|
Riistaintoa on pienestä pitäen piisannut ja treenaus luonnon helmassa on myös emännälle mitä mieluisinta puuhaa. Rodunomaisia lajeja olemmekin
harrastaneet pienestä pitäen. Yhteistyön kanssa on kuitenkin ollut välillä paljonkin haasteita johtuen alkuopetuksessa tehdyistä lukuisista virheistä.
Mutta virheistä (toivottavasti) opitaan ja yritetään tulla paremmiksi kouluttajiksi.
NOME-harrastuksemme kulkua
|
| 14.03.2010 |
Talvitauon jälkeen pääsimme UMN:n NOME-kurssille, jolla on nyt harjoiteltu kahden koulutuskerran verran. Ensimmäisellä kerralla saimme kotiläksyksi unohtaa
kokonaan markkeeraukset ja vauhtinoudoilla palkkauksen. Sen sijaan meitä ohjeistettiin harjoittelemaan pelkkää palautusta ja muistinoutoja namipalkalla. Tätä teimme
reilun kuukauden ja seuraavalla koulutuskerralla höseltäminen olikin vähentynyt ja suoritukset olivat hyviä. Yksi uusi ongelma oli kuitenkin ilmestynyt talven
aikana, nimittäin omien damien suosiminen vieraiden kustannuksella. Jäppinen valkkasi poikkeuksetta kasasta omat damit ja treenin lopussa jopa mietti hetken kun tarjolla oli
vierasta tavaraa! Onkohan äijällä mennyt lajit sekaisin? Kyllä vaan TOKOn tunnaritreeneissä toisi niitä muitakin kapuloita.. ;) Eilettäin osallistuimme Lotta Vuorisen vetämään mainioon WT-koulutukseen. Ensimmäinen harjoitus osoittautui Onnille hieman haastavaksi, siinä kun piti hakea usean damin linjasta dami toisen ohjaajan tekemästä damilinjasta oman ohjaajan damilinjan sijaan. Sinnikkäästi sälli kaarsi emännän damilinjalle tämän seistessä kuin ö aapisen laidassa. Tässä olisi pitänyt tunnistaa ongelma etukäteen ja laittaa avustaja vartioimaan kiellettyä damilinjaa. Parin epäonnistuneen yrityksen, jotka tuottivat kielletyn damin palautuksen ohjaajalle, jälkeen ohjaaja viimein heräsi. Seuraavilla yrityksillä emäntä karjaisi heti samantien kun sälli lähti kaartamaan kesken linjan väärään suuntaan. Poika kyllä pysähtyi ja käskystä palasi takaisin, mutta muutaman toiston jälkeen huomasimme, että karjuminen lopetti ei-toivotun toiminnan ohella myös kiinnostuksen yhteistyöhön. Lotta huomauttikin meille, että tälle koiralle ei kannata karjua. Sen sijaan kannattaa helpottaa harjoitusta ja käyttää avustajaa. Lyhensimme matkaa ja Lotta siirtyi vartioimaan kiellettyjä dameja, minkä jälkeen homma alkoi onnistua. Emäntä lupaa jatkossa harjoitella pillipysäytyksiä häiriön alla ja käyttää pilliä & avustajaa karjumisen sijaan. Seuraavassa tehtävässä harjoittelimme linjaa, jonka varrella oli useampi muistipaikka. Damit vietiin yhdessä koirien kanssa, jokainen ohjaaja jätti koiralleen yhden damin. Ensin jokainen tyhjensi vuorollaan ensimmäisen muistipaikan ja sen jälkeen koira piti saada etenemään vanhan muistipaikan yli kohti seuraavaa. Mikäli koira meinasi hidastaa vanhalla muistipaikalla, annettiin vahvistava ETEEN-käsky. Tämän tehtävän yhteydessä Lotta kehotti välttämään käsillä huitomista, mikäli koira pysähtyy, vaan sen sijaan ennakoida se ja antaa suullinen, vahvistava linjakäsky heti jos koira meinaa hidastaa. Näin vältytään siltä vaaralta, että koira oppisi pysähtelemään ja kyselemään kesken linjan. Lopuksi harjoittelimme linjaa, jossa damit vietiin pellolle sijaitsevan uran mutkan yli lumihankeen. Koiran tuli siis edetä ohjaajan käskystä hankeen, vaikka ura lähtikin kaartamaan toiseen suuntaan. Ensimmäisten linjojen jälkeen harjoitusta vaikeutettiin heittämällä uralle häiriömarkkeeraus, jota ei saanut noutaa. Seuraavat tehtävät:
|
| 25.10.2009 |
Osallistuimme tänään Miso Sipolan WT-koulutukseen. Treenit menivät ihan mukavasti 2kk noutamattomuuden jälkeen, työskentelymotivaatiota löytyi eikä kuppikaan
mennyt nurin. Emäntä pääsi mukavasti tenttaamaan kokenutta kouluttajaa ja sai arvokkaita neuvoja meitä askarruttaneisiin asioihin. Koulutuksesta muistiin painettua:
Seuraavat tehtävät:
|
| 28.09.2009 |
Noutamista ei ole viime aikoina treenattu, mutta passiivisuutta kylläkin. Tarkoitus on talven aikana harjoitella yhä
enemmän passissa oloa ja tehdä paljon sellaisia treenejä, joiden ainoa funktio on opettaa isätollerille, että kaikki noudettavat eivät ole hänelle.
Seuraavat tehtävät:
|
| 03.06.2009 |
Emäntä on alkanut usean koulutuksen ja palopuheen kautta vähitellen oppia, miten koiraa tulee ja miten ei tule treenata. Kovapäinen, itsenäinen ja
perin saalisviettinen ja riistaintoinen koira kun ei ole ollut noviisille se helpoin kouluttaa. Välttämättömäksi ovat osoittautuneet perinpohjainen huomioimattomuus ja tiukat rajat myös arjessa.
Niinpä Onni ei enää pääsekään sänkyyn eikä sohvalle eikä joka paikkaan mukaan. Ulkoillessa ei ole sallittua alkaa vahtimaan ja puolustamaan laumaa, nykyisin
emäntä hoitaa sen homman ja ENNAKOI mahdolliset puolustusräyhäystilanteet. Myöskin toinen koira, kilpailija emännän huomiosta on tehnyt erittäin hyvää.
Samaten häkissä vietetyt yöt. ;)
Emäntä on myös vihdoin tajunnut sen, että yhteistyö syntyy tarpeeksi helppojen harjoituste ja ONNISTUMISTEN kautta. Tulee harjoitella vain yhtä asiaa kerrallaan eikä sortua tukkimaan mukaan kaikkea mahdollista. Muuten niistä tulee helposti liian vaikeita ja epäselviä koiralle. Epäonnistumiset, prässäys ja kupin nurinmeno vievät vain koiraa taaksepäin ja tuhoavat yhteistyön. Piipahdimme vastikään ekoissa virallisissa WT-kokeissa. Ensimmäinen meni penkin alle, joten heti perään piti päästä toiseen korjaamaan ohjaajan kämmäilystä johtuneet virheet. Toinen koe tuottikin mukavat pisteet yhtä rastia lukuunottamatta. Ojat ovat häiriötekijä, jota emme ole harjoitelleet. Ja tietysti sillä yhdellä rastilla oja kutsui ihan ohjaajan vieressä pakahduttavasta helteestä johtuen. Kumpikin tehtävän dami tuli kyllä käteen, vaikka se ensimmäinen ojan & mutkan kautta, mutta ei se enää pisteitä pelastanut.. Erittäin mukava oli kuitenkin saada onnistumisia kokeessa! Mikäli tuo onneton rasti olisi tuottanut minimipisteet 5p, olisi tulos ollut ALO2, ja mikäli siltä olisi tullut 11p, olisimme olleet ykkösessä kiinni ja päässeet finaaliin. Mutta turha jossitella, nyt vain treenaamaan heikot kohdat kuntoon! Seuraavat tehtävät:
|
| 14.03.2009 |
Seuraavat tehtävät:
|
| 18.01.2009 |
Esa Valkosen NOME-koulutus Valkeakoskella
|
| 10.01.2009 |
Sanna Rantasen NOU/NOME-koulutus Salossa
|
| Syksy 2008 |
|
| 11.07.2008 |
NOME-koulutusviikko Evolla Catharina ja Kaj Lindströmin johdolla käynnistyi lauantaina perustason harjoituksia tehden. Kontaktia häiriön alla, pillipysäytyksiä,
ohjauksia target-alueelle ja lähihakua. Sain oikein kehujakin. Sunnuntain treenit puolestaan käynnistyivät kaatosateessa koirakot yhdessä rivistössä istuen ja
damipyssy pamahdellen. O-ou. Mainitsimme jo edellisenä iltana kouluttajille siitä, että kuumun laukauksista enkä kestä vielä ryhmäharjoituksia niin kovan häiriön alla,
mutta rivistöön meidät istutettiin. Alkuun emäntä rauhoitteli minua syöttämällä nappuloita aina pyssyn paukahtaessa, damin lentäessä ja toisen koiran lähtiessä noutoon.
Häiriö oli kuitenkin aivan liian paha vähäiseen osaamistasoomme nähden ja olinkin hyvin levoton ja yritin karata paukkunoutoon. Välillä kävimme pikku kävelyllä rauhoittumassa
ja tulimme sitten takaisin. Jokaisesta varastamisyrityksestä minut napattiin tylysti ja ankarasti takaisin rivistöön. Kouluttaja myös käski emäntäni hieman kauemmaksi minusta,
eteeni, sillä hän huomasi, että olen paljon levottomampi silloin, kun hermoileva emäntäni paineistaa minua vieressäni. Tosi homma.
Häiriön sietoa meidän pitää harjoitella vielä todella paljon, joskin aloittaen merkittävästi pienemmästä sellaisesta, yksittäisistä laukauksista. Ja ilman toisia koiria. Hiljaa olemisesta seuraa palkkioksi nouto, mutta vain joskus. Pitäisi saada painettua kaaliin se, että laukaus ei aina merkitse noudettavan putoamista eikä varsinkaan sitä, että pääsen itse noutamaan. Ennemminkin asenteeni tulisi saada niitä kohtaan sellaiseksi, että niistä voi seurata jotain mukavaa, joten kannattaa olla tarkkana. Mutta kuumeta ei saa ja paikallaan pitää istua liikahtamatta. Päivän päätteeksi harjoittelimme vielä ohjausta ojan yli sekä kakkosmarkkeerausta. Emäntä sai kehoituksen harjoitella runsaasti kontaktia ohjauksessa, erityisesti vesityöskentelyssä, sillä en pysäytysvihellykseen juuri reagoinut. Kakkosmarkkeerauksessa puolestaan emännälle painotettiin, että hänen täytyy katsoa, mistä minut oikein noutoon lähettää. Erityisestä jälkimmäisen noudon kohdalla tämä on tärkeää, sillä mikäli lähetyspaikan ja noudettavan välissä on heti ensimmäisenä maastoeste poikineen, jotka täytyy kiertää, muistikuva helposti hämärtyy tai unohtuu kokonaan. |
| 29.02.2008 |
Ahne se on tuo emäntä vaikeuttamaan harjoituksia ja vaatimaan. Niinpä ei ollutkaan yllätys, että yhteistyö lähti taas huononemaan vuodenvaihteessa, kun se sairastumisista
toivuttuani pääsi viimein treenaamaan. Erityisesti häiriöitä tuli lisättyä aivan liikaa ja liian nopeasti, enkä vain ollut valmis niihin. Epäonnistumisien myötä tuli todettua,
että omat rahkeet eivät nyt riitä eikä metsää nähdä puilta. Niinpä otimme pikku aikalisän ja ohjaaja pääsi pohtimaan syntyjä syviä, sekä vähän opiskelemaan asioita. Onnistuimme
myös pääsemään vihdoin ohjattuihin treeneihin Auran Nuuskujen NOME-kurssin muodossa. Matka on naurettavan pitkä ja montaa kertaa emme kurssikerroille pääse, mutta silti se
helpottaa asioita suuresti.
Analyysin lopputulemana oli, että harjoituksia pitää selvästi helpottaa ja pilkkoa pienempiin osiin. Vaatimustasoa ja häiriön määrää on laskettu ja yhteistyötreenejä lisätty. Mitään walk-up -treenejä ei tässä vaiheessa vielä kannata tehdä, varsinkaan useamman koirakon kanssa. Stressin määrä pyritään pitämään tarpeeksi matalana olemalla johdonmukainen, tekemällä tehtävistä koiralle selkeitä ja tarpeeksi helppoja sekä tekemällä treenaamisesta hauskaa. Pehmeämpi ja johdonmukaisempi linja vaikuttaakin kääntäneen suunnan taas parempaan. Tarkoitus on nyt edetä jatkossa hitaasti. Virallisiin kokeisiin ei olla heti alkuvuodesta menossa, vaan harjoitellaan edellämainitulla linjalla kaikessa rauhassa. Tulossa on muutama NOME-koulutus, joiden pohjalta odotetaan ajan kanssa taitojen kehittymistä. |
| 12.12.2007 |
Loka-marras-joulukuu on treenattu oman treeniporukan kanssa hallittavuutta ja perusasioita WT-tyyppisissä kimppatreeneissä. Emäntä oli kuunteluoppilaana Labradorikerhon
WT-koulutuksessa minun potiessani kotona kennelyskää, mutta Auran Nuuskujen WT-treeneihin pääsimme yhdessä. Itseksemme olemme myös harjoitelleet ihan vain linjaa pienin
variaatioin. Pikkuhiljaa on tullut pieniä parannuksia ja häiriöiden sietokyky on kimppatreenien myötä hieman parantunut, mutta esimerkiksi laukaukset kuumentavat minua vielä
ihan liian paljon tavoitteeseemme nähden ja rikkoo esimerkiksi seuraamisen ja keskittymisen muihin käskyihin. Harjoiteltavaa siis vielä piisaa ja paljon, mutta etenemme hitaasti
yrittäen pitää hallittavana työskentelyn mukavana eikä ikävänä asiana, jottei se rikkoisi yhteistyötä. |
29.9.2007 |
Tasokartoitus Pomarkun kokeen alokasluokassa Tobina Nymanin tuomaroimana. Starttia odotellessa ennakko-odotukset olivat hyvin alhaalla viime viikkojen
yhteistyöongelmien takia. Emäntä oli ottanut mukaan variksen ja lokin ajatuksenaan, että niiden kanssa lämmiteltäisiin kitkat pois ennen pois. Tuumasin
moisten hommien olevan ihan turhia ja kusta lirautin lokin päälle värjäten sen valkoisen höyhenpeitteen kirkkaankeltaiseksi. Kun vielä emäntä luokan
ensimmäisiä koirakoita seuratessaan huomasi, että koevastaavana oli meille kesäkuisella NOME-kurssilla puutteellista hallittavuudesta ärjynyt kouluttaja,
suoranainen tappiomieliala alkoi vallata alaa. Mutta sitten se päätti, että periksi ei anneta eikä turhaa voivotella, vaan nostetaan häntä pystyyn ja
lähdetään hakemaan kokemusta, oli tulos sitten mikä hyvänsä.
Vuoroamme odotellessa tärisi vähän sekä koira että ohjaaja, ensimmäinen innosta, jälkimmäinen kai vähän pelosta. ;) Alkuun emäntä ajatteli, ettei tällä kertaa oikein uskalla käskeä ja komentaa minua vaan ennemminkin houkuttelee, jottei yhteistyö muuttuisi sikailun puolelle. Niinpä siirryimmekin tuomaria tervehtimään kumpikin melko kiihtyneessä mielentilassa. Kättelyn jälkeen koira piti irrottaa hihnasta ja seurauttaa sitä kymmenisen metriä maaohjauksen lähetyspaikalle. Ohjauksen matka oli noin 25-30m ja riistana oli varis. Linjan oikealla puolen oli hakuruutu, joka veti koiria puoleensa. Tämä tehtävä meni meiltä häsellyksen puolelle. Ensimmäisellä lähetyksellä kaarsin hakuruutuun, josta emäntä kutsui minut takaisin. Toisella lähetyksellä sama toistui, mutta kun palatessani lähestyin ohjausriistan sijaintia, emäntä alkoi tehdä lähihakupillitystä ja bongasinkin vaakun ja noukin sen talteen. Emäntä olisi Minut olisi kuitenkin voinut pillittää samantien takaisin, palautus jäi kesken ja riista tippui parin metrin päähän. Nouto-otekin olisi saanut olla parempi. Käskystä toin sen kuitenkin perille. Olisi ollut myös järkevämpää pysäyttää minut linjalle kun lähdin kaartamaan hakuruutuun ja antaa sitten uusi linjalle lähetyskäsky. Tämän jälkeen emäntä päätti, että nyt pitää ottaa jämerämmät otteet käyttöön, jottei homma mene ihan pelleilyksi. Seuraavana tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus avoveteen. Koiraa seurautettiin lähetyspaikalle, mikä meinasi mennä palloiluksi sinne tänne, kunnes emäntä ärähti minulle ja komensi sivulle istumaan. Pysyin hyvin paikallani laukauksen aikana ja noudin lokin varmasti palauttaen sen suoraviivaisesti käteen. Tämän jälkeen siirryimme hakutehtävään, joka suoritettiin niinsanottuna liikkuvana hakuna, eli ohjaaja vaihtoi lähetyspaikkaa muutamaan otteeseen riistojen palautuksien jälkeen. Hakualue oli suhteellisen laaja ja koostui puoleksi maa- ja puoleksi kaislikkoalueesta. Paikalla kävi kuitenkin sopiva tuulenvire, joka nosti riistojen hajuja ilmaan. Ensimmäinen lähetys tehtiin markkeerauksen lähetyspaikalta kääntäen rintamasuunta vasempaan, hakuruutuun päin. Ensimmäisessä lähetyksessä lähdin vähän hitaasti liikkeelle, mutta suuntasin kuitenkin sulotuoksujen perään kaislikkoon ja pian ensimmäinen lokki palautuikin ja taas suoraan käteen. Sitten siirryimme vajaat 10m ja uusi lähetys. Liekö pahimman jännityksen jälkeinen rentoutuminen tehnyt tehtävänsä, vai muuten vain minulla huvitti tehdä kiusaa, sillä tämän jälkeen pyöräytin hakuruutuun, ihan lähetyspaikan ja sihteerin pressukatoksen lähelle, haisevat terveiset källiläjän muodossa. Ehkä olisi voinut ulkoiluttaa vähän pidemmän lenkin vielä koepaikallakin, kun ennen starttia ei kerta malteta noita asioita hoitaa. Ja kylläpäs emäntää taas hävetti, tuomari ei onneksi tuumannut asiasta mitään. Vatsaontelon kevennettyä ja jämäkämpien ohjausotteiden käyttöönoton jälkeen haku pääsi kuitenkin oikein kunnolla vauhtiin ja alueelta tuli melko nopeaan tahtiin ja vauhdikkain, tyylipuhtain palautuksin lisää riistaa. Lokki, kani, kaksi varista ja vielä kolmas lokki niin alue oli tyhjä. Vähän matkan päässä olevalla voittajaluokan koealueella ammuttiin välillä muutama laukaus ja niiden yhteydessä juoksin takaisin lähetyspaikalle tarkistamaan asian, mutta uuden lähetyskäskyn jälkeen lähdin kuitenkin aina vauhdikkaasti takaisin alueelle enkä tullut tyhjänä takaisin kyselemään neuvoja. Tämän jälkeen hermoheikko emäntänikin saattoi huokaista helpotuksesta ja siirryimme sivulla seuraamisen kautta takaisin markkeerauspaikalle. Tällä kertaa seurasinkin ihan kunnolla. Emäntä halusi varmistaa paikalla pysymisen ja antoi vielä vahvistavan käskyn laukauksen aikana. Tämä jälkimmäinen markkeerausriista tipahti pienen kaislikkoalueen taakse hieman edellistä kauemmaksi. Tuomarin annettua luvan emäntä lähetti minut matkaan. Ihan niin selkeä mielikuva minulla ei ollut pudotuspaikasta kuin ensimmäisen markkeerauksen suhteen oli, mutta kohtalaisen suoraviivaisesti etenin kuitenkin kaislikkoalueen taakse, mitä nyt pari kertaa vilkaisin veneessä olevien avustajien touhuja. Viimeisen lokin palauduttua käteen saatoimme tyytyväisinä vetää syvään henkeä ja todeta iloksemme, että toinen NOME-tulos oli plakkarissa. Tuomari ei ollut missään tapauksessa lepsu, mutta hyvin kannustava ja mukava, toi myös vahvat puolet esiin virheidemme ohella. Ohjaajahan se heikko lenkki taas oli, kuten tiedossa olikin. ;) Kun palkintosijan saavuttaneille jaettiin iltapäivän päätteeksi arvostelut, niin hän tuumasi emäntääni kätellessään, että lupaava koira, josta tulee hyvä, kun vähän vielä harjoitellaan lisää. Tähän oli erinomaisen mukava päättää ensimmänen NOME-kautemme. :) Talvena 2007-2008 tarkoitus treenata pääsääntöisesti WT:tä, parityöskentelyä ja ohjausta. Seuraavat tehtävät:
|
|
Aallonpohjan saavuttamista seuranneena yönä sairastuin kennelyskään ja seuraava viikko kului täydellisessä levossa. Sitä seuraavalla viikolla
treenattiin hitusen tokoa ja otettiin kaksi yhteistyötä petraavaa harjoitusta riistalla sekä tehtiin yksi hakutreeni dameilla. Nakkasimme myös
hallittavuuden korostamisen hetkeksi romukoppaan siinä toivossa, että yhteistyöhalukkuus saisi enemmän tilaa.
|
|
| 16.9.2007 |
Viime viikkojen ylenmääräinen NOME-treenaus ilman riittäviä taukoja on nyt vaatinut veronsa yhteistyön täydellisen romuttumisen muodossa.
Kuluneella viikolla ei ole lepopäiviä maltettu viettää, vaan sorruttu treenaamaan myös silloin kun on jotain toista koirakkoa käyty jelppimässä..
Hallittavuutta on treenattu vähän liiankin runsaasti, samoin vaadittu kunnollisia suorituksia mutta heikolla palkkauksella, minkä seurauksena yhteistyö on nyt
ihan täysin hukassa. Tästä nähtiin viitteitä jo lauantaina ja viimeistään sunnuntai oli ihan katastrofaalinen.
Fiksua mennä ensin näyttelyyn antamaan roppakaupalla ilmaista huomiota koiralle ja sieltä suoraan treenaamaan. ;) Ohjaajan pitäisi ymmärtää levon merkitys ja lopettaa ajoissa. Samoin porkkanaa pitäisi jaella tarpeeksi runsaasti, sillä sitä me punaturkit tarvitsemme motivoituaksemme. Tästä ei nyt kuitenkaan lannistuta, vaan otetaan muutama lepopäivä ja tehdään sitten riistan kanssa muutamia superhelppoja palautusta petraavia harjoituksia suoraan ruokakupille. Runsaasti lepoa, ei ilmaista eikä muuta huomiota plus kiitosta ja motivointia oikean toiminnan yhteydessä, niin eiköhän asia tästä lähde korjaantumaan. Tekninen puoli on kuitenkin periaatteessa hanskassa ja hallittavuuskin petraantunut selvästi, joten kun yhteistyö saataisiin kursittua takaisin kasaan niin pitäisi noutohommien onnistua myös kokeessa. |
10.09.2007 |
Tasokartoitus Mjösundin kokeen alokasluokassa Erkko Salon tuomaroimana. Kokeen tehtävät olivat selvästi edellistä koetta vaikeampia ohjauksen ja hakuruudun
osalta. Koe alkoi veteen tehdyllä kakkosmarkkeerauksella ja paikallaan
pysyttiin! Lokitkin tulivat käteen. Ohjaaja sortui noutojen välillä ihan turhaan korjaamaan perusasentoa ja vielä useaan kertaan. Tuomari huomauttikin
osuvasti loppukommenteissaan, että tämä ei ole TOKO-kisa ja totesi, että "ihme kun koira muisti jälkimmäisen markkeerauksen". :P Sitten siirryttiin
maaohjaukseen, jossa riistana oli fasaani. Laukauksen jälkeen koira hulmusi vain menemään eikä seuraamisesta ollut tietoakaan. Linja oli ihan hakuruudun
vieressä, vasemmalla puolella. Ensimmäisellä lähetyksellä Onni bongasi muiden koirien suoraan hakuruutuun vievät jäljet ja lähti seuraamaan niitä.
Luoksetulokutsu ja uusi lähetys, tällä kertaa viistoon vasemmalle sillä seurauksella, että toimitsijan jälkien sijaan ajauduttiin tekemään hakua vasemmalle.
Kolmas lähetys suoraan eteenpäin kannustavin käskyn vei ihan fasaanin tuntumaan. Lähihakupillitys ei vain tänään valitettavasti tuottanut tulosta, lyhyen
lähihaun jälkeen koira ajautui jälleen kohti hakuruutua, minkä jälkeen kutsuin sen luokse.
Lopuksi siirryimme hakutehtävään. Laajassa ruudussa oli maalla kolme varista ja kaislikossa kaksi lokkia. Starttasimme päivän toiseksi viimeisenä koirakkona ja Linusta lukuunottamatta kaikilla tämän päivän koirakoilla oli ruudussa vaikeuksia, riistaa ei meinannut millään löytyä tarpeeksi. Ruutu oli myös paitsi hyvin laaja, myös ilma seisoi varsinkin loppupäivästä ja meidän starttimme aikaan ei ollut enää tuulenvirentäkään nuorta koiraa auttamassa hajuja tuoden. Yleensä haku on ollut vahva osa-alueemme, mutta tällä kertaa huomasin heti ensimmäisessä lähetyksessä, että Onnilla oli vaikeuksia päästä vauhtiin. Pikku kannustusta ja matkaan lähdettiin. Tovin etsinnän jälkeen ensimmäinen vaakku löytyi. Vähän innostusta ja toinen löytyi. Sitten tahmeus lisääntyi, syynä tähän oli paitsi tehtävän vaikeus myös erityisesti ohjaajan epälooginen ohjaus; välillä turhaa ja turhan tiukkaa käskemistä, välillä ylimääräistä kiitosta ja ylimääräisiä käskyjä. Mutta koska selvää oli, että tuloksen saaminen on lähellä, niin periksi ei annettu. ;) Lisää innostusta kaikin keinoin ja lähetyspaikan vaihto, niin johan löytyi ensimmäinen lokki. Uusi lähetys, jonka jälkeen kuulin tuomarin sanovan toimitsijoille, että jos se nyt tuo sen toisen lokin, niin se riittää. Onni tuli kuitenkin tyhjänä takaisin huomattuaan, että tällä kertaa saakin koko ajan huomiota, tukea ja ylimääräisiä käskyjä, toisin kuin yleensä. Tätä pitää ohjaajan harjoitella. ;) Yletöntä innostusta ja viimeiseen yritykseen lähdettiin. Tuomari totesi, että jos se nyt tulee tyhjänä takaisin, niin kytke se. Mutta ei tullut, vaan viimeinen lokki tuli kaukaa kaislikosta komeasti käteen! Sitkas ja perusteellinen poika kun vauhtiin pääsee. :) Tuomari totesi loppupuheessaan, ettei ollut koskaan nähnyt moista ohjaajasuoritusta. Ohjaaja sai ansaittuja risuja ja koira niinikään ansaittuja ruusuja. ;) Huolimatta ohjaajan töpeksinnästä nappasimme ensimmäisen NOME-tuloksemme ja fiilis oli huikea! Arvostelu löytyy NOME-tulossivulta. Seuraavat tehtävät:
|
|
Olemme harjoitelleet runsaasti paikalla pysymistä eli paukkunoudottomuutta sekä hipihiljaa odottamista toisen koiran työskennellessä. Kolinapurkki
Pertti Vilanderin tyyliin on osoittautunut tässä korvaamattomaksi apuvälineeksi! Olemme myös harjoitelleet hieman parityöskentelyä sekä ihan
perusasioita, kuten palautuksia ja riistankäsittelyä. Lisäksi on treenattu hieman vaikeampia kakkosmarkkeerauksia kuulomarkkeeraustyylisesti
sekä häiriköityä ohjausta.
|
|
| 20.08.2007 |
Eilen olimme Anun ja Lyylin sekä Pian ja Capsin kanssa treenaamassa ensimmäisten mökillä Pohjan idyllisissä maisemissa järven rannalla. Päivän
ykkösprioriteetti oli päästä eroon paukkunoudoista erityisesti vesimarkkeerauksien yhteydessä. Aluksi harjoittelimme
WT-tyylistä työskentelyä rivistössä suoritettujen markkeeraustehtävien muodossa. Meillä oli kerrankin mukana myös erilliset ampujat ja daminheittäjät,
kiitos vain Kimmo ja Janne. Seuraavaksi siirryimme harjoittelemaan paukulla höystettyjä vesimarkkeerauksia. Treenien ensimmäinen osuus meni meiltä
valitettavasti niin luokattoman huonosti, että ohjaajalta meni hermot ja pääsi pari pettymyksen kyyneltä. ;) Mutta hyvä ruoka --> parempi mieli, niinpä kunnon tauon
ja grilliherkkujen jälkeen olimme uudessa iskussa ja metsälenkin yhteydessä tehdyt riistankäsittelytreenit menivät jo huomattavasti paremmin. Lopuksi
harjoittelimme vielä paukkunoudottomuutta laukauksen yhteydessä veden äärellä vähäisin tuloksin. Sopiva metodi paukkunoutojen kitkemiseen löytyi kuitenkin
viimein, nyt tarvitaan vain aivan julmetusti harjoitusta.
Seuraavat tehtävät:
|
|
Harjoiteltu on taas monennäköisiä asioita edellisen kokeen jälkeen. Hieman markkeerauksia ja paukkunoudottomuutta sekä kohtalaisen paljon
ihan pelkkää eteenohjausta yrittäen saada siihen lisää varmuutta ja suoran linjan säilyttämistä. On myös tehty NOME-kokeen tyyppinen hakuruutu.
|
|
| 05.08.2007 |
Tolleriyhdistyksen NOME-kokeessa Valkealassa käytiin tekemässä ensimmäinen varsinainen koeyritys ja tasokartoitus. Kokeen tehtävät olivat melko helppoja,
mutta niitä kompensoi vaikea maasto, soinen ja upottava kaislikko. Riistan joukosta löytyi minulle uusina tuttavuuksina fasaani ja sorsa, joita emme olleet
vielä päässeet kokeilemaan.
Lisäksi hakuruudusta löytyi taipparitreeneistä poiketen kani. Koe alkoi sillä, että ohjaaja lähetti koiran motivoimattomana hakuruutuun.
Ruutu oli osin rantavedessä, osin kaislikossa ja osin metsänreunassa. Ampaisin suoraan lähetyksestä kohti rantavettä ja molskautin uimaan samalla
tsekkaillen, näkyisikö vesirajassa tipusia. Jälkeenpäin todettiin, että tästä olisi pitänyt samantien tulla kielto ja uusi lähetys varmistaen etetemisen
suoraan hakuruutuun eikä sen viereen. Tuomarin kehotuksesta emäntäni kävi hakemassa minut ja lähetti uudelleen. Yllätyksekseni löysin ihan lähimaastosta
viehkeäntuoksuisen pitkäkorvan, jonka päätin varmuuden vuoksi jättää itselleni sinne jemmaan. Vielä yksi lähetys ja johan löytyi metsänrajasta varis ja
palautuikin oikeaoppisesti. Sitten siirryimmekin ohjaustehtävään, joka käynnistyi samanaikaisesti palautuksen yhteydessä sillä, että avustaja ampui
motivointilaukauksen ohjaajan taakse. Täyskäännös ja muutama askel sivusuunnassa, sitten olimmekin jo lähetyspaikalla.
Ohjaustehtävä oli sijoitettu maalle ja riistana oli fasaani. Matka oli lyhyt, ainoastaan 15-20m, mutta tehtävää vaikeutti ohjausriistan oikealle puolelle
sijoitettu toinen fasaani. Ensimmäisestä lähetyksestä en tainnut saada oikein vainuakaan tai sitten touhotuksissani juoksin ohitse, leijuihan sitä tuoksua
siellä täällä. Uusi lähetys ja etenin ensin suoraan, sitten viistosti oikeaan häiriöriistaa kohden. Pysäytysvihellys ja ohjauskäsky vasempaan veivät minut
sitten oikean riistan pariin. Siitähän se löytyi, mutta se oli turhan mukava.. nuuskin ihanaa tuoksua ja katsoin sitten emäntää, kuin sanoen että oletko
juuri tosissasi, pitääkö tästä luopua tuomalla se sinulle. Sitten se änähti ja katsoin parhaaksi poimia tipun suuhun ja kiikuttaa kiireen vilkkaa hänelle.
Vielä yksi lähetys hakuruutuun, mutta kani jäi taas sinne.
Sitten siirryimme kaksoismarkkeeraukseen. Toinen lokki nakattiin veneestä noin 20m päästä oikealle kaislikkoon ja toinen vasemmalle avoveteen.
Ja paukkunoutohan siitä tuli. :O Lähdettyäni heti ensimmäisestä paukusta ammuttiin kuitenkin samantien uudelleen ja heitettiin toinen, jonka kävin poimimassa
talteen. Tämän jälkeen minut lähetettiin uusiksi, mutta muistikuva ensimmäisestä oli niin hatara, että se unohtui viimeistään hämmästellessäni tiuhaa
lummekasvustoa. Tämän jälkeen tuomari joutui keskeyttämään kokeen, sillä mahdollisuutta palkintosijoille ei voitu enää tarjota. Arvostelusta tuli sitten
tämännäköinen. Olimme kuitenkin niin tyytyväisiä, kuin vain nollaan voi olla. Muutamassa viikossa oli taas tapahtunut aivan huikean paljon edistystä.
Ohjaaja ei mennyt kipsiin kokeen aikana vaan kykeni reagoimaan paremmin ja kokoamaan itsensä erheiden jälkeen eikä ollut kuin ö aapisen laidassa.
Hallittavuus oli parantunut todella paljon: olin ihan hiljaa, rauhallinen, tempomatta ja vinkumatta koko kokeen ajan. Mennessämme odottelupaikalle vinkaisin
hennosti muutaman kerran ja se kitkettiin heti pois siirtymällä kauemmas. Kontakti ohjauksessa toimi ja ensimmäistä rantaräpiköintiä lukuunottamatta olin
suht hyvin kuulollakin.
Seuraavat tehtävät:
|
| 14.07.2007 |
![]() Olimme ensi kertaa seuraamassa NOME-kokeen alokasluokkaa. Vajavaisesta valmiusasteesta huolimatta jää oli murrettava, jottei kynnys kokeeseen osallistumiseen kasvaisi liian suureksi ja hahmottaisimme kunnolla mitä kaikkea tulee hallita, mitkä ovat heikot kohtamme sekä tiedostaisimme, mitä kaikkea pitää vielä harjoitella. Tavoite saavutettiin ja harjoiteltavat asiat kirkastuivat, vaikka odotetusti saimmekin nollatuloksen. Ennenkaikkea saimme roppakaupalla uutta tietoa, vinkkejä harjoitteluun ja hurjasti lisää motivaatiota ja harjoitteluintoa. :) Seuraavat tehtävät:
|
|
Leirin jälkeen olemme harjoitelleet muun muassa erilaisten riistojen, kuten kanin ja sorsan(siipidamin), käsittelyä ja palautusta, samoin palautusta vedestä.
Aiemmin erityisen mieluisten riistojen kohdalla on esiintynyt tiputtelua ja kani on jäänyt jäljeltä palautettaessa reilun 5m päähän. Vedestä palautettaessa
oli ongelmana se, että noudettava helposti tipahti maalle päästyä turkin ravistelun ajaksi. Näissä onkin tapahtunut huomattavaa edistystä.
Lisäksi on harjoiteltu eteenohjausta maalla ja vedessä, hakuruutua jossa riistoja on myös vesirajassa ja vedessä ja pidempiä markkeerauksia. Myös yleistä
hallittavuutta on harjoiteltu esimerkiksi seurauttamalla irti tehtävien yhteydessä ja vaatimalla ehdotonta paikalla pysymistä markkeerauksissa. On myös
yritetty harjoitella hiljaa ja rauhassa odottamista toisen koiran työskennellessä, mutta tässä piisaa vielä harjoiteltavaa. :)
|
|
| 8.-10.06.2007 |
Tollerileirin NOME-kurssi. Seuraavat tehtävät:
|
Catch me if you can. Alkuperäisenä tavoitteenamme vuodelle 2007 oli saavuttaa NOU1. Haasteena olivat luonteeni itsenäisyys, vaihtelunhalu sekä vähäinen miellyttämisenhalu ja laumavietti, mutta viimeisintä vahvistamalla suoritukset alkoivat kohentua. |
|
| 25.02.2007 |
Heidi Vuorian ja Mika Leppisen vetämän NOME-kurssin teoriaosuus.
Seuraavat tehtävät:
|
| 27.02.2007 |
Eka treeni treeniryhmämme kanssa. Ryhmäämme kuuluu minun ohellani Anu ja Lyyli (Jadored's Red Rocket) sekä Noora ja Eddie (Fireheart Kind of Jones).
Harjoittelimme Hämevaarassa kanin jäljestystä yksi kerrallaan. Minulle vedettiin pitkä, noin 100m jälki. Alussa hösötin niin, että harhauduin jäljeltä sivuun, mutta
löysin takaisin. Kun ristihuulta ei näkynyt totutun 50m jälkeen, meinasi minulta pokka pettää. Kävin melko lähellä puunrungon taakse piilotettua pupusta,
mutta käännyin sitten kuitenkin varmuuden vuoksi takaisin. Uusi lähetys ja rohkaisu auttoivat asiaa ja pupu saatiin perille.
Seuraavat tehtävät: Harjoitella keskittymistä jäljestämiseen ja kasvattaa välimatkoja tehtävissä. |
|
"Väliajalla" on harjoiteltu muunmuassa pidemmän matkan muistiharjoituksia, markkeerauksia, hakuruutua joissa taaimmaisille dameille on vedetty hajujäljet
sekä damikasaharjoituksia. Näissä onnistuminen on ollut kuitenkin harmillisesti hieman epätasaista huolimatta häiriötekijöiden minimoinnista ja
alkuvalmistelujen määrästä. Lisäksi on harjoiteltu paikallaan ääneti istumista toisen koiran työskennellessä ja luoksetuloa häiriön alla. Talviturkkikin on kasteltu sorsien perään
sännätessä. :)
|
|
| 23.03.2007 |
Toinen treeni treeniryhmämme kanssa, paikkana toimi Kirkkonummen Meiko ja mukana oli kouluttajamme Heidi Vuoria. Valmistauduimme harjoitukseen käymällä
Lyylin kanssa päästämässä höyryjä ulos pikku lenkin muodossa. Samalla bongasin elämäni ensimmäistä kertaa hevosen, joka sai kirjaimellisesti kunnon haukut,
vaikka vähän pelottikin. :) Sitten meidät laitettiin toviksi autoon odottelemaan, kunnes oli minun vuoroni. Siirtyminen treenipaikalle sisälsi hitusen kontaktin ottoa ja yritystä löysään seuraamiseen, mutta hihna pysyi luvattoman tiukalla tempoillessani dami-ihmemaan suuntaan. Minulle tehtiin niin sanottu tähtiharjoitus, jossa minut jätettiin keskelle istumaan ja dameja vietiin yksi kerrallaan kehään ympärilleni kääntyen aina noin 90 astetta ennen seuraavan vientiä. Ensin mamma vei ne kaikki oikein korostetun tylsän hitaasti, kuten olemme yleensä harjoitellessamme tehneet, jotten alkaisi käydä liian kierroksilla. Meinasin nukahtaa, vaikka viimeisiä viedessään se vähän ääntelikin niin, että ne jäisivät vähän paremmin mieleeni, kun huomioni kiinnitettiin niitä viedessä. Ensimmäinen tähti palautti meidät maan pinnalle. :P Kaiken tylsyyden jälkeen päätin ottaa kunnon rallit ja työskennellä tovin itselleni. Parin niistä palauduttua päätimme tehdä saman harjoituksen uudelleen ja tällä kertaa lyhyemmillä välimatkoilla. Kolmella damilla neljästä oli vahti ja minut lähetettiin ensinnä vartioimattomalle. Kunniakierroksia ja kaartoja tuli tässäkin, ei ehkä ihan niin pahasti kuin ensiyrityksessä. Muutama dameista palautui jopa ihan nätisti, mutta vanha tuttu ongelma nousi taas esille: jos minulle tulee tylsää treenissä päätän alkaa hauskuuttaa itse itseäni tehtävän onnistumisien kustannuksella. Samoin käy jos käyn liian kierroksilla, niin sanotussa korkeassa viettitilassa. Kipupiste, syy epätasaisiin suorituksiin siis viimein löytyi ja Heidiltä saatiin siihen hyviä neuvojakin, joita aiomme jatkossa hyödyntää. Seuraavat tehtävät:
|
| 06.05.2007 |
Yhteenvetoa viime viikkojen treeneistä. Viime aikoina olemme tehneet runsaasti kimppatreenejä erityisesti Anun ja Lyylin sekä naapurissamme asustelevien ja NOMEa harrastavien Annan ja Ruby-labbiksen kanssa. Treenikavereinamme ovat olleet myös Eddie, Buma ja veljeni Jami (Trindy's Pilgrim Boy). Viime viikolla kävimme myös isäni Jimin omistajien Mika ja Riika Leppisen luona treenaamassa. Olemme harjoitelleet aivan erityisesti yhteistyötä sekä toisaalta ylläpitäneet tiettyjä rajoja, mitä treenauksen aikana saa tehdä ja mitä ei. Työskentelystä on pyritty tekemään mahdollisimman hauskaa ja vauhdikasta ja kiitosta on jaettu runsaammin. Nopean tyydytyksen syndrooman eliminoimiseksi kehuja on annettu jo siinä vaiheessa kun dami tai riista on napattu suuhun, jottei minulle tulisi kiusausta keksiä sen kanssa omaa kivaa, kuten juoksennella ympäriinsä tai ravistella ja jäädä jäystämään. Myös kannustusta suorituksen menestyksellisesti loppuunviemisesti on lisätty. Tämä onkin parantanut huomattavasti yhteistyötä ja lisännyt suoritusvarmuutta. Välillä ongelmia esiintyy edelleen, mutta niistä toivutaan yleensä hyvin nopeasti, yleensä saman harjoituksen aikana seuraavalla tai sitä seuraavalla yrityksellä. Vesitreenejä on pidetty harjoitellen noutoja vähän vaikeammilla rannoilla ja pidemmillä matkoilla. Lisäksi olemme harjoitelleet kaksoismarkkeerauksia ja eteenohjausta sekä haun laajentamista ruudun takaosaan. Yksi laahausjälkikin on tehty ja kani tuli nätisti. :) Taippareihin ja tuleviin treeneihin muistettavaa:
NOU/NOME-tulokset |