeni Jamin kanssa ja viikonloppuna on tarkoitus treffata Dina-siskoa. Eiköhän minua kiusannut Sulo-painikaverinkin ikävä ala sitten hellittää. Nuo ihmisperheenjäseneni kun ovat niin tylsiä, ettei niiden kanssa ole niin kiva leikkiä.

Thursday 28.12.2006 17:46 - Joululomakuulumisia

Onnin joulutoivotus.

Terveiset talvisesta Itä-Lapista. Olen viettänyt isäntäväkeni kanssa joululomaa täällä Pyhätunturin katveessa ja pyrähdinpä välissä aatoksi ja joulupäiväksi Rovaniemellekin. Riemua on riittänyt, sillä painikaverinani on ollut vierasmajamme kuusikuukautinen suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan sekoitus Sulo. Rymyä on riittänyt aamusta iltaan niin pitkään kuin Sulo on sisällä ollut tai minä pihalla.



Vetokisa.


Jouluaattona sain olla joulupukkina, piparinmuruspalkalla tietysti, jaoin pari-kolmekymmentä lahjaa. Muona-annoksiani on höystetty milloin kinkulla, milloin karjalanpaistilla tai poronlihalla. Tavalliset nappulat eivät enää nassuuni uppoakaan vaikka isäntäni uhkailevat edessä olevan kova pudotus arkeen. Olen tehnyt päivittäin pitkiä metsälenkkejä Sulon kanssa paininnan ohella ja eilen kävimme myös pulkkamäessä. Se vasta oli hauskaa! Villiinnyin aivan juoksennellessani pitkin Pyhätunturin pohjoisrinnettä rattikelkkoja ja muita laskuvälineitä rahtaavien ja niillä hurjastelevien seurueemme ihmisjäsenten perässä. Kiihdytin nopeuteni parhaimmillaan yhtä hurjaksi, kuin mitä ampaisen jänön perään kotona Pitäjänmäessä.


Pääsin etutassujen verran liukulautasen kyytiin jarrutusotteensa menettäneen emännän kanssa.

Wednesday 20.12.2006 22:38 - Karvaa tulossa?

Kylkeeni ilmestyi muutama viikko sitten salaperäinen karvapahkura. Ensin emäntä luuli sen johtuneen pesun jäljiltä kostealla turkilla nukkumisesta, mutta harjaus ja kastelu ei auttanutkaan. Vastikään havaitsimme toisessa kyljessä symmetrisen ilmiön:



Karvaa on kohta kohti joka ilmansuuntaa.

Tänään Jami-veljen luona vieraillessamme oli hänellä puhjennut sama ilmiö. Hän oli myös saanut samanlaisia pystykiehkuroita säkänsä ympärille kuin mitä minä olen kannellut jo tovin. Uskottava se on, junnumainen lyhyttukkaisuus saattaa kohta olla meikäpojilla historiaa!

Thursday 14.12.2006 20:37 - Terveystuloksista vahvistus

Virallinen lonkka & kyynärnivellausunto:
Lonkat: A/A
Kyynärpäät: 0/0

Myös kolme sisarustani, Jami, Dina ja Jessica todettiin hienosti kaikki terveiksi! Sisarusteni tulokset löytyvät täältä

Monday 11.12.2006 14:09 - Sähköpostitse saatu lonkka- ja kyynärnivellausunto

Hieman kärsimättömänä ihmisenä emäntä ei malttanut odottaa kirjekuorta Kennelliitosta, vaan yritettyään tuloksetta soittaa sinne tiedusteli sähköpostitse lausuntoa.

Nyt ollaan sitten onnesta ihan soikeina niin, että pitää puuta koputtaa tätä tuumatessa: "Koirasi kuvat on arvosteltu 8.12.-06; tulos: A/A 0/0 ". Vainoharhaisina odottelemme nyt vielä kirjeitse tulevaa tulosta ennenkuin uskallamme tämän ihanan asian olevan totta, vaikka tieto tuli jo kahdelta eri henkilöltä sähköpostitse.. Kyllä tämä hyvittää lauantain pettymyksen! :)

Sunday 10.12.2006 16:16 - Aina ei voi miellyttää.. ;)

Eilisessä Voittaja 2006 -näyttelyssä oli juniorien tuomari vaihdettu Paavo Mattilasta ruotsalaiseksi Dan Ericssoniksi. Päätimme kuitenkin mennä tsekkaamaan, mitä tällä ei-niin-tolleri-orientoituneella tuomarilla olisi sanottavaa.

Poiketen useimmista muista tuomareista tämä tuomari tykkäsikin, että junioriluokkalaisten tulee näyttää mahdollisimman aikuismaisilta, eikä ikäluokalle tyypillistä keskenkasvuisuutta oikein suvaittu. Eri asia sitten miltä nämä jo hyvin nuorena valmiit näyttävät aikuisina. Mutta välillä näin, antaapa kaikkien kukkien kukkia.

Edellisten tulosteni jälkeen herättikin suoranaisesti huvitusta kun kouraamme lätkäistiin pohjanoteeraus, H. Tuomari ei pitänyt oikeastaan mistään minussa, kuten arvostelusta käykin ilmi. Dina-sisko sai myös H:n aika pitkälle samoilla kommenteilla, jo vankistunut Jami-veli EH:n ja Jessica-sisko sentään oli tuomarin mieleen saaden ERIn.

Onhan tässä tietysti vielä kehityttävä ennenkuin vanhempien kastiin on asiaa, se on selvä. Mutta massaa tulee vähitellen lisää ja niiden myötä kulmauksia ja liikkeidenkin kapeahkous vähenee. Petrattavaa on myös näyttelyyn valmistautumisessa ja esittämisessä, Jaana-kasvattaja ja isäni omistaja Riika ystävällisesti opastivatkin meitä näissä asioissa.. Turkista on nyt sanottu useampaan otteeseen, joten päätimme, ettei sitä enää kannata kastella edellisenä päivänä, kun se nousee aina selän päältä ihan pystyyn, mikä on virhe. Myöskin kehässä juoksua voisimme vielä treenata että liikkeeni tulisivat paremmin esille.

Thursday 30.11.2006 11:29 - Terveyshutkimuksissa

Tänä aamuna en lainkaan aavistanut pahaa kun lähdimme aamulenkin jälkeen autolla huristelemaan kohti Pakilan eläinlääkäriasema Tikkiä. Aluksi silmiini tiputettiin pupillin suurena pitäviä tippoja (yhh), peilattiin silmät ja sitten pistivät piikin tassuuni ja simahdin samantien.

Unten mailla ollessani minulta röntgenkuvattiin lonkat ja kyynärpäät. Silmien ohella myös nivelet todettiin alustavasti terveiksi. :) Eläinlääkärin arvion mukaan kyynärpäät 0 ja lonkat A/B. Nyt sitten jännityksellä odotamme, tulevatko ne Kennelliitosta samoina takaisin. Tärkeintä kuitenkin on, että ne eivät tule koskaan vaivaamaan minua, vaan saan vapaasti harrastaa mitä mieleni tekee raskaassa maastossa metsästyksestä agilityyn, tuli sitten postissa mikä vastaus hyvänsä.

Kun heräsin, olin kauhuissani. Olin jotenkin ihmeellisesti siirtynyt odotushuoneen lattialle ja vieressäni räksytti neljä shetlanninlammaskoiraa. Haukahdin ja yritin nousta, mutta jalatkaan eivät kantaneet kunnolla. Itkuhan siinä tuli vingunnan muodossa. Kotimatkalla poru yltyi ulvonnaksi muutamaan otteeseen. Vieläkin olen ihan sekaisin ja itkettää vain, kolistelevat mokomat rapussa minua säikytellen ja postipoikakin rymäytti antimensa juuri luukusta niin että sain sätkyn.

Tuesday 21.11.2006 22:00 - 1-vuotissynttärit

Tänään oli metka päivä, tulihan ensimmäinen vuoteni täyteen. Otimme jo eilen samojedikaverini Daimin kanssa varaslähdön ja vietimme tuplayksivuotissyndejä lahjojen availun, telminnän ja lenkkeilyn merkeissä. Tänään oli illan huipennukseksi luvassa uusien kivojen lelujen ohella harvinaista herkkua: maksalaatikkokakku. En ahmaissut sitä ihan niin nopeasti kuin isäntäväki ensin pelkäsi, vaan nautiskellen.


Harmi, että seuraavaa pitänee odottaa vielä vuosi.

Terveisiä kaikille sisaruksilleni, toivottavasti nautitte omista kemuistanne yhtä paljon kuin minä! Lisää kuvia löytyy galleriasta.

Saturday 18.11.2006 19:54 - "Turkki vielä tulollaan, oikein hyvät liikkeet"

Näin tuumi tuomari Harri Lehkonen Jyväskylän Paviljongissa järjestetyssä KV-näyttelyssä. Läsnä oli peräti 48 tolleria ja junnu-uroksia oli viisi. ERI napsahti, viides sellainen ja sijoituin luokassani toiseksi. Paras Uros -kehässä meidän nuoremmat käteltiin pois, mutta arvosteluun ja sijoitukseen olemme tyytyväisiä.

Matka oli pitkä ja paluumatka aika raskaskin, olimme emännän kanssa kaksin liikkeellä. Säkkipimeydestä ja hernerokkamaisesta sumusta huolimatta selvisimme kuitenkin kunnialla kotiin, vaikka matkalla piti väsymyksen johdosta pariin otteeseen pysähtyä. Itse otin keikan aika tyynesti järsien palkkioksi ostettua savustettua polvilumpiota tyytyväisenä paksissa.

Loppuvuoden vietämmekin nyt lepäillen ja vähän TOKOa ja noutoja treenaten. Saimme eilen kuulla pääsevämme HSKP:n TOKO2-kurssille. Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä pitää tietty vielä pyrähtää, mutta muuten meikäpoika keskittyy lähestyvien 1-vuotissynttäreiden viettoon ja treeneihin.

Sunday 12.11.2006 23:35 - "Hän on oikein ihana"

.. sanoi tuomari Elena Ruskovaara kun varasertiä Valkealassa jakoi. Turha ei siis ollut ennen puoli kuutta alkanut matkamme kohti Vekaranjärven varuskuntaa. Keli oli melko hurja, kuten etukäteen oli tiedossa, joten emäntäni oli värvännyt meille matkaseuraa. Samojediystävieni Dumlen ja Daimin äiti lähti ystävällisesti mukaamme ja olikin seuran ohella suureksi avuksi niin kartanluvussa, autosta purkautumisessa ja tapahtumien ikuistuksessa. Kiitos Tytti!

Tuomari sanelee arvostelua. Kuva: Tytti Airamo



Ainoana juniorina voitin luokkani ja ERIn myötä pääsin Paras Uros -kehään, jossa sijoituin toiseksi heti upean Lauvstuas Wildfox Be Merry:n jälkeen ennen kahta ERI:llä palkittua nuorten luokan urosta.


Paras uros -kehä. Vasemmalta: minä, PU-3 Renard Ruse Jacques Jovial, PU-4 Mäkiharjun Watch Out ja PU-1 Merri. Kuva: Tytti Airamo

Sunday 22.10.2006 20:20 - ROP-juniori SNJ:n päänäyttelyssä

Tänään vierailimme jälleen Hyvinkäällä, tällä kertaa vuorossa oli Suomen Noutajakoirajärjestön päänäyttely. Tiedossa oli etukäteen, että luvassa on tiukka tuomari, joten meillä ei ollut kummempia tavoitteita etukäteen, kunhan mentiin tuttuja tapaamaan ja uusi arvio saamaan. Luokassani oli 11 urosjunioria (joista yksi oli poissa) ja yllätin kotiväkeni iloisesti pesemällä koko sakin. Minun lisäkseni ERIn sai kaksi muuta junnu-urosta ja Paras Uros -kehässä meitä vaaleanpunaisella nauhalla siunattuja oli peräti 13. Pääsin kuuden parhaan joukkoon, mutta sitten minut käteltiin ulos kärjen joukosta ystävällisella kommentilla "Still young". Yksikään juniorinarttu ei saanut ERIä, joten minusta tuli suoraan tollerien ROP-juniori. :)

Odotettuamme liki tuskaisen monta tuntia ja käytyämme välissä ulkoilemassa ja Hyvinkää-maisema-ajelulla osallistuimme vielä ryhmäkilpailuihin. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin jo hieman tassu painaa. Niinpä toiset, kehityttyneemmät ROP-juniorit saivat valloittaa palkintopallit emmekä saaneet tällä kertaa enempää kotiinvietävää. Reissu oli kuitenkin perin onnistunut ja olemme erittäin tyytyväisiä kuuden parhaan joukkoon sijoittumisesta 33:n uroksen joukosta, onhan ikää plakkarissa vasta 11 kuukautta.


Kehässä poseerailemassa.

Arvostelu löytyy Tuloksia-sivulta.

Sunday 8.10.2006 14:02 - Satumaisen onneton Onni!

Köpelösti kävi. Ollessani noutamassa veneestä heitettyä varista soutuveneen takaa porhalsi keskikokoinen moottorivene (joihin en tietystikään ollut tottunut, kerran elämässä nähnyt) täyttä kyytiä ja säikähdettyäni pahemman kerran sitä ja siitä lähteviä aaltoja (joihin en myöskään ollut törmännyt) uin äkkiä rantaan turvaan enkä uskaltanut enää tämän jälkeen lähteä veteen. Veneestä jäänyt toinen lokkikin jäi vähemmälle huomiolle moottorihirviön jättämien jälkiaaltojen takia. Tuomarista tämä ei selvästikään ollut epäoikeudenmukainen olosuhde, emmekä päässeet edes yrittämään hakuruutua.

Selittelyn makua eli ei, niin hieman kyseenalaisesti oli valittu koeympäristö, heti vesiväylän vierestä. Vaikka tästä jäi ikävä maku suuhun, niin jatkamme kuitenkin treenailua. Seuraava etappi on parantaa nimenomaan riistan palauttamista ja alkaa vaatia täydellistä suoritusta ennen palkkion antamista. Sekä luonnollisesti totuttautua moottoriveneisiin vastaisuuden varalle. ;) Myös pitkän matkan vesinoutoja voisimme harjoitella.

Saturday 7.10.2006 13:45 - Tottelevaisuuskurssilla ja pohdintoja huomisista taippareista

Pääsimme emäntäni kanssa peruutuspaikalta Helsingin seudun kennelpiirin tottelevaisuuskurssille. Eilen olimme ensimmäisellä kurssikerralla Malminkartanossa. Olemme kotona ja taipparitreenien yhteydessä harjoitelleet perustottelevaisuutta, mutta ryhmätreenit ovat jääneet väliin, sillä emme ole tähän mennessä mahtuneet vielä yhdellekään pentu- tai TOKO-kurssille.

ATD:n halli täyttyi haukahduksista kun kaksi TOKO1-ryhmää ahtautui sinne kerralla. Ohjaajia oli kaksi ja menimme Janina Walgrenin ryhmään. Tämä ensimmäinen kerta oli melko teoriapainotteinen ja eniten sain harjoitusta siinä, että piti jaksaa olla pidemmän aikaa rauhassa istuen ohjaajan vierellä, vaikka näköpiirissä oli paljon potentiaalisia leikkikavereita. Ensimmäiset 10-15 minuuttia napotin oikein mallikelpoisesti, mutta sitten meinasi tulla vähän tylsää kun ne vain puhuivat ja puhuivat, ja olisin halunnut tutustua vierustoverinani olevaan collienarttuun.

Saimme kotiläksyksi kontakti- ja sivullemenoharjoituksia, joita kumpiakin onkin tehty jo aiemmin kotona, kiitos vain siskoni Dinan omistajalle Hilkalle, jolta emäntäni on saanut hyviä neuvoja. Nyt pitäisi sitten vaikeuttaa vielä harjoituksia niin, että suoritus onnistuisi mahdollisimman vähin avuin. Olemme pyrkineet harjoitellessa täsmällisyyteen, sillä tarkoitus olisi kisata TOKOssa, mielellään alokasluokkaa pidemmällekin. Onhan se kuitenkin laji, joka parantaa ohjaajan ja koiran yhteistyötä roppakaupalla ja on enemmän tai vähemmän pohjana oikeastaan kaikille muille lajeille.

Huomenna meidän olisi tarkoitus lähteä jo ennen aamun sarastusta köröttelemään Turun lähistöllä sijaitsevaa Västnfjärdiä kohden. Pääsimme kuin pääsimmekin varasijalta mukaan taipumuskokeeseen, Veijo Hongan ryhmään. Olemme nyt pari kuukautta harjoitelleet määrätietoisemmin ja periaatteessa kaikki osa-alueet ovat hanskassa, mikäli kaikki menee nappiin. Kiikkerimmät paikat lienevät tollereille erittäin tyypillisesti ensimmäinen nouto hakualueelta (on aika kiva lähteä tsekkaamaan, löytyykö vielä lisää ennenkuin täytyy lähteä palauttamaan ohjaajalle), viimeinen/viimeiset noudot (jos käy tylsäksi, pitää järsäistä muutama ruohonkorsi ajanratoksi) ja kanin lahtaus perille asti (se tuoksuu niin hyvältä, että sitä mielellään jäisi luputtamaan kaadolle tai vähän matkan päähän ohjaajasta). Kotona temppuiluista tulee noottia samantien, mutta kokeessa saattaa emännälle iskeä vieraskoreus päälle.


Onni 5kk suorittamassa ensimmäisiä varisnoutojaan UMN:n taipparikurssilla.

Itse en koko asiasta ota sen kummemmin paineita. Emäntä sen sijaan on ollut tavallista jäyhempi viime aikoina, ei puhu eikä pussaa turhemmista asioista. Minulle on myös pidetty aiempaa enemmän kuria ja järjestystä, ovista ei ryysitä ennen ihmisiä ja hihnassa ei vedetä vaikka mikä houkuttaisi. Positiivisin ja nöyrin mielin odottelemme kuitenkin huomista, mikäli menee mäkeen niin otamme opiksi ja harjoittelemme talven mittaan heikkoja osa-alueita vahvemmiksi. Ja keväällä sitten uusi yritys. Mukavaa kuitenkin päästä kokeilemaan. NOU/NOME on tempaissut siinä määrin mukanaan, että kunhan pääsemme taipumuskokeen läpi, olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan alokasluokkaa varten. Ensi syksynä pääsen viimein oikeille metsästysreissuille, mutta ennen sitä on vielä vähän harjoiteltavaa.

Monday 25.9.2006 18:21 - Syksyisiä tunnelmia

Outoa aikaa. Olen ennenkin kokenut kylmät ilmat ja nähnyt jopa lumen, mutta se että kaikkialla on niin punaista ja keltaista on outoa! Puiden lehtiä on kaikki paikat täynnä. Väittivät koirapuistossa ruskaksi! Oli miten oli, puista tippuneet lehdet ovat erittäin mukavia ja niissä on mukava pyöriskellä!

Viime viikonloppuna emme käyneet koiranäyttely(i)ssä, vaan rentouduimme koko pesueen voimin. Kävin isäntien kanssa muutamalla hieman pitemmällä lenkillä luonnon helmassa ja se oli todella mukavaa.

Ensi viikonloppuna todennäköisesti harjoitellaan tulevia taippareita varten, kunhan vain varmistuu, että mahdun mukaan Turussa Lokakuussa pidettäviin taipumuskokeisiin. Damien noudot onnistuvat tällä hetkellä todella hyvin mielestäni ja minusta on mukava palauttaa niitä isännilleni. Varikset ovat välillä niin mukavia, että en haluaisi palauttaa niitä ollenkaan, vaikka isäntäni siitä hyvin palkitsevatkin.

Tässä kuvassa olen Kimmon kanssa käymässä Tuusulan Pirunkorvessa, jossa olen ennenkin useasti käynyt. Alue on onneksi kuitenkin niin suuri, että aina löytää uusia reittejä sieltä ja sitä kautta uusia asioita nuuskittavaksi. Alueella oleva Lampi oli kuihtunut ihan olemattomiin verrattuna siihen, mitä se oli silloin kun kävin elämäni ensimmäisen kerran uimassa! Siitä onkin enemmän juttua uutisessa Back in Business

Nyt ajattelin käydä lepäämään, että jaksaa lähteä Tiinan kanssa iltalenkille. Ulkoilu tällä alueella on aina niin mielenkiintoista johtuen jänisten, siilien ja toisten koirien paljoudesta!


Syksy!

T: Onni ja muu pesue!

Saturday 9.9.2006 17:48 - EH Porvoosta

Tänään visitoimme Porvoon näyttelyssä, missä tuomariksi oli viime tipassa vaihtunut tiukasta linjastaan tunnettu Per Iversen. Päätimme kuitenkin mennä tsekkaamaan, minkämoista kritiikkiä sieltä tulee, vaikkei mitään odotuksia ollutkaan. EH tuli hyvällä arvostelulla ja neljästä junnu-uroksesta olin toinen heti Jami-veljeni jälkeen. Tuomari kävi kommentoimassa, että kaunis koira, mutta tarvitsee vielä hieman aikaa, jotta kehittyy päästä ja rungosta valmiiksi.



Porvoon ROP ja VSP, upeat Allan ja Tytti eli Siphra's Fire at Kitimat ja Kitimat Monday Morning.


Alunperin meillä ei ollut tarkoitus ihan näin monessa näyttelyssä heti alaikärajan täyteen tultua käydä, mutta emäntäni taisi vähän innostua, kaipasi kai koiranäyttelyjen säpinää ja mukavaa tunnelmaa. Ensi viikonloppuna olisi vielä sunnuntaina yksi koitos Hyvinkäällä, mutta sitten keskitymme ainoastaan taipparitreeneihin.

Emännän ja isännän hankkima upouusi pakastin on nyt saanut täytettä ja vaakkutreenejä on tehty muutamaan otteeseen. Riistan käsittely on parantunut ja minua kouluttanut emäntäkin on oppinut monta uutta asiaa, mitä kouluttaessa kannattaa tehdä ja mitä ei. ;) Huomenna meidän pitäisi saada uusi jänönen, seuraava haaste olisi oppia olemaan omimatta sitä. Pupun kantaminen onnistuu jo sinällään ongelmitta, palautukseen vain tarvitaan korostettua motivointia.

Sunday 27.8.2006 15:57 - Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä

Visitoin tänään ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelyssä, junioriluokassa alaikärajan vajaalla viikolla ylittäneenä. Karvat olivat tipahtaneet, mutta esiintyminen sujui kohtuumallikkaasti ja päihitin kanssakilpailijani, velipoikani Jamin. Sain lupaavan arvostelun.


Tuomari tuumi, että vielä vähän lisää turkkia ja massaa niin hyvä tulee. Me novascotiannoutajat kun tunnetusti kehitymme aika hitaasti, joten 9kk iässä olemme vielä rimpuloita verrattuna lopputulokseen. Pentueemme oli jälleen kerran hyvin edustettuna, mukana oli minun ja Jamin lisäksi myös Dina ja Vieno. Dinalla on juoksu meneillään ja Vienokin tuoksui mielestäni niin ihanalta, että taitaa kohta alkaa hänelläkin tippaista. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin ulkomuotoarviointikoitoksiin.



Tässä sitä taas juostaan.

Wednesday 9.8.2006 23:53 - Isukkia treffaamassa treenien merkeissä

Haudi hou vain kaikille.

Sunnuntaipäivänä suuntasimme siskoni Dinan kaksijalkaisten kera auton nokan kohti Espoon Lahnusta matkaten tapaamaan isääni Jimiä ja tämän omistajaperhettä.

Ihmisväen rupatellessa me Dinan kanssa tutustuimme talon muihin koiriin, jotka olimme tosin jo ihan pieninä, ensimmäisillä pentutreffeillä tavanneet. Sitten olikin jo aika lähteä läheisen lammen rannalle isäni ja hänen isäntänsä tullessa mukaan kouluttajiksi meille untuvikommille.


Treeniporukkamme, vasemmalta minä ja Tiina, Hilkka ja Dina sekä Mika ja Jimi.

Alun pikku töpeksintöjen jälkeen noutohommat alkoivat sujua ohjaajien hellittäessä jännitystään ja meidän kakrujen saadessa tuntumaa. Ohjaajamme saivat runsaasti uutta oppia, oivia neuvoja ja edistyimmepä me sisaruksetkin ihan silminnähden: Dina variksen noudon ja minä kanin jäljestyksen kanssa. Kekkasin viimein, että ei muuta kuin suoraan suuhun vaan se ristihuuli sieltä jäljen päästä kunnon otteella ettei joku toinen ehdi ensin, vaikka se painoikin hulppeat 2,1kg. Meikäpoika kun on lähinnä kanniskellut noita pienempiä riistoja, kuten vaakkuja ja lokkeja.

Mutta olihan minulla iskä näyttämässä mallia. :)
Valitettavasti hän oli vain jänön perään jopa siinä määrin, että viimein päästessään sitä pitkän odotuksen jälkeen jäljestämään, tärmäsi matkaan sellaista kyytiä, että kynsi vääntyi etutassusta niin pahasti, että se jouduttiin myöhemmin poistamaan leikkaamalla.


Minä isäni Jimin kanssa.

Pikaista paranemista ja hännänheilutuksia isälle,
toivottelee Onni

Friday 28.7.2006 11:08 - Lähiaikojen suunnitelmia

Minut on ilmoitettu pariin näyttelyyn, Hämeenlinnaan 27.8., Helsinkiin 3.9. sekä aikomus olisi myös visitoida 9.9. Porvoossa jahka emäntäni saa ilmoitettua minut sinne. Tulossa olevat näyttelyt ovat samalla ensivisiittejäni virallisiin luokkiin. :)

Taippareita varten olisi tarkoitus harjoitella noutopuuhia niin variksilla kuin dameilla. Kanin jäljestystäkin olisi ohjelmassa. Kaveriksi on lupautunut ainakin sisareni Dina emäntineen. Emäntäni ja isäntäni suunnittelevat kuulemma kunnon arkkupakastimen hankintaa harmaatakkeja ja muita varten. Pitäähän sitä nyt arvonsa tuntevalla karvaherralla oma pakastin olla!

Lisäksi meillä on muutto edessä taas vaihteeksi, syyskuun alussa pitäisi olla uudessa asunnossa. Näillä näkymin muutamme Pitäjänmäkeen ihan koirapuiston viereen ja löytyypä lähistöltä mukavia ulkoilualueitakin, kuten Talinmäki.

Hauhau vain,
Onni

Sunday 23.7.2006 20:47 - Poikien viikonloppu

Moi kaikille!

Ollaan Kimmon kanssa vietetty rauhallista poikien viikonloppua kun Tiina lähti lomailemaan Riiaan. Ollaan lähinnä rentouduttu ja käyty ulkoilemassa. Näin tänään ensimmäisen kerran lehmän. Se otus näyttää isolta ja karvattomalta koiralta.

Viime viikko meni hyvin ja iloisia sanomia tuli mm. PRA -testin muodossa, jossa minulle tuli puhtaat paperit. Noutohommia ollaan treenattu ja ne alkavat sujumaan jo ihan hyvin.



Mutta pitänee jatkaa sunnuntain viettoa ja käpertyä rullalle isännän jalkoihin.



Terveisin,
Onni

Sunday 16.7.2006 18:48 - Toinen KP

Osallistuin eilettäin Helsingin Tuomarinkartanossa pidetyn koiranäyttelyn pentuluokkaan. Veljeni Jami päihitti minut tällä kertaa, mutta sain toisen kunniapalkinnon ja hyvät arvostelut. Siskoni Jessica oli VSP-pentu ja emämme Nicole ROP, joten nappasimme lähisukuni kanssa leijonanosan palkinnoista.



Kuvassa vasemmalta Jami ja Mira, Jessica ja kasvattajani Jaana sekä oikealla minä ja omistajani Tiina.

Kuvia näyttelystä

Tänään taas tapasin siskoni Dinan, jonka kanssa treenattiin variksen noutoa ja hakuruutua.

Sunday 9.7.2006 23:37 - ROP-pentu

Visitoin Karjaan kaikkien rotujen koiranäyttelyssä tehden ensivisiittini 7-9-kuukautisten pentuluokkaan. Sain kunniapalkinnon ja ainoana pentuna olin siten ROP-pentu. Esiintyminen meni liki pakahduttavasta kuumuudesta huolimatta hyvin ja sain hyvät arvostelut.




Kuvia näyttelystä

Tuesday 4.7.2006 21:12 - Kotiutunut Helsinkiin!

Hei,

Olen saapunut isäntien kanssa pohjoisesta takaisin kotikonnuille. Pohjoisen reissu oli aika raskas. Välillä tuntui, että ei nukkumaan kerkeä, kun on niin paljon tekemistä.

Kävimme tänään Kimmon kanssa Sipoon korpimaastoissa tallustelemassa. Se todellakin oli korpea - synkkää metsää. Mielenkiintoisena piirteenä huomasin, että metsät oli aivan täynnä muurahaisia! Se ei tuntunut hirveän kivalta, kun turkkini oli täynnä niitä. Yritin päästä niistä eroon pyörimällä maassa ja ravistelemalla turkkia ja se helpottikin aina hetkeksi. Hauskaa oli myös se, että Kimmo ihmetteli varmasti "pyörimisiäni" ja niiden syitä. Ehkä se jossain vaiheessa sillekkin aukeaa.


Muurahaiset HUS HUS!

Kävin juuri äsken suihkussa emäntäni kanssa. Täytyy kyllä sen verran sanoa, että ei se hirveän kivaa ole, kun kastellaan turkki läpikotaisin ja laitetaan ensin shampoota ja sitten hoitoainetta perään ja taas kastellaan. Kostoksi kävinkin pyörimässä märkänä sohvalla.

Mutta nyt taidan laittaa unille. Tänäänkin ollut puuhakas päivä!

Thursday 29.6.2006 03:16 - Kesälomat

Kesäisiä terveisiä pohjoisesta!



En ole ehtinyt tekemään uusia päiväkirjamerkintöjä vähään aikaan, koska vietin ensin vauhdikkaan viikonlopun Tollerileirillä Himoksella ja sen jälkeen olen viettänyt kesälomaani Lapissa.


Kuvassa Tollerileirin 2006 mökkiporukkamme: vasemmalta Viiru ja Marianne, Arttu ja Sanna, Iitu, minä, Jesper ja omistajani Tiina sekä oikealla kuvan ystävällisesti toimittanut Maarit Hugonsa kanssa.

Tollerileirillä osallistuin taipumuskoe(NOU)-koulutukseen ja pääsin lauantaina noutamaan taipumuskoetyyliin lokkia vedestä ja tekemään markkeerauksia ja muistiharjoituksia variksilla. Lopuksi pääsin kantamaan kania kun minulle vedettiin helpohko jälki.

Täällä Lapissa olen taas kokenut monta uutta asiaa. Emäntä ja isäntä käyttivät minua ampumaradalla tutustumassa kivääriin ja sen valtavaan ääneen. Onneksi ensimmäistä laukausta pääsin kuuntelemaan reilun 50 metrin päästä, niin en säikähtänyt sitä niin kauheasti, olin lähinnä innoissani, että mistä ääni tuli. Tutustumisen jälkeen kävin katsomassa yhden laukauksen 10 metrin päästä ampujan selän takaa. Heti laukauksen jälkeen olisin halunnut lähteä haistelemaan etumaastoa, että tuliko saalista, mutta harvemmin sitä ampumaradalla tulee.

Tällä hetkellä olen Rovaniemellä ja suunta kohti etelää otetaan luultavammin lauantaina ja sitten palataankin arkeen.

Mutta nyt yöpuulle. Hyvää yötä!

Saturday 27.5.2006 21:56 - Tolympialaisissa ja ensimmäisessä pentunäyttelyssä

Visitoimme emäntäni kanssa tänään Pirunkorvessa järjestetyissä Tolympialaisissa. Kyseessä oli pk-seudun novascotiannoutajille tarkoitettu leikkimielinen kisa, jossa suoritettiin metsässä erilaisia rasteja. Puolivuotiaana olin joukon ehdoton kuopus, seuraavaksi vanhin sesse taisi olla puolitoistavuotias.

Ensimmäisellä rastilla piti pujotella makupaloja sisältävien muovirasioiden lomitse kellon käydessä. Menomatkalla nameihin ei saanut koskea ja palatessa ne piti napsia parempiin suihin. Toisella rastilla piti noutaa ohjaajan maastoon nakkaamat kolme tennispalloa. Tämäkin sujui kunnialla, vaikka olemme hakuharjoitukset aloittaneet ihan vastikään. Kolmantena rastina oli luoksetulo vesireititse: ohjaaja kiersi lahdenpoukaman toiselle puolella ja kutsui koiraa luokseen. Tämäkin sujui hienosti, en yrittänytkään kiertää rannan kautta.

Helatorstaina kävimme myös pentunäyttelyssä Somerolla, paikalla olivat myös kaikki pentuesisarukseni ja isämme Jimi katselijan roolissa. Tällä kertaa pari nopeammin kehittynyttä pentueveljeä vei minusta voiton, kahden veljeksen jäädessä taakse. Mutta hiljaa hyvä tulee, ei tässä vielä ole kiire kehittyä jo pelkästään niveltenkään kannalta.




Hyvää harjoitusta saatiin, vaikka päivä olikin pienelle pitkä ja herhiläinenkin sattui pistämään. Onneksi apu oli lähellä ja sain ensiavuksi kyytabletin ja antihistamiinia mukaan. Säikähdyksellä selvittiin, mutta illalle kaavaillut taipparitreenit jäivät väliin.

Kuvia Someron pentunäyttelystä

Monday 15.5.2006 23:03 - Eka ruusuke ja vesinouto

Viime viikonloppu sujui aktiivisissa merkeissä. Lauantaina pyrähdimme isäntäni ja emäntäni kanssa ex tempore Viikissä järjestetyssä match show'ssa käymään harjoitellaksemme vielä vähän kehäesiintymistä ennen tulevaa Someron pentunäyttelyä. Punaisten voittajalle, eli parhaalle pennulle hävisin parikisassa, mutta sijoituin mukavasti sinisten kakkoseksi. Tuomari kehui yhteistyötämme erinomaiseksi ulkomuotoni ohella ja haalin ihka ensimmäiset palkintoni.




Sunnuntaina meillä oli treffit pentuesisareni Dinan kanssa ja suuntasimme Vantaan metsiin lenkkeilemään ja uimaan metsälammelle. Aiemmin olin kerran vahingossa molskahtanut toisten koirien kanssa pelmutessani veteen ihan uppiin asti, mutten ollut varsinaisesti uinut, vain kahlannut. Tällä kertaa tuli sitten sekin rima ylitettyä ja sulavasti pulahdin uimasille damin perään kun vielä emäntäkin rohkaisuksi kahlasi vähän matkaa sitä heittämään.

Sunday 7.5.2006 21:26 - Näyttely- ja noutajien koemaailmoihin tutustumassa

Perin kesäisiä ilmoja piisannut viikonloppu vierähti mukavasti, kun lauantaina kävimme harjoittelemassa näyttelyssä oloa ja esiintymistä Match Show'ssa ja sunnuntaina seurasimme Uudenmaan Ohjus -koetta Vantaan Keimolassa.




Näyttelyssä emme sijoittuneet, olinhan useimpia muita pentuja paljon nuorempi ja siksi kehityksessä jäljessä, mutta saimme arvokasta kokemusta ja harjoitusta, jota lähdimme hakemaankin. Ohjuksessa tutustuimme moneen mukavaan noutajaharrastajaan ja ohjaajani sai paljon oivaa oppia ja hyviä neuvoja. Ja minäkin sain kaksi uutta damia. ;)

Wednesday 3.5.2006 16:27 - Pedon hampaissa

Eilinen iltalenkki alkoi ikävissä merkeissä: heti rappumme ulko-oven takana odotti naapurin luonnevikainen sakemanni ja karsi suoraan päälleni. Pahaksi onnekseni yritin väärää kautta, eli seinän viereistä reittiä karkuun ja jouduin suoraan hampaisiin. Onni onnettomuudessa (hahhah), eli pääsin kuitenkin karkuun, ennen kuin kävi todella pahasti. Poskeen/suupieleen tuli runsaasti verta vuotava reikä ja leuan alle verinaarmu.




Tänään aamupäivällä kävimme eläinlääkärillä näyttämässä vaivoja ja hakemassa viikon antibioottikuurin.

Sunday 30.4.2006 14:31 - Back in Business!

Lauantain vastaisena yönä palasin lomilta takaisin etelään ja heti iltapäivästä oli vuorossa Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen taipumuskoekurssin treenit. Ohjelmaan sisältyi variksen operointia, joka sujui hyvin sekä muunmuassa palautuksen harjoittelua, missä minulla piisaa vielä työsarkaa. Lopuksi kävimme koko porukka kävelylenkillä ja uimassa. Sain ensikosketukseni veteen vahingossa, kun muun porukan mukana juoksin rantaan ja yhtäkkiä olinkin upissa veden alla.





Kuvia treeneistä

Friday 21.4.2006 11:49 - Hullu metso!

Se tuli aivan yllättäin, laskeutuen ilmasta viereeni aamukuudelta ollessani terassin vieressä aamupissalla. Saatoinpa yrittää vähän lähestyäkin sitä, mutta vastakaiku ei ollut ihan toivottua..




Säikähdettyäni pahanpäiväisesti päästin liki kuolinkiljahdusta muistuttavan ulvahdussarjan ja juoksin takapihalle turvaan. Sieltä emäntäni kävi hakemassa vahvasti ammoniakinkatkuisen olemukseni turvaan, pelko kun haisee kauas. ;) Kävimme vielä haistelemassa puun alla kesytöntä komistusta enkä enää säikkynyt yhtään vaan yritin jo loikata perään kun saimme sen hätistettyä lentoon.

Monday 17.4.2006 16:15 - Lomilla Lapissa

Pitkäperjantaina isäntäni ja emäntäni pakkasivat auton täpötäyteen ja aloitimme puolilta päivin matkan kohti pohjoista. Matka oli pitkä, vaikka sen olin jo muutamaan otteeseen kulkenutkin. Onneksi pysähdyimme välillä hieman jaloittelemassa. Yövyimme Rovaniemellä ja jatkoimme matkaa seuraavana päivänä kohti Pelkosenniemeä. Tällä olisi tarkoitus lomailla noin viikon verran. Olen kokenut runsaasti kaikkea uutta ja ihmeellistä, kuten istunut moottorikelkan kyydissä ja haistellut mitä erilaisempia hajuja. Eilispäivän vietimme erämökillä ulkoillen, pilkkien ja makkaraa paistellen ja tänään löysin metsälenkillä riekon höyheniä. Pihalla saa istua vapaasti vahtimassa niin paljon kuin tykkää ja muutenkin on rauhallista, puhdasta ja riistarikasta seutua. Kissanpäivät tällä koiranpojalla siis.

Sunday 16.4.2006 20:39 - Onnin päiväkirja

Olen avannut päiväkirjan sivuilleni! Tulen kirjoittamaan tänne tapahtumia elämästäni.

© All rights reserved - Tiina Kemppainen & Kimmo Pyhäjärvi 2009.

Hallinta